Kantelu 16.4.2024
Kantelu kohdistuu neljään Österbottens Tidning -lehden verkossa julkaisemaan juttuun:
Poliser inför rätta i Jakobstad – misstänks för brott mot tjänsteplikt respektive misshandel (12.3.2024): https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/766221
Två poliser står åtalade för ett flertal brott (12.3.2024): https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/765363
Poliser misstänkts för brott i samband med hemmafest i Kronoby – läs vår rapportering från tingsrätten i Jakobstad (13.3.2024): https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/766409
Åtalade poliser slipper straff – åtal förkastades och behandlingen tog för länge (19.4.2024): https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/775655
Lisäksi kantelu kohdistuu lehden julkaisemaan Instagram-videoon, jossa viitattiin liveseurantaan käräjäoikeudesta:
Två poliser står åtalade för ett flertal brott (12.3.2024): https://www.instagram.com/p/C4aAg6Tg5GH/
Kantelussa todetaan, että 13.3.2024 julkaistu juttu perustui liveraportointiin käräjäoikeudesta. Kantelun mukaan rikoksesta epäillyt poliisit olivat jutusta selvästi tunnistettavissa. Yhdestä heistä käytettiin ilmaisua ”koiranohjaaja” sekä ”poliisi, joka on isä ja koiranohjaaja”. Lisäksi jutussa viitattiin koiranohjaajan ”tyttäreen”. Kantelun mukaan pienessä yhteisössä kaikki tiesivät, kenestä oli kyse.
Kantelijat pitävät lehden toimintaa epäammattimaisena. Edellä kuvattujen luonnehdintojen sijaan jutussa olisi voitu käyttää kantelijoiden mielestä esimerkiksi ilmaisua ”sukulainen” ja olla täsmentämättä toisen poliiseista ammatillista suuntausta. Epäillyn tytär on kantelun mukaan kärsinyt merkittävästi siitä, että hänet tuotiin jutussa tällä tavoin esiin.
Lisäksi kantelijat kyseenalaistavat 12. ja 13.3. julkaistujen juttujen kuvavalinnat, joista molemmat poliisimiehet olivat kantelun mukaan tunnistettavissa. Kantelijoiden mielestä kuvat paljastivat syytetyistä liikaa esittäen heidät siviilivaatteissa ja tunnistettavasti siten, että pää tai sivuprofiili näkyivät.
Kantelijat ovat täydentäneet kanteluaan sähköpostitse 4.6.2024. Täydennyksessä kantelijat toteavat, että poliisimies ja hänen tyttärensä tulivat pienellä paikkakunnalla tuomituiksi ennen oikeudenkäyntiä.
Käräjäoikeus vapautti epäillyt syytteistä 17.4.2024 lähes neljän vuoden odotuksen jälkeen. Tätä ennen Österbottens Tidning oli raportoinut kantelun mukaan tapauksesta vuosien 2020–2024 aikana kaikkiaan kahdeksan kertaa. Kantelijat haluaisivat kuulla perustelun sille, miksi lehti kirjoitti tapauksesta toistuvasti ja kantelijoiden mielestä sitä liioitellen peräti neljän vuoden ajan. Jutut kirjoittanut toimittaja teki myös liveraportteja oikeussalista. Kantelijat pitävät tätä asianomaisten maalittamisena.
Kantelijat kertovat lähettäneensä päätoimittajalle sähköpostia ja pyytäneensä, että asia käsiteltäisiin toimituksessa sisäisesti. He pitävät saamaansa sähköpostivastausta erittäin välinpitämättömänä.
Kantelulla on jutuissa ”koiranohjaajaksi” luonnehditun poliisin ja hänen tyttärensä suostumus, mutta ei toisen jutuissa mainitun poliisimiehen suostumusta.
Julkisen sanan neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 saakka voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajien vastaus 29.1.2025
Österbottens Tidning -lehden vastaava päätoimittaja Ann-Sofi Berger ja Vasabladet-lehden vastaava päätoimittaja Niklas Nyberg ovat toimittaneet Julkisen sanan neuvostolle yhteisen vastauksen lehtiinsä kohdistuvista kanteluista 9301/UL/24 ja 9302/UL/24.
Päätoimittajat toteavat vastauksessaan, että lehdet raportoivat oikeusprosessista sanomalehtien tavanomaisen käytännön mukaisesti. Jos esitutkinnasta ja/tai oikeudenkäynnistä kertomisella katsotaan olevan riittävästi uutisarvoa, siitä uutisoidaan ja prosessi pyritään seuraamaan aina loppuun saakka Journalistin ohjeen 34 mukaisesti.
Tässä tapauksessa asian uutisarvoa ja yhteiskunnallista merkitystä pidettiin toimituksessa merkittävänä, koska poliisiviranomaisten epäiltiin laiminlyöneen virkavelvollisuutensa. Päätoimittajien mukaan uutisointi poliisitutkinnasta, jossa on osallisena virkamiehiä, edistää avoimuutta ja vahvistaa kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Tämän vuoksi journalismia pidetään yhtenä demokratian tärkeistä rakennuspalikoista.
