Kantelu 8.4.2024
Kantelu kohdistuu kahteen Helsingin Sanomien juttuun:
1) 23.3.2024 julkaistu verkkojuttu, jonka otsikko on Takaisin Somalimaahan muuttanut näyttelijä Omar Abdi: ”Kunpa Suomi palauttaisi meidät kaikki maahanmuuttajat sinne, mistä olemme tulleetkin”
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010241475.html
2) 24.3.2024 julkaistu verkkojuttu, jonka otsikko on Mitä todella tapahtui?
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010224922.html
Kantelija on poliitikko Riikka Purra.
Kantelun mukaan lehti esitti jutuissa joko faktana, puutteellisin tiedoin tai muutoin Journalistin ohjetta 8 rikkoen harhaanjohtavia ja valheellisia väitteitä nimimerkki ”riikan” verkkokirjoituksesta Scripta-blogin kommenttipalstalla vuonna 2008.
Ensimmäisessä jutussa haastateltu esitti väitteen, jonka mukaan kantelijaan yhdistetty nimimerkki oli kirjoittanut, että ”olisi ampunut muutamia maahanmuuttajia”, jos hänellä olisi ollut mukanaan ase.
Haastatellun sitaatti kuului jutussa sanatarkasti näin: ”Korkeakoulutettu henkilö, jolla on poliittinen agenda, sanoo, että jos minulla olisi ollut ase, niin olisin ampunut muutaman maahanmuuttajan.”
Kantelun mukaan lehti jätti kokonaan käsittelemättä ”riikan” verkkokirjoituksen kontekstin, jota laajemmin siteeraamalla lehden lukijoille olisi käynyt ilmi, että kirjoitus oli väkivallan vastainen. Kirjoitus vastusti ajatusta, että kaikki naiset pitäisi Suomessa aseistaa, jotta nämä voisivat suojautua sukupuolittuneelta väkivallalta, ja se liittyi toiseen keskusteluaiheeseen, jota Scripta-blogissa oli samaan aikaan käsitelty. Kontekstin puuttuminen oli kantelun mukaan vastoin Journalistin ohjetta 8.
Kantelun mukaan lehti piilotti lukijoiltaan monia olennaisia tietoja kirjoituksesta, kuten sen, että ”riikka” joutui itse ampumista jäljittelevän eleen/uhkauksen uhriksi lähijunassa ja että ”riikan” junassa kohtaama nuorukainen uhkasi nimimerkkiä ampumisella reaktionaan Jokelan kouluampumiseen, josta nimimerkki kertoi olleensa järkyttynyt.
Kantelun mukaan tiedotusvälineen on varmistuttava julkaisemiensa tietojen oikeellisuudesta siinäkin tapauksessa, että väitteet on julkaistu aiemmin muualla. Kantelun mukaan lehti on rikkonut tämän velvoitteen siitä huolimatta, että Julkisen sanan neuvosto on linjannut 13.3.2024 ”riikan” verkkotekstin uutisointia koskevissa ratkaisuissaan, että kyseinen kirjoitus on monitulkintainen. Kantelija toteaa, että tämä JSN:n linjaus oli Helsingin Sanomien toimituksen tiedossa, sillä lehti oli yksi vastaajista aiemmassa neuvoston käsittelemässä kantelussa (8985/UL/23).
Kantelun mukaan Helsingin Sanomat on myös laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää ampumista koskevan väitteen todenperäisyyttä, vaikka aikaa siitä, kun väite tuli ensi kerran lehden yksipuolisesti uutisoimana julkisuuteen heinäkuussa 2023, oli kulunut yhdeksän kuukautta. Kantelun mukaan lehti olisi voinut tehdä selvitystyötä ensisijaisesti omalla tiedonhankinnalla. Jos tämä ei jostain syystä ollut mahdollista, lehti olisi voinut esittää yksilöityjä kysymyksiä kantelijalle.
