Kantelu 27.5.2024
Kantelu kohdistuu Iltalehden 23.5.2024 julkaisemaan verkkojuttuun Lottovoittajan arki.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/700c5beb-5586-4df5-8a37-74c81befe5b3
Kantelun mukaan artikkelissa oli haastateltavana henkilö, jonka kanssa toimitus ei keskustellut suoraan vaan Veikkauksen välityksellä. Jutusta sai myös käsityksen, ettei toimituksella ollut haastateltavan henkilöllisyys selvillä.
Artikkeli perustui haastatteluun, joka oli tehty Veikkauksen välityksellä, eikä suoraan haastateltavan kanssa. Kantelun mukaan toimitus altistui tämän järjestelyn takia ulkopuolisen tahon eli Veikkauksen mahdolliselle vaikuttamiselle, ja tiedonvälityksen riippumattomuus asettui kyseenalaiseksi. Veikkauksella oli kantelijan mukaan omia intressejä, jotka voivat poiketa toimituksen tavoitteista.
Koska haastattelu oli toteutettu Veikkauksen kautta, toimitus ei voinut varmistua haastateltavan henkilöllisyydestä. Tämä asetti kantelun mukaan kyseenalaiseksi artikkelin totuudenmukaisuuden, sillä toimituksen tulisi kantelun mukaan varmistaa tietojen paikkansapitävyys itsenäisesti.
Kantelun mukaan artikkelissa ei ole merkkejä siitä, että toimitus olisi tehnyt riittäviä tarkistustoimenpiteitä varmistuakseen haastateltavan henkilöllisyydestä ja tämän antamien tietojen oikeellisuudesta. Koska haastateltavan ja toimituksen välissä oli kolmas osapuoli, toimitus ei kantelijan arvion mukaan myöskään voinut varmistua siitä, vaikuttiko kolmas osapuoli haastattelun ja viestinvaihdon sisältöön.
Kantelun mukaan Veikkaus toimii tässä tapauksessa sekä tietolähteenä että haastattelun välittäjänä. Veikkauksella oli intressi ylläpitää positiivista julkisuuskuvaa, mikä asetti kyseenalaiseksi sen objektiivisuuden tietolähteenä. Kantelun mukaan toimituksen tulisi suhtautua kriittisesti tällaisiin tietolähteisiin ja pyrkiä hankkimaan tietonsa itsenäisesti tai vähintään varmistua itsenäisesti haastateltavan henkilöllisyydestä. Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 16.1.2025
Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpelan mukaan juttuprosessi lottovoittajan tarinan löytämiseksi lähti liikkeelle jo vuonna 2022, kun lehdestä lähestyttiin Veikkausta ja pyydettiin jotakuta merkittävän lottovoiton saanutta omaan haastatteluun kertomaan siitä, miten voitto muutti elämää.
Päätoimittajan mukaan Veikkaus aina välillä kertoo tiedotteissaan lottovoittajien ajatuksista ja tunnelmista voiton jälkeen. Iltalehti halusi lähteä tekemään aivan omaa journalistista juttua, joka ei perustunut yhtiön yleiseen tiedottamiseen.
Jo juttua ideoitaessa Iltalehdessä päätoimittajan mukaan tiedostettiin, että Julkisen sanan neuvosto antoi vuonna 2016 Iltalehdelle langettavan päätöksen (6075/SL/16) Veikkauksen rahapelitoiminnasta kertovasta uutisoinnista. Tällöin langettava päätös perustui siihen, että JSN katsoi toimituksen alistuneen osaksi Veikkauksen markkinointia julkaisemalla voittajatarinoita ilman omaa toimituksellista panosta. Päätöstä perusteltiin sillä, että Veikkauksen tiedotteisiin perustuvissa jutuissa toimittaja ei voinut päättää, mitä kysytään ja mitä materiaalia vastauksista valitaan julkaistavaksi, eikä pystynyt varmistamaan niiden todenperäisyyttä.
