Kantelu 29.3.2016
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 7.2.2016 julkaisemaan artikkeliin ”Valtion suurin tutkimuslaitos pimitti vakavat vilppiepäilyt – ”Olen huolissani VTT:n asenteesta”, sanoo Kari Raivio”
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1454657055916
sekä samana päivänä julkaistuun juttuun ”Näin vilpistä epäilty VTT:n entinen tutkimusprofessori vastaa”
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1454657063020
sekä siihen, miten Helsingin Sanomat editoi kantelijan vastinetta.
Kantelijan mukaan lehti on kieltäytynyt korjaamasta juttujen asiavirheitä. Kantelijan mukaan yksi olennaisista virheistä oli se, että HS:n julkaisema kuva ei ole peräisin esiin nostetusta diabetes-artikkelista kuten jutussa väitetään. Kantelijan mukaan kuvaa käytettiin yhtenä suurimpana perusteluna artikkelissa esitetyille väitteille tutkimusvilpistä, joten sen oikeellisuus on olennainen käsiteltävän asian kannalta. Kantelija toteaa, että lehti on muokannut kuvaa ja poistanut olennaista informaatiota ja siten käyttänyt kyseistä kuvaa ilmeisen harhaanjohtavasti.
Kantelijan mukaan jutussa on myös muita virheitä, joita ei ole korjattu. Hänen mukaansa virheellinen on ainakin tieto, että hänen johtamassaan aivovammatutkimuksessa pääosa näytteistä oli kerätty potilailta, joilla oli lievä aivovamma ja joita ei ollut nukutettu. Kantelijan mukaan artikkelissa esitetään virheellisesti tosiasiana, että hänen tutkimusryhmänsä tulokset olisivat olleet harhaanjohtavia.
Jutussa kielteiseen julkisuuteen joutuneen kantelijan mukaan hänelle ei ole annettu riittävää mahdollisuutta omaan kannanottoon, jossa olisi olennainen asiasisältö mukana. Lehti vaati hänen vastineeseensa olennaisia muutoksia ja lyhentämistä, ja päätoimittaja ilmaisi, että mikäli muutoksiin ei suostuta, koko kannanottoa ei julkaista.
Kantelijan mukaan myöskään anonyymeihin tietolähteisiin ei olla suhtauduttu riittävällä kriittisyydellä tilanteessa, jossa tietolähteillä on ilmeisesti ollut tarkoituksena aiheuttaa olennaista vahinkoa. Lisäksi kantelijan mukaan haastateltavat on valittu ilmeisen tarkoitushakuisesti ja artikkelista saa kuvan, että haastateltujen henkilöiden näkemykset kantelijasta henkilönä tai mielipiteet hänen johtamastaan tutkimuksesta edustavat koko tutkimusryhmän näkemyksiä.
Kantelijan mukaan jutut ovat aiheuttaneet henkilökohtaista vahinkoa hänelle itselleen ja hänen yhteistyökumppaneilleen.
Helsingin Sanomien vastaus 4.8.2016
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomien juttukokonaisuus käsitteli Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n tutkimusryhmässä heränneitä tiedevilppiepäilyjä ja niiden käsittelyä. Tapausesimerkkinä oli kantelijan johtaman ryhmän diabetestutkimus ja siihen liittyvät epäilyt tutkimustulosten vääristelystä. Toisena tapausesimerkkinä kirjoituksessa käsiteltiin saman henkilön vetämää aivovammatutkimusta. Kirjoituksen pääpaino oli sen kertomisessa, kuinka tiedeyhteisö käsittelee vilppiepäilyjä.
Päätoimittajan mukaan laaja artikkeli perustui pitkään ja perusteelliseen toimitukselliseen selvitystyöhön, lukuisiin asiantuntijahaastatteluihin sekä tutkimusaineiston ja muun asiakirjamateriaalin läpikäyntiin.
HS:n artikkelin yhteydessä julkaistiin kuvagrafiikka, joka perustui HS:n haltuunsa saamaan alkuperäismateriaaliin. Päätoimittajan mukaan kyse on samasta aineistosta, johon on perustunut Journal of Experimental Medicine (JEM) -lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelin kuva. Kuvalla pyrittiin osoittamaan, kuinka lipidit eli rasvamolekyylit reagoivat voimakkaasti ennen ykköstyypin diabeteksen puhkeamista. Päätoimittaja toteaa, että JEM-artikkelin kuvasta lukija voi jäädä siihen käsitykseen, että se on edustava esimerkki. Myöhemmin samaa kuvaesimerkkiä käytettiin nimenomaan edustavaksi mainiten sekä menestyksekkäässä Suomen Akatemia apurahahakemuksessa, että useissa julkisissa esityksissä. Tämä kokonaisuus synnyttää perustellusti epäilyn tiedevilpistä, päätoimittaja kirjoittaa.