Kantelun mukaan haastateltu esitti väitteen sitaatissaan varmana tietona, ja lehti on vastuussa myös sitaattien sisällä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta. Julkaistessaan väitteen varmana tietona lehti rikkoi kantelun mukaan sekä Journalistin ohjetta 8 että Julkisen sanan neuvoston 13.3.2024 päätöksissään tekemää linjausta kantelijan vanhan verkkotekstin monitulkintaisuudesta. Väite on kantelun mukaan yksipuolinen, valheellinen ja kunniaa loukkaava.
Toisessa jutussa (Mitä todella tapahtui?) kirjoitettiin seuraavasti:”Hän käytti kärjekkään rasistista kieltä ja fantisoi väkivallalla. Jos mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin. Se oli rajua tekstiä, laajempi kontekstikin ajatellen. Suomessa oli ollut vuosina 2007 ja 2008 koko maata järkyttäneet kouluampumiset, joissa oli kuollut yhteensä 21 ihmistä.”
Kantelun mukaan tämä juttu rikkoi Journalistin ohjetta 8 pääosin samoin perustein kuin edellä. Kantelun mukaan jutussa esitettiin yksipuolinen ja valheellinen tulkinta ”riikan” verkkotekstistä tuomatta riittävin ja olennaisin tiedoin ilmi, että väite perustui kiistanalaiseen tulkintaan.
Kantelun mukaan myös tässä jutussa ”riikan” kirjoituksen kontekstia käsiteltiin puutteellisesti tai jopa vääristellen, ja kontekstia laajemmin siteeraamalla lukijoille kävisi ilmi, että kirjoitus oli väkivallan vastainen. Lukijoille ei kerrottu esimerkiksi sitä, että ”riikka” kertoi olleensa järkyttynyt Tuusulan Jokelassa tapahtuneesta kouluampumisesta ja että ”riikan” junassa kohtaama nuorukainen uhkasi häntä reaktionaan Jokelan kouluampumiseen.
Lisäksi kantelun mukaan jutun sisältämä viittaus kantelijan myöhempään pahoitteluun verkkoteksteistään jää yleiselle tasolle eikä riitä täyttämään Journalistin ohjeen 8 vaatimusta tietojen todenperäisyydestä, vaan on omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä kantelija on tarkkaan ottaen pahoitellut.
Kantelussa todetaan, että julkaistessaan tällä tavoin valikoituja ja tulkinnallisia väitteitä ”riikan” vanhasta verkkotekstistä ja tuomatta riittävällä tavalla lukijoiden tietoon tekstin kontekstia sekä tekemällä tekstistä omia, yksipuolisia tulkintoja lehti rikkoi sekä Journalistin ohjeen 8 vaatimuksia että Julkisen sanan neuvoston 13.3.2024 päätöksissään tekemää linjausta ”riikan” verkkotekstin monitulkintaisuudesta.
Kantelun mukaan kummastakaan jutusta ei ole lähetty oikaisupyyntöä lehdelle, koska toimituksella täytyi olla tieto uutisoinnin puutteellisuudesta JSN:n 13.3.2024 tekemän linjauksen pohjalta. Oikaisupyynnön puuttumisen takia neuvosto ei käsittele kantelun väitettä siitä, että kantelijan pahoitteluista olisi kerrottu jutussa 2 harhaanjohtavasti.
Päätoimittajan vastaus 3.6.2024
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi vastaa kanteluun erikseen juttujen 1 ja 2 osalta.
Juttu 1
Helsingin Sanomien 23.3.2024 julkaisemassa verkkojutussa haastateltiin takaisin Somalimaahan muuttanutta, Suomessa lapsesta asti asunutta nuorisotyöntekijä, näyttelijä Omar Abdia. Hän kuvasi artikkelissa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan Suomesta ja kävi läpi syitä palata takaisin alkuperäiseen kotimaahansa. Somalimaasta käsin hän kertoi seuranneensa Suomen ja Euroopan kehitystä, muun muassa äärioikeistolaisuuden ja vastakkainasettelun kasvua.
Päätoimittaja toteaa, että haastateltava mainitsi yhtenä esimerkkinä vuonna 2023 syntyneen keskustelun nimimerkki ”riikan” vanhoista verkkokirjoituksista. Yhdessä päivityksessä ”riikka” oli jutun mukaan ehdottanut, että jos hänelle ”annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin”.