Päätoimittajan mukaan nyt kantelun kohteena olevan jutun lähtökohdat olivat täysin erilaiset: Lottovoittajan arki -jutun kohdalla koko jutun motiivi ja idea oli lähtöisin lehden omista journalistisista lähtökohdista, ei Veikkaukselta. Iltalehti oli etsinyt jo parin vuoden ajan haastatteluunsa suomalaista, joka olisi voittanut lottopeleistä miljoonia. Tarkoitus oli löytää nimenomaan ihminen kertomaan henkilökohtaisella tasolla, mitä valtava voitto käytännössä tarkoitti.
Iltalehti käynnisti itse juttuprosessin valmistelun jo 2022 ja kantelun kohteena olevan jutun kirjoittanut toimittaja lähestyi Veikkausta useamman kerran lottovoittajan saamiseksi haastatteluun. Asiassa lähestyttiin journalistisen harkinnan pohjalta nimenomaan Veikkausta, sillä lottovoittajan löytäminen lehden haastateltavaksi mitään muuta reittiä olisi lähes mahdotonta – varsinkin kun haluttiin varmuus, että kyseinen henkilö on rahansa Veikkauksen pelistä voittanut, minkä viime kädessä vain yhtiö itse voi vahvistaa.
Maaliskuussa 2024 Veikkaus kuitenkin lopulta otti yhteyttä toimittajaan kertoakseen, että nyt 9 miljoonan potin vuonna 2021 Eurojackpot-lottopelistä voittanut henkilö suostuisi sähköpostitse tehtävään haastatteluun. Veikkauksen mukaan henkilö uskaltaisi antaa haastattelun vain sähköpostitse ja Veikkauksen kautta, jotta hänen henkilöllisyytensä pysyisi vain Veikkauksen tiedossa, eikä hänen asuinpaikkakuntansa tulisi jutusta julki.
Iltalehti kutsui voittajaa jutussa Jennyksi hänen omasta toiveestaan. Se ei ole hänen oikea nimensä.
Noin kaksi vuotta kestäneessä juttuprosessissa toimituksesta oltiin Veikkaukseen yhteydessä useita kertoja puhelimitse ja sähköpostitse. Haastateltavan löydyttyä lehti pyysi Veikkaukselta mahdollisuutta tehdä puhelinhaastattelun niin, että haastateltava soittaisi toimittajalle salatusta numerosta tai sähköpostilla ilman, että Veikkaus toimisi siinä välikätenä. Päätoimittajan mukaan lottovoittaja ei tätä halunnut, eikä hän halunnut esimerkiksi luoda mitään uutta sähköpostitiliä tällaista haastattelua varten.
Lottovoittajan varovaisuus julkisuuden suhteen oli päätoimittajan mukaan ymmärrettävää. Huhtikuussa 2024 kesken Iltalehden juttuprosessin Yle julkaisi toisen lottovoittajan haastattelun. Siinä voittaja esiintyi nimellään ja kasvoillaan. Huolimatta siitä, että voitto oli yli kymmenen kertaa pienempi kuin Iltalehden haastatteleman voittajan voitto, ja huolimatta siitä, että tuosta voitosta oli kulunut jo 18 vuotta, Ylen haastattelema henkilö hukkui tuntemattomilta vyöryneisiin rahankerjuuviesteihin. Henkilö oli julkisuuden seurauksena joutunut sulkemaan muun muassa sosiaalisen median tilejään.
Päätoimittajan mukaan juttua harkittiin tässä kohtaa toimituksen johdossa ja päätettiin, että haastattelu voidaan tehdä, kunhan lehti pääsee esittämään kysymykset ja journalistisen harkinnan jälkeen punnitsemaan huolellisesti, mitä vastauksia käytetään – vai käytetäänkö niitä ollenkaan.
Päätoimittajan mukaan lehti lähetti juttua tehdessään Veikkaukselle ison listan kysymyksiä, ja saatuaan niihin vastauksen, myös lisää tarkentavia kysymyksiä. Veikkaus vahvisti Iltalehdelle kyseisen henkilön todella voittaneen kyseisen miljoonavoiton. Yhdeksi varmennukseksi voittajan verifioimisesta häntä pyydettiin myös lähettämään kuvakaappaus Veikkaus-tilistään, jolla voitto näkyi. Veikkaus välitti kyseisen kuvakaappauksen, joka julkaistiin myös jutun yhteydessä.