Lehdet päättivät olla julkaisematta kahden epäillyn nimiä missään vaiheessa uutisointia. Myöskään heidän kotikuntiaan ei mainittu, vaan jutuissa kerrottiin ainoastaan väitetyn rikoksen tapahtumapaikka sekä se, että epäillyt työskentelivät Pohjanmaan poliisilaitoksella Kokkolassa.
Toimitus katsoo, ettei syytetyistä selkäpuolelta oikeussalissa otetuissa kuvissa näkynyt heistä selviä tunnusmerkkejä. Päätoimittajat toteavat, ettei lukija, joka ei tiennyt syytettyjen henkilöllisyyttä, voinut mitenkään tietää kuvien perusteella, keistä oli kyse.
Lehdet kirjoittivat tapauksesta alun perin vuonna 2020. Tuolloin julkaistuissa jutuissa kuvattiin päätoimittajien mukaan lyhyesti ja asiallisesti, mitä oli tapahtunut, millaisia epäilyjä kahta poliisia vastaan oli esitetty, mistä heitä syytettiin ja mitä uusia faktoja alkuvaiheessa oli tullut ilmi. Oikeudenkäyntiä odotettiin pitkään – lähes neljä vuotta. Tämän vuoksi aiheesta oli päätoimittajien mukaan tarpeen kirjoittaa useita kertoja, jotta lukijat saisivat tietoa tapauksen etenemisestä. Kaikki aiheesta julkaistut artikkelit olivat faktapohjaisia uutisjuttuja, ja niissä kerrottiin muun muassa, millaisia erityismenettelyjä poliisiin kohdistuvaan rikosepäilyyn sovelletaan.
Kun oikeudenkäynti lopulta pidettiin käräjäoikeudessa 12.–13.3.2024, lehdet raportoivat omia rutiinejaan noudattaen reaaliajassa, mistä oikeussalissa keskusteltiin. 13.3.2024 julkaistu juttu perustui edellispäivän liveraportointiin. Lisäksi lehdet julkaisivat seuraavina päivinä paperiversiossaan lyhyet tiivistelmäjutut aiheesta. Päätoimittajien mukaan syytetyt saivat jutuissa runsaasti tilaa kertoa oman versionsa tapahtumista.
Mitä tulee kantelijan kritiikkiin toisen poliisin ammattinimikkeen käytöstä, päätoimittajien mukaan asianomaisen nimeäminen ”koiranohjaajaksi” oli tapa erottaa kaksi poliisia toisistaan jutuissa, joissa heidät muuten oli anonymisoitu.
Päätoimittajat vetoavat siihen, että Pohjanmaan poliisilaitoksella on tällä hetkellä 20 poliisikoiraa. Tämä tarkoittaa sitä, että koiranohjaajia on vähintään 20, sillä he saattavat olla tilapäisesti ilman koiraa esimerkiksi siksi, että heidän edellinen koiransa on jäänyt eläkkeelle, eivätkä he ole ehtineet ottaa uutta koiraa.
Oikeudenkäynti alkoi tapauksella, jossa oli mukana kaksi poliisia ja heidän koiransa, ja näin ollen päätoimittajien mukaan oli luontevaa käyttää ilmaisua ”koiranohjaaja”. Liveraportoinnin ensimmäinen osa käsitteli siis koiraa koskevaa tapausta. Tämän jälkeen ”koiranohjaajan kollegaa” vastaan nostettiin syyte sillä perusteella, että häntä epäiltiin pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kotietsinnän yhteydessä.
Seuraavana päivänä asian käsittely jatkui oikeudessa tapauksella, joka liittyi Kruunupyyssä järjestettyihin kotibileisiin. Tässä epäiltyinä rikosnimikkeinä olivat virkavelvollisuuden rikkominen, kotirauhan rikkominen, laiton uhkaus ja pahoinpitely, mikä kävi ilmi sekä uutisista että liveraportoinnista.
Syyttäjän mukaan tapahtumat alkoivat siitä, että kaksi poliisia saapui työvuoron aikana talolle, jossa tyttären auto oli pysäköitynä. Tähän asti molempiin syytettyihin oli viitattu jutussa ”poliiseina”, mutta kun tytärtään etsineeltä poliisilta pyydettiin selitystä, hän kertoi olevansa koiranohjaaja ja työskennelleensä koiran kanssa huumausaine-etsinnöissä. Hän siis yhdisti tämän huoleen tyttärestään. Tämän jälkeen asianomaiseen viitattiin jutussa lähinnä ”poliisina” ja ”isänä”.