Haastateltava kuvasi jutussa pohdintaansa asiasta näin: ”Korkeakoulutettu henkilö, jolla on poliittinen agenda, sanoo, että jos minulla olisi ollut ase, niin olisin ampunut muutaman maahanmuuttajan. Näen, että tällä henkilöllä on paljon kannatusta. Se tuntuu pelottavalta.”
Helsingin Sanomat katsoo, että paluumuuttajana Suomesta takaisin Somalimaahan palanneen henkilön haastattelu oli journalistisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltua. Juttu tarjosi Suomesta pois lähteneen maahanmuuttajan näkökulman paikoin kiihkeänä käyneeseen keskusteluun maahanmuutosta ja rasismista. Haastateltava mainitsi nimimerkki ”riikan” kirjoitukset ja niiden aiheuttamat reaktiot yhtenä esimerkkinä Suomea koskevista havainnoistaan.
Päätoimittajan mukaan nimimerkin kirjoitukseen viitattiin jutussa sanatarkasti oikein. Jutun tiedolle siitä, että nimimerkin takana oli sittemmin valtiovarainministeriksi edennyt Riikka Purra, oli vahva kate. Purra oli itse myöntänyt julkisesti olleensa vanhojen tekstien takana. Myös eri toimituksissa tehdyn selvitystyön perusteella yhteyttä oli syytä pitää kiistattomana. Ministeritason henkilön taustalla ja aiemmilla poliittisilla ja yhteiskunnallisilla kannanotoilla on Helsingin Sanomien arvion mukaan huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Tämänkaltaisessa tapauksessa yksittäisilläkin kommenteilla, olivat ne kuinka varomattomia heittoja tahansa, on painoarvoa, koska niiden perusteella välittyy kuva poliitikon ajatusmaailmasta ja arvoista.
Päätoimittajan mukaan nimimerkki ”riikan” kommentit Scripta-blogin vieraskirjassa on esitetty jutun teeman kannalta totuudenmukaisina ja niistä esitetylle tulkinnalle on perusteet. Jutun motiivina oli nimenomaisesti hankkia haastattelun kautta kokemuksia maahanmuuttajan elämästä Suomessa. Haastatellun viittaama asia tuli esille yhtenä esimerkkihavaintona ja avainkokemuksena. Päätoimittaja pitää perusteltuna ajatella, että haastateltu koki ”riikan” kenties kevyeksi tarkoitetun heiton uhkaavana ja sopimattomana. Hän piti verkkokommenttia erityisen vakavana, koska oli käynyt ilmi, että nimimerkin takana on korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö, jonka lausumilla voi olla vaikutusta myös kansalaisten yleiseen mielipiteeseen. Tähän reaktioon haastatellulla oli täysi oikeus, päätoimittaja katsoo.
Helsingin Sanomat pitää kiistattomana, että nimimerkki ”riikan” kirjoitus oli rasistinen ja leikitteli väkivallan oikeutuksella. Tätä tosiseikkaa ei muuta kantelijan oma käsitys siitä, millaisin motiivein, missä kontekstissa tai millä vakavuusasteella alkuperäiset kommentit on kirjoitettu. Päätoimittaja katsoo, että koska viittauksessa oli kyse tavanomaisesta poliittisesta tai yhteiskunnallisesta arvioinnista, ei poliitikon oman kannanoton kuulemiselle samassa yhteydessä ollut tarvetta.
Kantelija viittaa verkkokommenttien kontekstiin, joka kytkeytyi lähijunassa koettuun uhkaavaan tilanteeseen. Päätoimittajan arvion mukaan yleisen elämänkokemuksen valossa on vaikea nähdä, että tämä tilannekonteksti erityisellä tavalla oikeuttaisi tai tekisi hyväksyttäväksi suoran viittauksen aseellisen väkivallan käyttöön ketään vastaan.