Päätoimittajan mukaan ensimmäinen HS:n julkaisemista graafeista vastaa sisällöltään mainittua JEM-lehden kuvaa. HS julkaisi tuon graafin rinnalla myös toisen graafisen esityksen, jota JEM-lehden tieteelliseen artikkeliin ei ollut liitetty. Kyse on ns. verrokkiaineistosta, joka osoittaa, että rasvamolekyylit käyttäytyvät terveellä henkilöllä jokseenkin samalla tavalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei kuvien perusteella voi ennustaa diabeteksen puhkeamista, päätoimittaja kirjoittaa. Tämä hypoteesi oli kyseisen diabetestutkimuksen ydinkysymys. JEM-lehdessä tuota verrokkikuvaa ei julkaistu. HS:n artikkelin ydinsisällön kannalta olennainen kysymys on tietysti se, oliko verrokkikuva jätetty toimittamatta tiedelehteen, jotta esitetty tutkimustulos ei olisi vesittynyt.
Päätoimittaja toteaa, että HS ei ole tieteellinen julkaisu, joten kuvien sisältämän informaation selkeyteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Lukijat eivät ole lähtökohtaisesti lääketieteen tai tutkimustyön ammattilaisia, joten ydininformaation pelkistäminen on perusteltua. Tässäkin tapauksessa HS:n versio on tiedelehden kuvaa yksinkertaisempi ja lukijoille helpommin hahmotettavissa oleva näkymä. Kummankin kuvan data on kuitenkin sama, ja käyrät nousevat ja laskevat kahden pisteen välillä samalla tavalla, vaikka skaala on erilainen.
Päätoimittajan mukaan HS:n tavanomainen journalistinen käytäntö on se, että graafiset esitykset laaditaan ”HS-grafiikaksi”, eikä alkuperäisiä hyödynnetä sellaisenaan. Tämä on vakiintunut, yleisesti hyväksytty journalistinen tapa, ja myös lukijoiden ymmärtämä menettelytapa. Grafiikan yhteydessä käy ilmi, että kyse on HS-toimittajan keräämistä tiedoista ja HS:n oman graafikon tekemästä esityksestä. Saatetiedon viittaus ”julkaistuun kuvaan” viittasi nimenomaan graafiseen näkymään, ei originaalikuvaan.
Päätoimittajan mukaan HS katsoo käyttäneensä graafista esitystä tarkoituksenmukaisesti, jutun ydinsisällön kannalta olennaisen tosiseikan havainnollistamiseksi.
Päätoimittaja toteaa myös, että HS kuuli kantelijaa etukäteen, ennen jutun julkaisua. HS:n juttukokonaisuudessa kantelija pääsi laveasti esittämään oman tulkintansa vilppiepäilyistä, tutkimustuloksista ja niihin liittyvistä kuvista. Hän sai myös kertoa selityksensä, miksi alkuperäisessä tieteellisessä artikkelissa ei ollut verrokkikuvaa.
Päätoimittajan mukaan jutussa esitetyt maininnat aivovammatutkimuksesta perustuvat HS:n tiedonhankintaan. Kantelija ei ole esittänyt todistettavasti, että tiedot esimerkiksi nukutetuista potilaista olisivat virheellisiä. Toisin kuin kantelija väittää, hänen näkemyksensä tästäkin kysymyksestä huomioitiin juttukokonaisuudessa. Nukutusaineen vaikutus on otettu huomioon, hän toteaa haastattelussa. HS:n tietojen mukaan näin ei kuitenkaan ollut, kun tuloksia esiteltiin vuonna 2014.
Päätoimittaja kertoo lehden kuulleen kantelijaa ennen jutun julkaisua. Hänen näkemyksensä jutun keskeisistä asiakohdista julkaistiin osana juttukokonaisuutta, erillisessä ns. kainalojutussa. Kantelijalle myös lähetettiin etukäteen tarkastettavaksi hänen sitaattinsa, hänelle tarjottiin mahdollisuus kommentoida niitä. Muutostoiveita otettiin myös huomioon ennen HS:n jutun julkaisua.