Päätoimittajien mielestä jutussa oli syytä mainita, että kyse oli ”tyttärestä”, sillä oikeudessa keskusteltiin siitä, olivatko poliisina työskentelevä isä ja hänen partiokollegansa asiassa jäävejä; heidän ei olisi pitänyt etsiä tytärtä työajallaan, koska ei ollut mitään viitteitä siitä, että tytär olisi ollut välittömässä vaarassa. Juuri tästä syytteessä ”virkavelvollisuuden rikkomisesta” oli kyse. Juttu perustui oikeudenkäynnin julkiseen osaan, kun taas luottamuksellisesta osasta ei ilmeisistä syistä kerrottu lehdessä lainkaan. Viimeinen tapausta koskeva juttu julkaistiin 19.4.2024, ja siinä kerrottiin tuomiosta.
Päätoimittajien mukaan tällainen oikeustapausten raportointi on tavanomaista lehdissä. Niille ei ilmoitettu asiavirheistä jutuissa, joten Journalistin ohjeiden mukaisille korjauksille ei ollut edellytyksiä. Toimituksen arvion mukaan ulkopuolisen lukijan ei pitäisi pystyä tunnistamaan jutuissa esiintyviä henkilöitä pelkästään juttujen perusteella.
Siinä missä kantelija katsoo tulleensa kohdelluksi välinpitämättömästi toimituksen kanssa käymässään sähköpostikeskustelussa, päätoimittajien näkemyksen mukaan toimitus vastasi kantelijalle asiallisesti ja kertoi toimintatavoistaan.
Yhteenvetona päätoimittajat toteavat, että poliiseja vastaan nostetut syytteet ovat epätavallisia. Tässä tapauksessa kolme eri syytettä liittyi samaan poliisipartioon. Kun näin tapahtuu lehden levikkialueella, asiaan kohdistuu suurta yleistä mielenkiintoa. Päätoimittajien mukaan journalismin tehtävänä oli tarjota lukijoille tosiasioihin perustuvaa ja mahdollisimman läpinäkyvää tietoa tapauksen taustoista, käynnissä olevista prosesseista ja lopputuloksesta. Lehdet katsovat noudattaneensa uutisoinnissaan sekä omaan tehtävänantoaan että Journalistin ohjeita.
Ratkaisu
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
Österbottens Tidning käsitteli jutuissaan oikeusprosessia, jossa kahta poliisia epäiltiin muun muassa virkavelvollisuutensa rikkomisesta. Syytteet kohdistuivat samaan poliisipartioon ja liittyivät kaikkiaan kolmeen erilliseen tapaukseen. Lehti oli seurannut oikeusprosessin etenemistä lähes neljän vuoden ajan. Kantelun kohteena olevat jutut julkaistiin käräjäoikeuden annettua asiassa ratkaisunsa keväällä 2024. Syytteet asianomaisia vastaan kaatuivat lähes kaikin osin, ja molemmat selvisivät rangaistuksetta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että poliiseihin kohdistuvista rikossyytteistä kertomiselle oli journalistiset perusteet. Syytteet kohdistuivat asianomaisten toimintaan virkatehtävissään. Vaikka syytetyt saattoivat olla juttujen perusteella tunnistettavissa tuttavapiirissään ja paikallisyhteisössään, heistä jutuissa kerrotut tunnistetiedot olivat uutisoinnin ymmärrettävyyden kannalta merkityksellisiä. Oikeussalissa takaapäin otettujen kuvien käyttäminen on journalismissa tavanomaista silloin, kun syytettyjen henkilöllisyyttä ei haluta paljastaa suurelle yleisölle.
Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden tulee olla erityisen varovaisia käsitellessään yksityiselämään liittyviä aiheita. Tässä tapauksessa myös toisen poliisimiehen lähiomainen joutui julkisuuteen kielteisessä yhteydessä. Jutuissa ei kuitenkaan väitetty hänen syyllistyneen mihinkään eikä siinä paljastettu hänestä tai hänen toiminnastaan erityisen arkaluonteisia yksityiselämään kuuluvia seikkoja. Ilman lähiomaiseen liittyvän tapahtumakulun kuvausta virkavelvollisuuden rikkomista olisi ollut mahdoton käsitellä ymmärrettävästi.
Jutuissa ei ole viitteitä siitä, että lehti olisi ottanut ennakolta kantaa syyllisyyteen. Vaikka asianosaisista voi tuntua kohtuuttomalta ja ylimitoitetulta, että tapauksen etenemistä seurattiin julkisuudessa peräti neljän vuoden ajan, lehdet toimivat Journalistin ohjeiden mukaisesti seuratessaan oikeusprosessin loppuun saakka. Vaikka tässä tapauksessa lehtien liveseuranta oikeussalista oli runsasta, aihe oli paikallisesti merkittävä, eikä neuvosto voi ottaa kantaa siihen, millainen painoarvo tapauksen uutisoinnille olisi ollut sopivaa antaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Österbottens Tidning ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Vesa Heikkilä, Jonas Jungar, Pasi Kivioja, Anna Ovaska, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Margareta Salonen, Timo Sipola, Tuuli Tahkokorpi, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi ja Erja Yläjärvi.