7177/SL/19

Vapauttava

Lehti kertoi alaikäisen raiskaukseen liittyvästä rikostuomiosta. Tuomitun tunnistetietojen kertominen jutussa oli perusteltua, vaikka hänen lähipiirinsä saattoi olla siksi paikkakunnallaan tunnistettavissa.

Kantelu 7.10.2019

Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 6.9.2019 julkaisemaan juttuun, jossa kerrottiin alaikäisen raiskauksesta annetusta rikostuomiosta. Lisäksi kantelussa on mainittu Ilta-Sanomien 25.1.2019 samasta aiheesta julkaisema juttu, jonka osalta kantelu on kuitenkin vanhentunut eikä Julkisen sanan neuvosto voi ottaa sitä käsiteltäväkseen. 

Kantelun mukaan lehti ei olisi saanut julkaista rikoksesta tuomitun nimeä ja muita tunnistetietoja, koska näiden julkaiseminen on kollektiivinen häpeärangaistus tekijän läheisille. Kantelun mukaan pienellä paikkakunnalla jokseenkin kaikki asukkaat tuntevat toisensa ja ”päivittäisessä jalkapuussa istuvat yhtä lailla tekijän äiti, sisarukset, puoliso kuin lapsetkin, syyttömyydestään huolimatta”.

Kantelussa todetaan, että myös rikoksesta tuomitun läheisillä tulee olla yksityisyyden suoja ja journalistin tulisi juttua tehdessään huomioida läheisille mahdollisesti aiheutuva häpeä.

Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeeseen 30, jonka mukaan julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Lisäksi kantelun on tulkittu kohdistuvan ohjeeseen 31.

Päätoimittajan vastaus 8.1.2020

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti toteaa olevan inhimillisesti ymmärrettävää, että rikos voi olla traumatisoiva ja raskas kokemus myös rikoksentekijän läheisille.

Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin päätoimittajan mukaan kovan luokan väkivaltarikollinen, joka on saanut useita tuomioita. Hänet tuomittiin 90-luvulla yli 10 vuoden vankeusrangaistukseen taposta, ja tuoreet oikeusjutut todistavat, että henkilö on jatkanut rikollista elämää. Tällä kertaa tuomittu sai yli kolmen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen viidestä rikoksesta, joista vakavimmat olivat törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Tällaisista rikoksista uutisoiminen on päätoimittajan mukaan osa normaalia rikosjournalismia. On myös normaalia kertoa rikoshistoriasta silloin, kun henkilö on tehnyt muitakin vakavia rikoksia. Samoin on normaalia linkittää samaa oikeustapausta käsittelevät jutut yhteen, jotta lukija voi halutessaan saada tapauksesta kokonaiskuvan.

Päätoimittajan mukaan on vaikea nähdä perusteita sille, ettei rikollisen nimeä ja rikoksen tekopaikkaa saisi näin vakavien rikosten yhteydessä mainita. Päätoimittaja toteaa vastauksessaan, että vaikka tappajan ja raiskaajan läheisiä kohtaan voi kokea empatiaa, on kestämätön ajatus, että vain suurten kaupunkien rikollisten nimet ja tekopaikkakunnat julkistettaisiin.

Päätoimittajan mukaan toimitus käyttää rikoksentekijöiden nimien julkaisussa aina harkintaa. Nimi saatetaan jättää julkaisematta esimerkiksi, jos tuomio ei ole ehdoton tai ehdoton tuomio on alle kaksi vuotta. Nämäkään eivät ole kiveen hakattuja sääntöjä, vaan asiaa pohditaan tapauskohtaisesti. Myös erittäin vakavissa rikoksissa tekijän nimi saatetaan jättää julkaisematta esimerkiksi, jos tekijän nimestä voisi paljastua lähipiirissään hyväksikäytön uhriksi joutuneen lapsen nimi. Kantelun kohteena olevassa uutisessa raiskauksen uhri oli kuitenkin tekijälle entuudestaan tuntematon.

Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olevassa jutussa käsiteltiin vain rikoksentekijää eikä rikos ole yksityisasia. Päätoimittajan mukaan tuomitun asema ja teot eivät olleet tässä tapauksessa sellaisia, että häntä olisi tullut erityisesti suojella. 

Ratkaisu

JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

Ilta-Sanomat julkaisi verkkoversiossaan jutun, joka käsitteli alaikäisen raiskaukseen liittyvää rikostuomiota.

Vaikka Julkisen sanan neuvosto ymmärtää, että rikosuutisoinnin tuoma julkisuus voi tuntua tuomitun lähipiiristä häpeärangaistukselta, vakavista rikoksista kertomisella on yhteiskunnallista merkitystä. Tässä tapauksessa tuomitun nimen ja rikospaikkakunnan mainitseminen ei ollut tämän tekoon ja aiempaan rikoshistoriaan nähden kohtuutonta. Jutussa ei myöskään kerrottu sellaisia yksityiskohtia, joiden voisi katsoa kuuluvan tuomitun läheisten yksityiselämän piiriin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun teki puheenjohtaja Eero Hyvönen.