Kantelija esitti HS:n toimitukselle myös vastinevaatimuksensa. Toimitus käsitteli lähetetyn tekstin huolellisesti. Toimituksen arvion mukaan ehdotettu vastine sisälsi runsaasti väitteitä, jotka olivat ristiriidassa toimituksen oman tiedonhankinnan kanssa. HS:n toimituksen työstä teksti esitti näkemyksiä, jotka asettivat toimituksen perusteetta erittäin huonoon valoon.
Päätoimittajan mukaan asiassa korostuu myös Journalistin ohjeiden kohdan 1 soveltaminen: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Journalistin ohjeiden kohta 1 vaikuttaa osaltaan myös kohdan 25 soveltamiseen: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa
Päätoimittajan mukaan toimitus pyrki toimimaan asiassa aktiivisesti, jotta kantelijan oma kannanotto saataisiin julkaistavaksi. Tässä tarkoituksessa toimitus muokkasi kirjoituksen muotoon, jossa kantelijan alkuperäisestä tekstistä lyhennettiin pois kiistanalaiset osuudet. Toimituksen näkemyksen mukaan kantelijan toivoma ydinsisältö säilyi. Kirjeenvaihto oli kaikin tavoin asiallista. Otsikkoa ja tekstisisältöä muokattiin kantelijan toiveiden mukaan.
Helsingin Sanomia pyydettiin täydentämään vastaustaan JO 8:n ja JO 12:n osalta. Päätoimittajan lisävastaus 9.9.2016:
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on tehnyt asiassa laajaa, omaehtoista selvitystyötä, joka perustuu asiakirjamateriaaleihin, muihin dokumentteihin ja lukuisiin asiantuntijahaastatteluihin. Toimitus on pyrkinyt kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistumaan lähteiden luotettavuudesta ja riippumattomuudesta. Asiantuntijalähteidenkään osalta ei ole perusteltua syytä epäillä esimerkiksi vahingoittamistarkoitusta. Huomion arvoista on se, että tutkimustulosten valikoivaan esittelyyn ja/tai vääristeltyyn esittämiseen kohdistuville epäilyille on saatu vahvistusta useista toisistaan riippumattomista lähteistä.
Päätoimittajan mukaan HS:llä on kaikki syytä luottaa siihen, että kuultujen asiantuntijoiden osaaminen riittää mainittujen tutkimusraporttien, niiden taustatekijöiden sekä tieteellisten käytäntöjen ja periaatteiden arviointiin. HS muistuttaa, että epäilyt diabetestutkimuksen ongelmien osalta ovat saaneet vahvistusta myös ulkopuolisten selvittäjien – tutkimuslaitosten ja selvitysmiesprofessorien – raporteista. Nämä ulkopuoliset selvittäjät ovat olleet VTT:n palkkaamia, eivät asiassa omaehtoisia motiivejaan edistäviä tahoja tai HS:n tarkoitushakuisia journalistisia valintoja. Lehtenä HS ei ole suostunut eikä tule suostumaan minkäänlaisen koston, koulukuntariidan tai muun kampanjan välikappaleeksi.
Tekemänsä perusteellisen selvitystyön pohjalta HS katsoo, etteivät juttuja varten haastateltujen asiantuntijoiden mahdolliset henkilökohtaiset motiivit ole olleet vaikuttamassa asiaa käsittelevien juttujen syntyyn tai niissä esitettyihin väitteisiin.
Päätoimittajan mukaan tiedevilppiepäilyt ovat aitoja ja perusteltuja. Lehdellä on käytettävissä olleiden tietojen pohjalta riittävät perusteet pitää epäilyjä aiheellisina. Kantelijan mahdolliseen syyllisyyteen HS ei ota kantaa jutuissaan, vaan kyse on ollut kaiken aikaa epäilyistä.
Päätoimittaja muistuttaa edelleen siitä, että kantelun kohteena olevien juttujen ytimenä on ollut kertoa merkittävään tutkimushankkeeseen liittyvistä tiedevilppiepäilyistä, joita oli ennen journalistisen työn alkua käsitelty jo tutkimuslaitoksen sisällä. Ne olivat siten tiedeyhteisön sisällä tiedossa, ja niihin oli suhtauduttu vakavasti. HS:n tarkastelun keskiössä on ollut olennaisesti se, kuinka tiedeyhteisö itse käsittelee tietoonsa tulleita vilppiepäilyjä. Kyse on yhteiskunnallisesti merkityksellisestä aiheesta, johon kytkeytyy päätöksiä huomattavista julkisista määrärahoista.