Päätoimittajan mukaan nimimerkin ”riikka” kommentille on myös yksittäistä tilannetta laajempi konteksti, joka tukee vahvasti Takaisin Somalimaahan… -jutussa esitettyä kokemusperäistä tulkintaa. Helsingin Sanomat ja muut tiedotusvälineet ovat perehtyneet nimimerkin koko kommentointiaineistoon, joka kattaa kaikkiaan lähes kaksisataa verkkoviestiä. Tekstien kokonaisuudesta piirtyy kiistattomasti kuva kirjoittajasta, joka suhtautuu halveksuvasti ja vihamielisesti suvaitsevaisuuteen ja yhteiskunnan vähemmistöihin, erityisesti ihonväriltään valtaväestöstä poikkeaviin maahanmuuttajiin. Tämä kokonaisuus tarjoaa Helsingin Sanomien arvion mukaan uskottavan lukuohjeen myös kantelun ytimessä olevalle yksittäiselle verkkokommentille.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat ei ole uutisoinnissaan väittänyt tai edes antanut mielikuvaa siitä, että perussuomalaisten puheenjohtaja olisi todellisuudessa suunnitellut kenenkään ampumista. Myöskään kantelun kohteena olevan jutun haastateltava ei kertonut konkreettiseen uhkaan varautumisesta, vaan hän kuvasi jutussa ajatuksiaan ja tunteitaan, joita tekstin lukeminen oli herättänyt.
Päätoimittajan mukaan perussuomalaisten puheenjohtajalle on tarjoutunut kesän 2023 jälkeen lukuisia tilaisuuksia selittää julkisuudessa aikanaan kirjoittamiensa viestien logiikkaa, jos hän katsoi niiden tulleen väärin ymmärretyiksi. Aiheesta on ylipäänsä uutisoitu laajasti, ja erilaisia, myös nimimerkki ”riikan” tekstiä puolustavia tulkintoja on ollut riittävästi tarjolla. Näin sekä Helsingin Sanomien jutun haastateltavalla että jutun lukijoilla on ollut mahdollisuus muodostaa käsityksensä laajemman tulkintakehyksen pohjalta, päätoimittaja perustelee.
Päätoimittaja viittaa vastauksessaan Julkisen sanan neuvoston aiempaan, samaa aihepiiriä koskeneeseen ratkaisuun 8739/UL/23. Siinä neuvosto piti nimimerkki ”riikan” yksittäistä sitaattia monitulkintaisena. Neuvoston mukaan sitaatista ei kuitenkaan saanut tuossa asiayhteydessä väärää kuvaa niin, että kyse olisi ollut olennaisesta asiavirheestä.
Helsingin Sanomat katsoo, että nyt kantelun kohteena olevassa Takaisin Somalimaahan… -jutussa viittaus aseen käyttöön mainittiin juttukokonaisuudessa vain yhtenä esimerkkinä, eikä kyse ollut koko jutun kannalta kantavasta teemasta. Julkisen sanan neuvoston aiempi linjaus tarjoaa siten vahvan selkänojan myös nyt kantelun kohteena olevaan tapaukseen. Päätoimittajan mukaan jutun kontekstissa viittaus vanhaan verkkokommenttiin oli perusteltu, haastatellun henkilön omaan kokemukseen perustuen. Tälle näkökulmalle löytyy lehden vastauksen mukaan vahvat perusteet myös nimimerkki ”riikan” laajan verkkoviestihistorian kokonaisuudesta.
Edellä mainituilla perusteilla Helsingin Sanomat katsoo, ettei Takaisin Somalimaahan… -jutun viittaus nimimerkki ”riikan” kirjoittamaan tekstiin ollut virheellinen. Jutussa verkkoviestistä esitetylle näkökulmalle ja tulkinnalle oli vahvat perusteet. Jutusta ei myöskään ole esitetty lehdelle oikaisupyyntöä.
Juttu 2
Helsingin Sanomien 24.3.2024 julkaisema verkkojuttu Mitä todella tapahtui? käsitteli laajasti edellisen kesän poikkeuksellista tapahtumasarjaa, jonka myötä vasta aloittanut Petteri Orpon hallitus oli kahteen otteeseen kaatua. Vastaava päätoimittaja Yläjärvi toteaa, että kriisin ytimessä olivat pitkälti perussuomalaisten ministerien aiemmat toimet sekä poliittinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus etenkin verkossa. Artikkelikokonaisuudelle ja siinä käsiteltyjen teemojen julkaisulle oli päätoimittajan mukaan vahvat yhteiskunnalliset ja journalistiset perusteet.
Jutussa viitatut nimimerkki ”riikan” kirjoitukset kytkeytyivät jutussa käsiteltyyn kesän 2023 toiseen hallituskriisiin. Kyse oli somekirjoituksista vuodelta 2008, Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjassa.
Päätoimittaja toteaa, että jutussa luonnehditaan ”riikan” kirjoituksia näin: ”Hän käytti kärjekkään rasistista kieltä ja fantasioi väkivallalla. Jos mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin. Se oli rajua tekstiä, laajempi kontekstikin ajatellen.” Seuraavassa kappaleessa kontekstia kuvattiin muistuttamalla, että ”Suomessa oli ollut vuosina 2007 ja 2008 koko maata järkyttäneet kouluampumiset, joissa oli kuollut yhteensä 21 ihmistä”.
Päätoimittaja perustelee lehden ratkaisuja samoin perustein kuin jutun 1 kohdalla.
Päätoimittaja viittaa uudelleen muun muassa siihen, että kirjoitukseen on viitattu jutussa sanatarkasti oikein ja että ministeritason henkilön aiemmilla yksittäisilläkin kommenteilla on yhteiskunnallista merkitystä ja painoarvoa, koska niiden perusteella välittyy kuva poliitikon ajatusmaailmasta ja arvoista. Tämä oli myös Mitä todella tapahtui? -jutun teeman eli kesän 2023 hallituskriisien valossa ratkaiseva näkökulma, ja sitä oli päätoimittajan mukaan perusteltua käsitellä jutussa yhtenä avainepisodina.
Päätoimittajan mukaan Mitä todella tapahtui? -jutussa on myös riittävällä tavalla kerrottu Purran oma näkökulma vanhoihin teksteihinsä. ”Kirjoitukset olivat hämmentäviä, vaikka Purra on jälkeenpäin selvittänyt niitä asiayhteydellä ja Scriptaan kuuluneella retoriikalla.” Samassa yhteydessä todetaan Purran pyytäneen anteeksi vanhoja, ”typeriä” somekommenttejaan ja todenneen, ettei hän hyväksy ”minkäänlaista väkivaltaa, rasismia tai syrjintää”.
Päätoimittaja viittaa tämänkin jutun kohdalla JSN:n aiempaan ratkaisuun, jossa neuvosto piti nimimerkki ”riikan” yksittäistä sitaattia monitulkintaisena. Neuvoston mukaan sitaatista ei kuitenkaan saanut tuossa asiayhteydestä väärää kuvaa niin, että kyse olisi ollut olennaisesta asiavirheestä. Helsingin Sanomat katsoo, että kuten jutussa 1, myös Mitä todella tapahtui? -jutussaviittaus ”riikan” verkkoviestiin oli juttukokonaisuudessa mainittu vain yhtenä esimerkkinä, eikä kyse ollut koko jutun kannalta kantavasta teemasta.
Päätoimittajan mukaan lukijalle on syntynyt tapahtumakokonaisuudesta ja Riikka Purran eli nimimerkki ”riikan” osuudesta siihen totuudenmukainen käsitys. Lehdellä on oikeus valita näkökulmansa, josta tapahtumia tarkastellaan. Helsingin Sanomien arvion mukaan myöskään Mitä todella tapahtui? –jutussa ei ole olennaista, oikaisua vaativaa asiavirhettä. Tästäkään jutusta lehdelle ei ole esitetty oikaisupyyntöä.
Helsingin Sanomat katsoo toimineensa kummassakin kantelun kohteena olevassa tapauksessa kaikilta osin hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Kantelijan kommentti Helsingin Sanomien vastaukseen
Kantelija toteaa, että hän ei ole koskaan kirjoittanut Takaisin Somalimaahan… -jutussa väitetyn mukaisesti, että ”jos minulla olisi ollut ase, niin olisin ampunut muutaman maahanmuuttajan”. Kantelija pyytää kommentissaan JSN:n ottavan kantaa siihen, voiko lehti väittää jotain sellaista, mitä hän ei ole koskaan kirjoittanut.