Päätoimittajan mukaan jutun tiedonhankintakeinot ja koko prosessi avattiin jutussa avoimesti kaikille lukijoille, jolloin myös he saattoivat itse arvioida, oliko haastattelu uskottava.
Päätoimittajan mukaan Iltalehti pyrki juttua tehdessään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Päätoimittajan näkemyksen mukaan Veikkaus on Suomen valtion omistama monopoliyhtiö, jonka toimintaa valvotaan tarkasti. Yhtiön maineen ja toimiluvan kannalta keskeistä on, että yhtiö ylläpitää toiminnassaan luotettavuutta ja vastuullisuutta.
Päätoimittaja arvioikin, että oli erittäin epätodennäköistä, että Veikkaus, joka toimii tiukasti säädellyssä ja julkisesti valvotussa ympäristössä, lähettäisi tiedotusvälineelle tekaistua tai virheellistä aineistoa, kuten kuvakaappausta lottovoittajan Veikkaus-tilistä tai viestintätiimin itse keksimiä haastattelusitaatteja. Tämä ei olisi ainoastaan vastoin yhtiön omia eettisiä periaatteita, vaan myös merkittävä riski sen julkiselle uskottavuudelle ja liiketoiminnalle.
Juttuprosessissa oli Veikkauksen puolelta mukana useampi henkilö, joiden kanssa toimitus oli toiminut myös ennen juttuprosessia, päätoimittaja kertoo. Juttu oli siis Veikkauksellakin laajemman joukon tiedossa, mikä päätoimittajan arvion mukaan poisti riskiä siitä, että esimerkiksi joku yksittäinen työntekijä yrityksen viestinnässä yrittäisi huijata toimitusta.
Päätoimittajan mukaan juttuprosessi oli huolellinen ja toimitus ehti arvioida Veikkauksen välittämien vastausten sisältöä. Tarkentavia kysymyksiä kysyttiin vielä siinäkin vaiheessa, kun lottovoittaja tarkisti omat sitaattinsa. Päätoimittajan mukaan jutun arkaluonteisuudesta johtuen haastateltavan annettiin hänen sitä pyydettyään tarkistaa myös sitaattinsa, vaikka kyse oli sähköpostitse tehdystä haastattelusta, jonka vastaukset hän oli itse kirjoittanut.
Tavallisuudesta poikkeava tiedonhankinta katsottiin päätoimittajan mukaan toimituksen johdossa sopivaksi, sillä lottovoittajan haastattelun saaminen mitään muuta reittiä kuin Veikkauksen kautta olisi ollut lähes mahdotonta, ja toisaalta haastateltavan voiton vahvistaminen olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä Veikkauksen kautta.
Päätoimittajan mukaan lottovoittajan haastattelun tekemiselle ja sen yhteiskunnalliselle merkitykselle oli useita perusteluita. Lottopelit ovat Suomessa suosittuja: viikoittaisia lottoajia on raportoitu olevan 2020-luvulla 800 000 ja isoimpien jättipottien kohdalla yli miljoona. Yhteiskunnallisen keskustelun kohteena lottopelien pelaaminen on ollut viime vuosina erityisesti Danske Bankin julkaisemien kyselytutkimusten yhteydessä, kun suomalaiset ovat ilmaisseet pitävänsä lottovoittoa todennäköisimpänä keinonaan vaurastua.
Päätoimittajan mukaan loton laaja suosio ja loton korostuminen vaurastumiseen liittyvissä kyselyissä kertovat suomalaisten taloudellisista unelmista, arvoista ja käsityksistä. Lottovoiton todennäköisyys on tilastollisesti pieni, mutta siitä huolimatta se on kollektiivinen unelma, joka selvästi koskettaa todella laajaa joukkoa suomalalaisia.