HS:n aihetta käsittelevän uutisoinnin tehtävänä ei ole ollut selvittää sitä, voidaanko diabeteksen puhkeamista ennakoida vai ei. Tämä kuuluu lääketieteen tutkijoiden ammattiosaamisen piiriin, ei journalistiseen työhön. Tiedeyhteisön pelisäännöt, hyvät käytännöt ja verovarojen käytön perusteet sen sijaan ovat mitä suurimmassa määrin median – vallan vahtikoiran – rooliin kuuluvaa työtä. Tässä tapauksessa huomio oli ennen muuta tutkimustyössä tehtyjen havaintojen ja julkisissa artikkeleissa esitettyjen tutkimustulosten välisessä ristiriidassa.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivuillaan 7.2.2016 kaksi tiedevilppiä käsittelevää juttua: ”Valtion suurin tutkimuslaitos pimitti vakavat vilppiepäilyt – ”Olen huolissani VTT:n asenteesta”, sanoo Kari Raivio” sekä kainalojutun ”Näin vilpistä epäilty VTT:n entinen tutkimusprofessori vastaa”. Juttukokonaisuuden kerrottiin epäillystä tiedevilpistä ja sen selvittämisestä tutkimuslaitos VTT:ssä.
Kantelija on tutkija, jonka johtamaan tutkimusryhmään tiedevilppiepäilyt kohdistuvat. Hänen mukaansa jutuissa oli useita asiavirheitä, jutuissa ei ollut noudatettu riittävää lähdekritiikkiä, ja niissä käytettiin harhaanjohtavasti ja virheellisesti kaaviokuvaa, joka oli peräisin tiedeartikkelista, ja lisäksi hänen vastinettaan käsiteltiin asiaankuulumattomasti.
Juttukokonaisuudessa tuodaan esiin yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa, joka liittyy puutteisiin valtion suurimman tutkimuslaitoksen VTT:n toimintakäytännöissä, suomalaisessa tiederahoituksessa, tiedevilppiepäilyjen selvittämisessä ja suomalaisessa tiedeyhteisössä. Kun kyse on näin merkittävistä yhteiskunnallisista asioista, lehden on perusteltua käsitellä myös epäilyjä väärinkäytöksistä, vaikka niistä ei olisi varmuutta.
Jutuissa keskeiseksi vilppiepäilyjen kohteeksi nousevassa tiedeartikkelissa on ollut noin 20 suomalaista kirjoittajaa. Juttukokonaisuudessa kaikki vilppiepäilyt henkilöidään kuitenkin tutkimusryhmää johtaneeseen ulkomaalaissyntyiseen tutkijaan. Muita tutkimusryhmän jäseniä ei nimetä. Juttukokonaisuudessa kritisoidaan voimakkaasti myös tutkimusjohtajan persoonaa ja johtamistyyliä ja tuodaan esiin, että tutkimusryhmässä on ollut vakavia henkilöristiriitoja. Kantelija on siten joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen.
Tutkimusryhmään kohdistuvia tiedevilppiepäilyjä on selvitetty jo ennen Helsingin Sanomien artikkelia, ainakin kahdesti. Selvityksissä ei kuitenkaan ole havaittu vilppiä, vaan ainoastaan tutkimuksiin liittyviä puutteita. Helsingin Sanomien jutuissa on ongelmallista se, että niissä tulkitaan todentamattomat vilppiepäilyt ja tutkimuksen puutteet järjestelmällisesti siten, että yksi henkilö, tutkimusryhmän johtaja, on voinut syyllistyä tiedevilppiin.
Jutuissa ei riittävästi oteta huomioon mahdollisuutta, että puutteet voisi tulkita muuten kuin suoranaisena vilppinä. Muita tulkintamahdollisuuksia olisivat esimerkiksi se, että kyseessä on kokeellisen tutkimuksen alkuvaihe, osaamattomuus tai sallitun rajoissa oleva tutkimustulosten optimistinen tarkastelu. Myös apurahahakemuksessa ja tutkimusjohtajan mediaesiintymisissä ollutta mahdollista liioittelua tulkitaan merkkinä tiedevilpistä, vaikka tämän tyyppinen liioittelu ei ole tavatonta ja vaikka hakemuksia ja mediaesiintymisiä ei voi arvioida samoin kriteerein kuin itse tutkimusta.