Kantelija toteaa, että Journalistin ohjeissa ei käsitellä erikseen tilannetta, jossa media julkaisee toistuvasti valikoivasti tietoa tavalla, joka on omiaan synnyttämään lukijalle virheellisiä mielikuvia. Kantelija selittää vedonneensa kantelussaan Journalistin ohjeeseen 8, koska hän katsoo totuudenmukaisen tiedonvälityksen olevan hyvän journalistisen tavan synonyymi. Kantelijan mielestä hyvään länsimaiseen uutisjournalismiin kuuluu riittävien ja olennaisten tietojen julkaisu, jotta lukija voi itse muodostaa käsityksensä uutisten kohteesta.
Kantelija on liittänyt kommenttiinsa Scripta-blogin Vieraskirjan 25.8.2008 tallennetun kirjoituskokonaisuuden, joka on hänen mielestään olennainen tulkittaessa totuudenmukaista tiedonvälitystä hänen kohdallaan. Kantelijan mukaan, jotta voi objektiivisesti tulkita kirjoituskokonaisuutta, on mahdollisten virhetulkintojen välttämiseksi luettava useita kymmeniä sivuja noin 15 vuotta vanhoja Vieraskirjan kirjoituksia. Lisäksi, koska pääosa Vieraskirjan kirjoituksista perustui ajankohtaisten uutisten kritiikille, olisi tarkistettava kyseisen päivän uutistarjonta.
Kantelija analysoi kommentissaan keskustelussa olleen ns. junakohtauksen, johon ampumisväite juontaa juurensa. Kantelijan mukaan Journalistin ohjeita noudattavan toimittajan olisi pitänyt havaita kirjoituksen jaotuksena olleista ”—”-merkinnöistä, kun aihe muuttui somalinuorten kanssa tapahtuneen junakohtaamisen kuvailusta toiseen aiheeseen eli nimimerkki Pirjon aiempaan asekirjoitteluun kommentoimiseksi. Kantelija katsoo, että Helsingin Sanomat yhdisti mielivaltaisesti kaksi eri kirjoitusta, joissa ensimmäisessä kerrottiin omakohtaisesti laittomasta uhkauksesta lähijunassa ja toisessa vastattiin Vieraskirjan tunnetulle trollille eli nimimerkki Pirjolle, joka on aiemmin esittänyt aseita vain naisille, jotta nämä voisivat ampua väkivaltaisia miehiä. Kantelijan mukaan lehti käänsi tapahtuneen tosiasiakuvauksen täysin päinvastaiseksi, kun lehden mukaan viestin kirjoittaja onkin ihminen, joka ”olisi ampunut muutaman maahanmuuttajan”, mikäli olisi voinut sen tehdä.
Kommentin mukaan Helsingin Sanomat olisi voinut tavanomaisella tiedonhankinnalla selvittää, millainen kirjoittaja ”Pirjo” on, kantelija toteaa, ja viittaa lähteenä Hommaforumin maahanmuuttokriittiseen sanakirjaan. Kyseessä oli jatkuvasti trollaava henkilö, jonka mielipiteitä vastustettiin eri tavoin. Viestissään ”riikka” piti Pirjon ehdotusta naisten aseistamisesta niin typeränä – kaikkien aseistaminenhan vain lisäisi väkivaltaa – että hän vastasi siihen aseväkivaltaa vastustavalla sarkasmilla (sanakirjamääritelmä: lauseen merkitys kääntyy päinvastaiseksi).
Kantelijan mukaan kuka tahansa suomen kieltä osaava lukija olisi voinut päätyä Helsingin Sanomien kanssa päinvastaiseen tulkintaan, mikäli lehti olisi tarjonnut hänelle olennaiset tiedot.
