Kantelu 8.12.2022
Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 30.11.2022 julkaistuun juttuun, jonka otsikko on Kuva Parkkipaten autosta invapaikalla puhuttaa – näin yhtiöstä vastataan.
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/2235a0fe-7ceb-4c9d-b347-d2e8b14e9a65
Kantelija on ParkkiPate Oy ja kantelun on tehnyt yrityksen puolesta sen toimitusjohtaja. Kantelun mukaan Iltalehden toimittaja soitti yrityksen puhelinvaihteeseen ja käytti asiakaspalvelijan kanssa käytyä keskustelua yhtiön kommentteina kyseisessä uutisessa. Toimittaja ei missään vaiheessa keskustelua ilmoittanut olevansa toimittaja.
Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtiin 9 ja 17, joiden mukaan journalistin on työtä tehdessään suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa, ja haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään, ja onko lausuma tarkoitettu julkaistavaksi vaiko taustatiedoksi.
Kantelun mukaan tässä tapauksessa haastateltiin asiakaspalvelijaa, joka on ns. tavallinen ihminen, eikä poikkeuksellista tiedonhankintatapaa voinut perustella yhteiskunnallisesti merkittävillä seikoilla. Kantelun mukaan Iltalehti ja toimittaja eivät voi väittää, että yhtiön edustajilta ei olisi saanut tietoja muuten kuin poikkeuksellisilla keinoilla. Yhtiö tiedottaa avoimesti ja aktiivisesti toiminnastaan, ja yhtiön päätöksentekijöiden yhteystiedot ovat avoimesti saatavilla muun muassa yhtiön kotisivuilta.
Kantelija on toimittanut kantelunsa liitteeksi kirjeenvaihdon, jossa Iltalehden julkaisupäällikkö myöntää virheen tapahtuneen, sekä puhelutallenteen ja kyseisen asiakaspalvelijan suostumuksen kantelun tekemiseen.
Päätoimittajan vastaus 18.1.2023
Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela toteaa, että kantelun kohteena oleva juttu käsitteli verkossa levinnyttä kuvaa, jossa pysäköinninvalvontaa suorittavan ParkkiPaten pysäköinninvalvoja oli pysäköinyt yhtiön mainostarroilla varustetun auton ns. invapaikalle ilman siihen oikeuttavia tunnuksia. Juttua tehdessä haluttiin uutispäätoimittajan mukaan saada selvyyttä lukijoita askarruttaneeseen kysymykseen siitä, voiko pysäköinnin sääntöjenmukaisuutta valvova taho itse pysäköidä sääntöjen vastaisesti. Vaikka kyse oli yksittäistä pysäköintiä koskevasta jutusta, asialla oli uutispäätoimittajan mukaan selvästi laajempi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuteen liittyvä puoli.
Uutispäätoimittajan mukaan Iltalehden toimittaja päätti soittaa ParkkiPaten toimitusjohtajalle eli kantelijalle. Toimittaja oli luullut, että toimitusjohtajan tavoittaa hänen lähettämänsä sähköpostin yhteydessä olevasta puhelinnumerosta, mutta toimittajan yllätykseksi langan toisessa päässä vastasikin yhtiön asiakaspalvelu. Tilanteesta yllättyneenä toimittaja esittäytyi omalla koko nimellään, muttei maininnut olevansa toimittaja. Toimittaja ajatteli selvittää, mitä asiakaspalvelussa tiedettiin yhtiön käytännöistä vastaavanlaisissa tapahtumissa.
Uutispäätoimittaja toteaa, että asiakaspalvelija oli jutun aiheesta hyvin perillä, ja sanoi olevansa tietoinen Twitterissä leviävästä kuvasta. Asiakaspalvelija kertoi toimittajalle yleisellä tasolla yhtiön pysäköinninvalvojien käytännöistä vastaavissa tilanteissa.
Puhelun lopuksi toimittaja kiitti asiakaspalvelijaa ”perustason vastauksesta”. Uutispäätoimittajan mukaan tämä korostaa, että asiakaspalvelijaa jututtamalla toimittaja katsoi saaneensa juttuun riittävät ja uskottavat tiedot siitä, miksi yhtiön pysäköinninvalvojat toimivat kuvan kaltaisissa tilanteissa kuten toimivat. Uutispäätoimittajan mukaan toimittaja ei toiminut erehdyttämistarkoituksessa, vaan sai asiakaspalvelusta lukijoiden kannalta sitä relevanttia tietoa, mitä kuka tahansa kyseistä kuvaa ihmetellyt lukija olisi tilanteessa saanut. Toimittajalla oli perusteet pitää saamiaan tietoja sisällöltään oikeina ja julkaistavissa olevina, mitä uutispäätoimittaja huomauttaa Julkisen sanan neuvoston pitäneen perusteluna vapauttavassa ratkaisussaan hieman vastaavassa Journalistin ohjeiden kohtaan 9 kohdistuvassa kantelussa (7704/UL/21).