Juttukokonaisuus käsittelee nuorta lääketieteellisen tutkimuksen erikoisalaa. Jutuissa on esitetty paljon tulkintoja kiistellystä tutkimuksesta, josta kyseiseen erikoisalaan perehtyneet tutkijatkin ovat olleet erimielisiä. Tältä osin jutussa on haastateltu nimettömiä lähteitä. Helsingin Sanomien juttujen tulkinnat ovat niin vahvoja, että herää kysymys, perustuvatko lehden tiedot ja tulkinnat tästä lääketieteen erikoisalasta vain sellaisiin haastateltaviin, jotka eivät ole puolueettomia tutkimusjohtajan suhteen. JSN kysyi lehdeltä, onko se käyttänyt ulkopuolisia kyseisen lääketieteen erikoisalan asiantuntijoita, mutta lehti ei lähdesuojaan vedoten vastannut kysymykseen.
Lehti tukee tiedevilppiepäilyjään antamalla lukijalle mahdollisesti harhaanjohtavan käsityksen käsittelemästään tutkimusartikkelista. Lukijalle syntyy mielikuva, että Helsingin Sanomien jutuissa käsitelty tutkimus olisi keskittynyt yhteen potilasesimerkkiin, vaikka kyse oli laajasta tutkimuksesta, joka perustuu tilastolliseen analyysiin. Tutkimusartikkelin käsittely Helsingin Sanomissa ei kuitenkaan ollut niin harhaanjohtavaa, että sitä voisi pitää olennaisena asiavirheenä.
Aivovammapotilaiden nukutusta koskevan väitteen osalta lehti pystyy perustelemaan, miksi se ei korjaa kantelijan virheellisenä pitämää tietoa. Myös kantelijan virheenä pitämä potilasesimerkkiä kuvaavan kaavion laaja muokkaaminen lehtijuttua varten oli hyväksyttävää.
Kantelija sai vastata ainakin osaan väitteistä jo juttukokonaisuudessa. Hänen oman kannanottonsa editointi oli JSN:n mukaan asianmukaista, ja kantelijan viestin ydinsisältö säilyi.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Vapauttavaa äänestivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.
Langettavaa äänestivät:
Ulla Järvi ja Paula Paloranta.
Paula Palorannan eriävä mielipide:
Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivuillaan 7.2.2016 kaksi laajaa tiedevilppiä käsittelevää artikkelia. Ne keskittyivät kantelijaan, joka oli toiminut suuren tutkimusryhmän johtajana. Artikkeleissa annettiin ymmärtää, että kantelija olisi syyllistynyt tiedevilppiin. Tutkimusryhmässä oli ollut sisäisiä ristiriitoja. Lehti ei ole vastannut kysymykseen siitä, onko se käyttänyt tutkimusryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita. Puolueettomien tutkijoiden haastatteleminen olisi ollut erityisen tärkeää. Artikkeleissa esitettiin yksipuolisia tulkintoja, vaikka alan erikoistutkijatkaan eivät ole asioista yksimielisiä. Yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta käsiteltäessäkään lehden ei tule leimata yksittäistä tutkijaa vilpilliseksi ilman puolueetonta selvitystä asiasta. Toimittajan on pysyttävä tosiasioissa ja kunnioitettava yksilön mainetta. Edellä mainituilla perusteilla katson, että Helsingin Sanomat ei ole suhtautunut kriittisesti tietolähteisiin.
Tiedevilppiepäilyjä oli selvitetty ainakin kahdesti ennen lehden kirjoitusta. Selvityksissä ei kuitenkaan todettu vilppiä, vaan ainoastaan joitakin tutkimuksiin liittyviä puutteita. Kuitenkin lehden kirjoituksia kokonaisuutena tarkastellen lukijalle muodostui vaikutelma siitä, että kantelija on syyllistynyt tiedevilppiin. Asian käsittelytapa oli huomiota herättävän yksipuolinen.
Esitetyn selvityksen perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioitaessa asian käsittelytavan voidaan katsoa johtaneen siihen, että lehden lukijoille syntyi asiasta harhaanjohtava kuva. Syntynyttä virheellisestä kokonaiskuvaa on pidettävä olennaisena asiavirheenä. Kantelija ja muut tahot ovat kertoneet, että artikkeleissa oli jätetty kertomatta olennaisia seikkoja tutkimuksesta. Tästä huolimatta lehti ei tehnyt asiassa oikaisua.
Kantelijaan kohdistuva julkisuus on ollut poikkeuksellisen kielteistä. Hänelle ei ole annettu riittävää mahdollisuutta vastata häntä koskeviin erittäin kielteisiin väitteisiin erityisesti väitetyn vilpin osalta. Edes osittainen samanaikainen kuuleminen ja hänen oman kannanottonsa julkaiseminen eivät ole muuttaneet yleisölle syntynyttä virheellistä kuvaa hänen toiminnastaan.
Edellä mainituilla perusteilla katson, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa.