Kantelu 14.11.2013
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 13.11.2013 julkaistuun juttuun ”Hawkien harjoittelua seurannut: ’Ei tämä voi hyvin loppua’ ”. Kyseessä on Hawk-onnettomuuden pääjuttuun liittyvä uutinen, jonka yhteys itse tapahtumaan on jäänyt kantelijalle täysin epäselväksi.
”Kyllä ne ovat siinä treenanneet, ja mielessä on käynyt, että ei tämä voi hyvin loppua, niin lähellä toisiaan ne ovat siinä koukkineet”, kantelija lainaa Helsingin Sanomien jutussa haastateltua miestä ja kysyy, onko tämän haastattelun tarkoituksena ollut kysyä yksittäisen, asiasta tietämättömän henkilön mielipidettä lähivuosien tai vuosikymmenien ajalta eli tuntuuko hävittäjien lentäminen vaaralliselta? Vai onko tarkoitus ollut tuoda jollakin asiaan liittymättömällä perustelemattomalla kommentilla harjoituksen riskien näkemys? Perustelut puuttuvat kantelijan mielestä haastatteluista.
Kantelija huomauttaa, että koneet ovat matalapilvisenä päivänä nousseet kentältä pilvien päälle ja toimineet siellä. Kuinka voi saada aikaan tällaisesta lennosta tällaisen kommentin: ” ’Ensin niitä meni kaksi peräkkäin ja ne piti kauheaa möyryä. Korviin otti, kun ne menivät niin likeltä. Ja hetken päästä tuli kolmas ja sitten se lentäminen loppui kuin seinään’, rouva muistelee”.
Kantelija kysyykin, pitäisikö faktoja miettiä ennen kuin yhdistää tällaisen kommentin pääuutisen mukaiseen onnettomuuteen? Luultavasti jotkin koneet ovatkin lentäneet haastateltujen lähistöllä matalalla, ja muitakin koneita siellä on voinut mennä. Mutta kuinka on voitu varmistua, että haastateltu on pystynyt yhdistämään onnettomuuden koneet tällaiseen kommenttiin, kantelija kysyy. Vai onko tarkoituksella yhdistelty kommentti jostain lähihistoriasta mehevään pääuutiseen toivomalla, että se saa paljon lukijoita lukijan olettaessa suoraa asiayhteyttä?
Sepitteelliseltä aineistolta tämä haastattelu ja siitä kirjoitettu uutinen kantelun mukaan vaikuttavat, mutta jollakin lukijalla on aivan varmasti tullut se mielikuva, että tämä olisi tosiasia. Kantelija ihmettelee, onko tietolähde hankittu ainoastaan mehevää otsikkoa varten ja onko tietolähteellä oikeasti yhtään tietoa tässä tapauksessa. Otsikko on suurimmalle osalle yleisöstä ollut ”täysin ankka” ja lukijoiden kalastelua epäasiallisesti.
Kantelijan mielestä perusteettomia mielipiteitä kuolemantapauksesta uutisoitaessa tulisi harkita erityisen paljon varsinkin samana iltana. Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimukseen uutisoitaessa onnettomuuksista ja niiden uhreista. Tällainen uutinen kuuluisi kantelijan mielestä jossakin iltapäivälehdessä asian jälkikäsittelyyn, kun puhutaan kokonaisuudesta, eikä Suomen luetuimman ja aiemmin kovin arvostetun lehden verkkosivujen etusivulla.
Helsingin Sanomien vastaus 10.12.2013
Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että lyhyt haastattelu liittyi laajempaan kokonaisuuteen, joka käsitteli samana päivänä tapahtunutta harjoitushävittäjien törmäystä. Toinen lentäjistä löytyi myöhemmin maastosta kuolleena. Vakavassa onnettomuudessa lehtien tehtävä on vastata kansalaisten tiedontarpeeseen. Uutisella on myös yhteiskunnallista merkitystä, koska kyse on verovaroilla kustannettavasta maanpuolustuksesta. Viestimet eivät voi toimia pelkästään viranomaistiedon varassa, vaan myös kansalaisten omilla havainnoilla voi olla ratkaisevaa merkitystä tapahtumain kulun arvioinnissa.
Tätä juttua varten toimittaja haastatteli eläkkeellä olevaa pariskuntaa, joka asuu harjoitusalueella. He ovat Niemen mukaan seuranneet koneiden lentoa usein ja kykenevät tarkastelemaan toimintaa maallikon näkökulmasta. He olivat Niemen mukaan turmaan johtaneen lennon silminnäkijöitä. Pariskunta ei halunnut nimiään julki. Haastattelutilanteessa oli kuitenkin muita silminnäkijöitä paikalla 13.11.2013 noin kello 16 kohdassa, jossa poliisi sulki onnettomuusalueelle johtavan tien. Haastattelu on Niemen mukaan aito ja todellisessa tilanteessa tehty, eikä millään muotoa edes osin sepitteellistä aineistoa.
Toimittajalla ei Niemen mukaan ollut syytä epäillä pariskunnan lausuntojen todenperäisyyttä. Heitä ei esitellä lukijoille asiantuntijoina, vaan he edustavat havaintoineen ja kokemuksineen tavallisen kansalaisen näkökulmaa. Tämä tuodaan kirjoituksessa selvästi esiin. Haastattelu liittyi laajempaan onnettomuusjuttujen kokonaisuuteen. Haastattelun asiayhteys ei jäänyt lukijalle epäselväksi – kyse oli omien kokemusten kertomisesta ja aiheeseen liittyvistä pohdinnoista, ei asiantuntija-arvioista.
Haastattelussa ei päätoimittajan vastauksen mukaan kajota kuolleiden tai loukkaantuneiden yksityisyyteen, joten lehti katsoo noudattaneensa aiheen edellyttämää hienotunteisuutta.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. (JO 8). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28).
Eläkeläispariskunta kertoi Helsingin Sanomien uutisessa kokemuksistaan ja havainnoistaan päivänä, jolloin Hawk-harjoituskoneet törmäsivät toisiinsa Perhossa. Pariskunnan asianosaisuus perustuu siihen, että he asuvat harjoitusalueen tuntumassa. Heiltä oli lainattu uutiseen seuraavat sitaatit: ”Ensin niitä meni kaksi peräkkäin ja ne piti kauheaa möyryä. Korviin otti, kun ne menivät niin likeltä. Ja hetken päästä tuli kolmas ja sitten se lentäminen loppui kuin seinään” ja ”Kyllä ne ovat siinä treenanneet, ja mielessä on käynyt, että ei tämä voi hyvin loppua, niin lähellä toisiaan ne ovat siinä koukkineet”.
Julkisen sanan neuvostolla ei ole perusteita epäillä haastattelua sepitteelliseksi, vaikka se poikkeuksellisesti onkin julkaistu anonyymina. Haastattelu kuvaa tavallisten ihmisten tuntoja, kun lähistöllä on sattunut kuolemaan johtanut lento-onnettomuus. Neuvoston mielestä juttu ei riko Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta, vaikka siinä arvioidaankin hämmentävän suorasukaisesti, pelkkien silminnäkijähavaintojen perusteella, onnettomuuden uhrien toimintaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Hannele Haanpää-Holappa, Ulla Järvi, Marko Forss, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Hannu Helineva, Seppo Määttänen ja Heikki Vento.