Kommentin mukaan lehden viittaus oikaisuvaatimuksen puutteeseen on irrelevantti, koska tämä kaikki on tuotu lehden tietoon edellisessä ”riikka”-uutisointia koskevassa kantelussa. Kyse on kantelijan mukaan nyt siis siitä, julkaisiko lehti lukijoilleen olennaiset ja riittävät tiedot ja oliko se yrittänyt selvittää jo kerran julkaistuja tietoja riittävästi, sekä loiko lehden uutisointi mielikuvaa maahanmuuttajien ampumisesta.
Kantelijan kommentin mukaan päätoimittajan vastaus, jossa tämä katsoo nimimerkki ”riikan” kirjoituksen olevan ”kiistatta rasistinen”, osoittaa, että Helsingin Sanomilla on yli-inhimillinen kyky lukea ihmisten 15 vuoden takaisia ajatuksia. Kommentissa todetaan, että riittävien ja olennaisten tietojen julkaisemisen sijaan lehti tarjosi lukijoille itse kehystämänsä, yksipuolisen ja harhaanjohtavan tulkinnan, joka – kuten nyt arvioitava uutinen osoitti – on tosiasiassa luonut myös vääriä mielikuvia ampumisesta.
Kantelija kommentoi myös Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan kertomaa, että lehti on perehtynyt riikan ”kaikkiin verkkokirjoituksiin” ja muodostanut niistä kontekstin uutisilleen. Kommentin mukaan lehden vastauksen väite siitä, millainen kuva kirjoittajan suhtautumisesta maahanmuuttajiin piirtyy, on epäuskottava.
Kantelija toteaa, että ensinnäkin lehden tapa tulkita ”riikan” viestiä on ollut sama siitä lähtien kun lehti julkaisi ensimmäiset ”riikka”-uutisensa verkkosivuillaan 10.7.2023 illalla, alle vuorokausi siitä, kun kontekstista irrotetut lauseet alkoivat kiertää X-viestipalvelussa. Saadakseen ”kiistämättömän kuvan” kaikkien viestien luonteesta lehden toimituksen on kantelijan mukaan täytynyt muutamassa tunnissa tarkistaa tuhansia Vieraskirjaan kirjoitettuja viestejä.
Toisekseen väite ei kantelijan mukaan kestä tosiasiatarkastelua. Esimerkiksi toisaalla samassa viestikokonaisuudessa kuin kyseinen junakohtaus ”riikka” puolusti vihreää puoluetta edustavaa kurditaustaista lakimiestä. Useissa muissa kirjoituksissaan nimimerkki puolusti esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ilmaisunvapautta sekä – erittäin voimakkain sanavalinnoin – tummaihoisia adoptiolapsia ja vastusti heihin kohdistettua pilkkaa.
Kantelija kommentoi myös sitä, että perustellessaan uutisensa yhteiskunnallista oikeutusta Helsingin Sanomat vetoaa aiheesta käytyyn julkiseen keskusteluun. Kantelijan mukaan lehti on omalla uutisoinnillaan ollut heinäkuusta 2023 lähtien johtavassa määrin synnyttämässä tätä keskustelua ja lehden perustelu on virheellinen kehäpäätelmä.
Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat ei ole lukuisissa ”riikka”-jutuissaan heinäkuusta 2023 maaliskuuhun 2024 tuonut kertaakaan esiin tässä Julkisen sanan neuvostolle tehdyssä kantelussa mainittuja olennaisia tietoja. Kommentin mukaan laadukkaaseen journalismiin kuuluu, että uutisointi on prosessi joka korjaa itse itseään, eikä vastuuta virheistä voida ulkoistaa toisten uutisvälineiden korjattaviksi. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien ”riikka”-uutisoinnissa tällaiseen korjaamiseen ei ole pyritty, vaan puutteellisten tietojen varaan nojanneiden heinäkuun 2023 uutisten päälle on rakennettu yhä uusia, yksipuolista kuvaa korostavia juttuja.