Lottomiljonäärien omat haastattelut ovat päätoimittajan mukaan erittäin harvinaisia. Julkaisemalla lottovoittajan tarinan Iltalehti pyrki tuomaan uutta näkökulmaa ja vastauksia lottovoitosta unelmoiville suomalaisille. Lottovoittajalle esitettiin kysymyksiä, joilla oli yhteiskunnallista merkitystä. Iltalehti esimerkiksi kysyi, miksi suomalaiset lottovoittajat eivät käytännössä koskaan halua julkisuuteen. Lottovoittajan vastaus kertoi siitä, millaisia kielteisiä vaikutuksia rikastumisella voi olla yksilön turvallisuudentunteeseen.
Juttu avasi päätoimittajan mukaan suomalaisille sitä, että vaikka monen haaveissa lottovoitto voisi tehdä elämää helpommaksi, kertoi voittajan oma kokemus siitä, että voitto tuo myös taakan: Voiton myötä oma henkilöllisyys koetaan turvallisemmaksi salata myös toimittajalta.
Viime kädessä lottovoittajan haastattelun julkaisemisessa ja poikkeuksellisessa juttuprosessissa oli päätoimittajan mukaan kyse sananvapaudesta ja Iltalehden tiedonvälitykseen perustuvasta tehtävästä tarjota yleisölle kiinnostavaa ja huolellisen journalistisen prosessin läpi käynyttä tietoa ilmiöstä, joka koskettaa laajaa joukkoa suomalaisia.
Päätoimittajan mukaan Iltalehti katsoo tarkistaneensa juttunsa tiedot niin hyvin kuin ne olivat tarkistettavissa. Jutussa ei ollut tietoja, jotka olisi aikaisemmin julkaistu. Iltalehti ei voinut tarkistaa lottovoittajan henkilöllisyyttä suoraan haastateltavan vedottua hyvin perusteltuun ja ymmärrettävään pelkoonsa henkilöllisyytensä julkitulon seurauksista. Tilanne, jossa Veikkaus yksin saattoi vahvistaa voittajan henkilöllisyyden, ei päätoimittajan mukaan poistanut tietolähteiden kriittistä arviointia. Toimitus tiedosti Veikkauksen intressit ja arvioi tämän tietolähteen roolia erityisen kriittisesti. Iltalehti arvioi myös haastateltavan vastaukset, Veikkauksen toimittaman kuvakaappauksen Veikkaus-tilistä sekä koko juttuprosessista muodostuvan kokonaiskuvan ja päätyi journalistisessa harkinnassaan siihen, että haastateltavan henkilöllisyys oli varmennettu riittävällä tavalla.
Ratkaisu
JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Iltalehti julkaisi jutun lottovoittajasta, tämän elämästä ja tuntemuksista miljoonavoiton jälkeen. Jutussa käsiteltiin syitä siihen, miksi lottovoittajat haluavat pysyä tuntemattomina. Haastattelu toteutettiin sähköpostitse Veikkauksen toimiessa välikätenä. Lehti ei ollut suoraan yhteydessä haastateltuun henkilöön, eikä näin ollen voinut itse varmistua hänen henkilöllisyydestään.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutun toteutustapa oli poikkeuksellinen. Neuvosto on aiemmin antanut langettavan Iltalehdelle Veikkauksen tiedotteiden pohjalta julkaistuista jutuista, koska niissä julkaisun katsottiin tapahtuneen ilman omaa toimituksellista panostusta.
Kantelun kohteena olevassa jutussa toimitus oli käynnistänyt jutun valmistelun noin kaksi vuotta aiemmin sekä laatinut kysymykset, tarvittavat lisäkysymykset, ja arvioinut sen, mitä kysymyksistä ja vastauksista lopulta julkaistaan.
Neuvosto muistuttaa, että riski toimituksellisen päätösvallan siirtymisestä toimituksen ulkopuolisille on olemassa silloin, kun toimitus ei voi itse varmistua haastateltavan henkilöllisyydestä. Tässä tapauksessa toimitus oli kuitenkin pyrkinyt riittävästi tarkistamaan jutussa esitettyjä tietoja ja avannut poikkeuksellista jutuntekoprosessia lukijoille.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Tommi Hatinen, Vesa Heikkilä, Jonas Jungar, Anssi Marttinen, Anna Ovaska, Margareta Salonen, Timo Sipola, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi.