Kantelu 21.3.2023
Kantelu kohdistuu Länsiväylän 14.3.2023 julkaisemaan juttuun, jonka alkuperäinen otsikko oli Karu lukema julki: 55 % pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää. https://www.lansivayla.fi/paikalliset/5786617
Kantelun mukaan jutun taustalla olleeseen kyselyyn vastasi pääkaupunkiseudun kaikista yrityksistä 73 kappaletta, joten jutun ja otsikon väite perustui 40 yrityksen vastaukseen.
Kantelun mukaan otsikointi antoi asiasta täysin väärän kuvan ja jutun sisällössä ei edes pyritty tarkentamaan kuinka pienestä otannasta oli kyse. Otannan kokoa ei mainittu eikä jutussa ollut linkkiä selvitykseen, josta asian olisi voinut tarkistaa.
Kantelun mukaan aihe oli selvästi kiistanalainen ja provosoiva, ja on myös täysin selvää, että jutussa tietolähteeseen ei ollut suhtauduttu lainkaan kriittisesti. Kantelun mukaan suurin osa Suomen uutisjulkaisuista kertoi aiheesta isoin lööpein vastaavia uutisia, mutta kertoi kyselyn otannan koon. Kantelijan mukaan nekin olivat melko arveluttavia juttuja, jotka lietsoivat pelkoa ja johtivat lukijaa jossain määrin harhaan.
Kantelun mukaan 73 yritystä ei mitenkään voi edustaa kaikkia pääkaupunkiseudun yrityksiä, joita on tuhatkertainen määrä. Tästä syystä otsikko ja jutun sisältö prosenttilukemineen ei voi olla paikkansapitävä. Tästä syystä toteamus 55 prosenttia pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää, on virheellinen väittämä sellaisenaan ilman taustoitusta.
Kantelija viittasi toimittaja Heikki Kuparisen Uudessa Suomessa 23.3.2023 julkaisemaan Puheenvuoro-blogiin, jossa Kuparinen kommentoi Helsingin seudun kauppakamarin selvitystä. Kuparinen on saanut blogiinsa tarkennuksia kyselyn otannan määrästä Helsingin seudun kauppakamarin johtoryhmän jäseneltä Marko Sileniltä, jonka mukaan kyselyn linkki oli lähetetetty sähköpostitse ”noin 2 000 henkilölle kauppakamarin jäsenyrityksissä”. Tämän tiedon perusteella oli Kuparisen mukaan arvioitu, että vastauskato kyselyssä olisi ollut 97 prosenttia. Kuparinen huomauttaa myös blogissaan, että kysely tehtiin ensimmäisen kerran, mutta väitetään, että katujengi-ilmiö ja häiriöt olisivat yleistyneet.
Päätoimittajan vastaus 13.6.2023
Länsiväylän vastaavan päätoimittajan Heli Koivuniemen mukaan lehti julkaisi 14.3.2023 verkkolehdessään jutun, joka perustui Helsingin seudun kauppakamarin lähettämään tiedotteeseen. Tiedote käsitteli kauppakamarin jengiytymiskyselyn tuloksia.
Päätoimittajan mukaan otsikon ensimmäinen osa Karu lukema julki viittasi siihen, että kauppakamari oli julkistanut jengiytymiskyselyn tulokset, mistä kerrottiin heti jutun alussa. Otsikon toinen osa 55% pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää nosti kyselyn tuloksista esiin yhden lukijoita oletettavasti kiinnostaneen yksityiskohdan, joka avattiin jäljempänä jutussa. Jutun otsikolle löytyy siten sisällöstä kate.
Päätoimittaja vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 15, jonka mukaan otsikoille on löydyttävä sisällöstä kate. Päätoimittaja perustelee vastaustaan viittaamalla neuvoston aiempiin päätöksiin: otsikon ei kuitenkaan tarvitse olla täsmällinen ja yksiselitteinen, jos itse jutusta selviää, mistä on kysymys (7002/SL/18), otsikossa ei tarvitse kattavasti kertoa koko jutun sisältöä, vaan yksi otsikon tehtävistä on houkutella ihmiset lukemaan (4779/SL/11) sekä otsikko voi olla kärjistäväkin (5920/SL/15).
Päätoimittajan mukaan kyselyn vastaajamäärä olisi ollut hyvä mainita jutussa. Tieto vastaajamäärästä lisättiin juttuun 8.6.2023, kun sen puuttuminen tuli Julkisen sanan neuvoston yhteydenoton myötä toimituksen tietoon. Jutussa oli kuitenkin kerrottu selvästi heti alussa, että luvut perustuvat Helsingin seudun kauppakamarin jengiytymiskyselyyn, ja annetut luvut ovat jutussa oikein. Jutun sisältö piti siten paikkansa ja tiedonvälitys on ollut totuudenmukaista.
Päätoimittajan mukaan otoskoko on monimutkainen tilastotieteellinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Toimituksilta ei voida käytännössä edellyttää otoskoon kriittistä arviointia jokaisen lyhyen kyselyuutisoinnin yhteydessä.
Päätoimittaja toteaa, että Länsiväylällä ei ole tapana lisätä juttuihinsa linkkejä lähteisiin, eikä hyvä journalistinen tapa tätä edellytäkään. Tässä tapauksessa kyselyraportti löytyi tarvittaessa internetin hakukoneella.
Päätoimittaja vetoaa Julkisen sanan neuvoston vapauttavaan päätökseen 7730/YLE/21, jossa todetaan, että se, että lyhyessä uutisessa ei mainita tutkimuksen tilaajia tai tutkimusjohtajan taustaa, ei kuitenkaan heikennä ratkaisevasti lähdekritiikkiä (7730/YLE/21).
Päätoimittaja vetoaa myös neuvoston päätöksiin 6412/YLE16, 6436/YLE/16, 6485/YLE/17, joissa todetaan, että tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa myös kiistanalaisiin aiheisiin.
Päätoimittajan mukaan Länsiväylä päätti jutun julkaisusta ja näkökulmasta itsenäisesti. Kyselyn tulosten arvioitiin kiinnostavan lukijoita ja samasta aiheesta oli julkaistu hiljattain muitakin juttuja. Aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä ja Helsingin seudun kauppakamari käsitteli tiedotteessaan myös ongelman ratkaisukeinoja. Jutun julkaisusta ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että Länsiväylä olisi suhtautunut tietolähteeseen kritiikittömästi. Myöskään se, että Länsiväylä ei maininnut lyhyessä uutisessa kaikkia kyselyn taustatietoja, ei heikennä lähdekritiikkiä ratkaisevasti. Länsiväylä ei ole siten suhtautunut tietolähteeseen kritiikittömästi.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Länsiväylän jutun otsikossa väitettiin, että 55 prosenttia pääkaupunkiseudun yrityksistä oli kokenut katujengien häirintää. Lehden juttu perustui kokonaan Helsingin seudun kauppakamarin lähettämään tiedotteeseen kauppakamarin tekemästä kyselystä katujengihäirinnän vaikutuksista alueen yrityksiin.
Jutussa ei mainittu kyselyn otannasta eikä vastaajamääristä mitään, vaan kerrottiin kyselyn tulokset prosenttiosuuksina alueen yrityksistä tai kyselyyn vastanneista yrityksistä. Tosiasiassa kysely oli rajattu vain vähittäiskaupan, kuluttajapalveluiden ja logistiikan yrityksiin. Kysely oli lähetetty 2170 yritykselle, joista vain 62 vastasi kyselyyn. Lisäksi 11 vastausta oli saatu avoimesta verkkokyselystä, johon kuka tahansa pystyi osallistumaan.
Lehti korjasi jutun otsikkoa ja lisäsi juttuunsa tiedon kyselyn vastaajamäärästä ja otannan rajauksesta lähes kolme kuukautta jutun julkaisemisen jälkeen saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Jutun otsikolle oli jutussa kate, mutta sekä otsikosta että itse jutusta sai harhaanjohtavasti käsityksen, että kysely olisi suunnattu alueen yrityksille toimialasta riippumatta.
Neuvosto toteaa, että lehti ei harjoittanut riittävää lähdekritiikkiä, vaikka vastaajamäärän pienuus ja kyselyn rajaus olivat lehden tiedossa ja alkuperäisessä tiedotteessa. Lehti toisti kritiikittömästi Helsingin seudun kauppakamarin tiedotteen johtopäätöksiä, kuten väitteen, että jopa kolmasosa seudun yrityksistä olisi kertonut katujengien häiritsevän liiketoimintaansa. Johtopäätös on tehty parinkymmenen vastauksen perusteella. Vastaajien kokemia häiriöitä ei neuvoston ole syytä epäillä, mutta kyselyn toteutus ja vastaajamäärän vähäisyys olisivat antaneet syyn selvittää tarkemmin sen tulosten luotettavuutta. Kyseessä ei ollut lehden valitsema näkökulma vaan lähdekritiikin pettäminen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Länsiväylä on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8 ja 12, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Päivi Kymäläinen, Minna McGill, Alma Onali, Hanna Parhaniemi, Henrik Rydenfelt, Margareta Salonen, Timo Sipola, Jani Tanskanen, Marjukka Vainio-Rossi ja Erja Yläjärvi.