Mitä todella tapahtui? –jutun osalta kantelija kommentoi lehden väitettä, jonka mukaan hän ”… fantisoi väkivallalla. Jos mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassa”. Kantelija toivoo JSN:n ottavan kantaa siihen, voiko lehti väittää faktana kantelijan fantasioineen jotain, mitä hän ei ole tosiasiassa fantisoinut (sanakirjamääritelmän mukaan haaveillut tai kuvitellut). Kantelijan käsitys on, että toimittajan mielikuvitus tarjoili uutisjutussa lukijoille mielikuvia, ei faktoja. Kantelija pyytää JSN:ää ottamaan kantaa myös siihen, saako kontekstista irrotettua sitaattia lainata niin, että se sovitetaan kirjoittajan missioon, jolloin sitaatin merkitys muuttuu päinvastaiseksi alkuperäisestä.
Kantelijan kommentin mukaan Vieraskirjasta irrotettu asesitaatti ei viitannut väkivaltafantasiaan, vaan se oli siis vastaus nimimerkki Pirjolle, jonka mukaan naiset pitäisi aseistaa torjumaan väkivaltaisten miesten uhkaa. Kantelijan mukaan koko kontekstissaan luettuna viesti on aseväkivaltaa vastustava.
Helsingin Sanomat ei käyttänyt mahdollisuutta vastata kantelijan kommenttiin.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
Helsingin Sanomien kahdessa jutussa sivuttiin puoluejohtaja Riikka Purran vanhoja, poliitikkouraa edeltäneitä maahanmuuttokriittisen keskustelusivuston kirjoituksia, joihin sisältyi nimimerkillä ”riikka” kirjoitettu virke ”Jos mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin, you see.” Jutuissa ei avattu tarkemmin keskusteluketjua, johon virke oli liittynyt. Virke oli kommentti toisen kirjoittajan ehdotukseen aseenkanto-oikeudesta naisille itsepuolustustarkoituksiin. Juuri tätä ennen samassa kirjoituksessa ”riikka” oli kuvaillut toista asiaa eli maahanmuuttajataustaisen nuoren uhkaavaa käytöstä lähijunassa.
Ensimmäisessä jutussa haastatellun henkilön tulkinnan mukaan Purra oli kirjoittanut, että jos hänellä olisi ase, hän olisi ampunut muutaman maahanmuuttajan. Haastateltu esitti tämän yhtenä esimerkkinä Suomen asenneilmapiiristä. Toinen juttu oli politiikan tapahtumien analyysi, jossa toimittaja katsoi Purran fantisoineen väkivallalla. Toimittaja arvioi, että asekommentti oli laajempi kontekstikin ajatellen rajua tekstiä viitaten kirjoitusajankohdan tienoilla Suomea järkyttäneisiin kouluampumisiin.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tulkintojen tekeminen poliitikkojen menneistäkin puheista ja kirjoituksista on sananvapauden ja tiedotusvälineiden yhteiskunnallisen tehtävän ydinaluetta, jota poliitikkojen on asemansa takia siedettävä ja johon heidän odotetaan tarvetta havaitessaan vastaavan omilla näkökulmillaan osana julkista keskustelua.
Neuvosto toteaa, että nimimerkki ”riikan” asekommentti antoi alkuperäisessä asiayhteydessäänkin aineksia useammanlaisiin tulkintoihin. Aseväkivallasta kirjoittaminen oli mahdollista tulkita jutuissa kerrotulla tavalla riippumatta siitä, mitä kirjoittaja oli tarkoittanut sillä sanoa. Se, että vanhojen verkkokeskustelujen kokonaisuutta ei avattu näissä Helsingin Sanomien jutuissa laajemmin, ei osoittanut, että lehti ei olisi pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Lehti oli käsitellyt Purran vanhoja verkkokirjoituksia useassa jutussa jo kesällä 2023 mainiten muun muassa, mistä alkuperäiset kirjoitukset löytyvät. Tähän ei ollut välttämätöntä palata kahden kantelun kohteena olevan jutun yhteydessä. Kyse oli hyväksyttävissä olevasta jutun rajauksesta, johon tiedotusvälineillä on neuvoston pitkäaikaisen linjan mukaan oikeus.
Jutuissa ei ole viitteitä siitä, että lehti olisi laiminlyönyt tietojen tarkistamisen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj.), Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Paula Liesmäki, Minna McGill, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Jani Tanskanen, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi ja Riku Väisänen.