Uutispäätoimittaja toteaa, että asiakaspalvelun antamissa yleistason vastauksissa ei ollut mitään faktavirheitä tai yhtiön käytäntöjen vastaista tietoa – tai ainakaan toimitusjohtaja ei niistä Iltalehdelle mitään kertonut, kun häneltä asiasta myöhemmin kysyttiin sähköpostitse.
Uutispäätoimittajan arvion mukaan asiakaspalvelijan sanomiset esitetään jutussa avoimesti kertoen nimenomaan siitä, miten yhtiön asiakaspalvelusta vastataan asiaa koskeviin kysymyksiin. Vastauksia ei väitetä yhtiön viralliseksi kannaksi: jutussa asia on muotoiltu ”yhtiöstä vastataan”, ei esimerkiksi, että ”yhtiö vastaa”. Asiakaspalvelija esitetään jutussa anonyymina asiakaspalvelijana eikä itse asiaa henkilöidä häneen mitenkään, vaan kerrotaan yhtiön käytännön politiikasta. Uutispäätoimittaja katsoo, että asiakaspalvelijan on syytä olettaa vastaavan yhtiön politiikasta pysäköinninvalvojien toimintaa koskevien käytäntöjen osalta aivan samalla tavalla, olipa soittaja toimittaja tai samasta asiasta kiinnostunut tavallinen kansalainen.
Uutispäätoimittaja viittaa Julkisen sanan neuvoston vapauttavaan ratkaisuun 7002/SL/18, jossa neuvosto korosti lähteiden luonteen riittävää avaamista lukijalle.
Uutispäätoimittaja huomauttaa, että Journalistin ohjeiden kohdan 9 mukaan toimittajan ei ole pakollista, vaan suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Sinänsä kyse oli yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, eli tavallisia kansalaisia valvovan pysäköinninvalvontayrityksen oman toiminnan oikeellisuuden arvioinnista. Toimittaja ei kuitenkaan esiintynyt ammattiaan mainitsematta saadakseen vaikeasti saatavaa tietoa tai jotain sellaista, mitä median edustajalle ei olisi kerrottu. Toimittaja yllättyi puhelun mentyä toimitusjohtajan sijaan asiakaspalveluun. Hän esittäytyi tilanteessa spontaanisti vain omalla nimellään ja kysyi kysymyksiä saadakseen asiasta jotain lisätietoa. Kun asiakaspalvelija osasikin vastata varsin kattavalla yleisvastauksella, toimittaja päätti käyttää vastauksia jutussaan, koska ne toivat juttuun lukijoille relevanttia lisätietoa ja täyttivät uutispäätoimittajan arvion mukaan hyvin myös Journalistin ohjeissa korostetun tarpeen samanaikaisesta kuulemisesta. Soiton toimitusjohtajalle ei ajateltu tuovan lukijan kannalta mitään oleellista uutta tietoa juttuun asiakaspalvelun antaman pätevän vastauksen jälkeen.
Iltalehti katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kantelua aiheettomana.
Ratkaisu
JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
Iltalehden toimittaja soitti pysäköinninvalvontayrityksen asiakaspalveluun ja esitti asiakaspalvelijalle kysymyksiä siitä, mihin yrityksen omia valvonta-autoja saa pysäköidä. Toimittaja ei kertonut asiakaspalvelijalle olevansa toimittaja. Iltalehti julkaisi jutun, jossa asiakaspalvelijan vastauksia siteerattiin. Asiakaspalvelijan nimeä ei mainittu.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineillä on oikeus valita lähteensä. Myös yritysten asiakaspalveluista saatuja tietoja on lupa julkaista. Jutusta ei syntynyt harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, mistä tiedot olivat peräisin. Neuvoston käytettävissä olevien tietojen valossa jutussa ei myöskään ollut olennaisia asiavirheitä.
Neuvosto painottaa, että journalistin on tavallisesti hankittava tietonsa avoimesti niin, että hänen tiedetään olevan työtään tekevä toimittaja. Tavallisuudesta poikkeavalle tiedonhankintakeinolle ei ollut tässä tapauksessa perusteita.
Neuvosto toteaa, että kyseessä oli haastattelu eikä muunlainen tiedonhankinta, ja haastateltavan oikeudet kuuluvat myös asiakaspalvelutehtävissä oleville. Jättämällä kertomatta ammattinsa toimittaja rikkoi haastateltavan oikeutta tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi. Haastateltava ei voinut myöskään pyytää saada tarkastaa lausumansa, koska hän ei tiennyt olleensa haastateltavana.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 9 ja 17, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Marja Keskitalo, Anssi Marttinen, Valpuri Mäkinen, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen ja Marjukka Vainio-Rossi.