5201/YLE/13

Vapauttava

Ohjelmassa kerrottiin herätysliikkeiden roolista kirkon piirissä ja esiteltiin maallikkosaarnaajan kiistanalaista toimintaa. Kantelija oli tunnistettavissa piilokameralla kuvatusta materiaalista. Kysymys oli julkisesta tilaisuudesta, jossa kantelijalla oli aktiivinen rooli.  Poikkeuksellinen tiedonhankinta oli perusteltua aiheen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi.

Kantelu 25.5.2013

Kantelijan mielestä 25.2.2013 lähetetty MOT-ohjelman jakso ”Riivaajat kirkossa” loukkasi hänen yksityisyyden suojaansa. Ohjelma kertoi herätysliikkeiden ja erityisesti karismaattisen liikkeen toiminnasta. Esimerkkinä käytettiin maallikkosaarnaajaa ja hänen rukousiltaansa ”Käske Pahan lähteä!” Kallion kirkossa Helsingissä. Seurakunta oli kieltänyt Yleltä kuvaamisen tilaisuudessa, mutta toimitus kuvasi ja äänitti salaa rukousillan tapahtumia. Kantelija toteaa, että ohjelman toimittajalla ei ollut perusteita käyttää poikkeuksellista tiedonhankintatapaa ja soluttautua kirkkoon ilman lupaa.

Kantelija oli omasta mielestään selvästi tunnistettavissa useissa ohjelman kohdissa, jotka oli kuvattu rukousillassa. Hän pitää uskonnon harjoittamista Journalistin ohjeiden ja lakien perusteella yksityisasiana. Hän kertoo toimineensa kirkkoiltojen rukousavustajana satunnaisesti kahden vuoden ajan ja sielunhoidossa syksystä lähtien. Tällaiset roolit tehdään rukousiltojen yleisölle selväksi eriväristen rintamerkkien avulla.

Kantelijan mielestä toimitus myös yhdisti ohjelmassa kuvaa ja ääntä harhaanjohtavalla tavalla. Kirkossa kuvattujen kohtausten päälle ajettiin ääntä, joka oli nauhoitettu toisessa yhteydessä rukousillan kuluessa. Kantelija esimerkiksi näytettiin kirkon käytävällä, kun saarnaaja samaan aikaan ääniraidalla puhui demoneista. Kantelijan mukaan hän istui kyseisen puheen aikana muun kirkkokansan joukossa. Kantelijan kävellessä saarnaaja puolestaan käsitteli kokonaan muita asioita. Kantelija pitää samaten loukkaavana kuvansa yhdistämistä toimittajan esittämään näkemykseen, jonka mukaan evankelisluterilainen kirkko on avuton herätysliikkeiden kanssa. Hän kiistää kuuluvansa mihinkään herätysliikkeeseen. Edesmenneen aviopuolisonsa vaiheista kertonut leski kritisoi ohjelmassa saarnaajaan tapaa kerätä rahaa sairailta ihmisiltä ja toivoi näiden ostavan mieluummin hoitoa lääkäreiltä. Kantelijan mielestä hänen kuvansa yhdistäminen tällaiseen viestiin oli erityisen loukkaavaa, sillä hän on itse todennut hoidon saamisen olevan vaikeaa.

Kantelija toteaa, että kirkossa nauhoitettuun maallikkosaarnaajan puheeseen oli toimituksessa myös lisätty kaikua ja efektejä, mikä tuki ”manaustarpeita”. Kuvaa puolestaan oli hänen mukaansa manipuloitu ohjelman esittelyvideosta eli trailerista lähtien, kun hyvin valaistusta kirkosta oli tehty ”pimeä loukko”. Samassa yhteydessä esiintyvä mustiin pukeutunut nainen esitettiin kantelijan mielestä ikään kuin manaamassa jotain. Kantelija arvelee, että naista voisi harhaanjohtavasti luulla ohjelmassa esiintyväksi maallikkosaarnaajaksi.

Kantelija kokee joutuneensa vääristelevässä, häpäisymielessä tehdyssä ohjelmassa julkiseksi riistaksi ja katsoo Ylen aiheuttaneen hänelle pysyvää vahinkoa. 

Ylen vastaus 19.6.2013

Johtaja Ville Vilénin mielestä maallikkosaarnaajan tilaisuuksien käsitteleminen ohjelmassa oli perusteltua saarnaajan näkemysten yhteiskunnallisen merkityksen takia. Tämän opetuksia sairauksien aiheuttajista ja hoidosta oli Vilénin mukaan kritisoitu kirkon sisällä jo pitkään, ja ohjelman tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, millaiset opetukset ovat hyväksyttyjä verovaroin tuetussa evankelisluterilaisessa kirkossa. Vilén kirjoittaa, että saarnaajan tilaisuuksiin osallistuu monia vakavasti sairaita ihmisiä, jotka toivovat ihmeparantumista ja saattavat luopua lääkityksestään uskoessaan paranevansa yksin henkisten voimien avulla.

Vilén huomauttaa, että julkisella paikalla järjestettyä avointa yleisötilaisuutta voi kuvata ilman lupaa. MOT kuitenkin pyysi lupaa rukousillan kuvaamiseen, koska Vilénin mukaan ohjelma pyrkii tiedonhankinnassaan avoimuuteen. Kallion seurakunta epäsi luvan, minkä jälkeen toimitus päätti kuvata tilaisuutta piilokameralla. Yle perustelee piilokamerapäätöstä paitsi asian yhteiskunnallisella merkityksellä myös pyrkimyksellä kuvata tilaisuutta mahdollisimman totuudenmukaisesti ja häiritsemättä paikalla olevaa yleisöä. Vilén korostaa, että toimitus otti kuvamateriaalia käyttäessään huomioon tilaisuuteen osallistuneiden yksityisyyden suojan: kuvamateriaali sisälsi sumeaa yleiskuvaa, jossa tilaisuuden osanottajat näkyivät pääosin ihmisjoukkona, ei yksilöinä.  Kantelija ei Vilénin mielestä esiintynyt missään yhteydessä kuvan pääkohteena. Esimerkiksi puheeseen, jossa leski arvosteli saarnaajan tapaa yrittää hoitaa hänen miehensä sairautta, ei toimituksen harkinnan perusteella yhdistetty lainkaan kuvaa Kallion kirkosta. Kun toimittaja puhui vanhoillisista herätysliikkeistä, kuvassa näkyi laajaa yleisöjoukkoa kirkosta, Vilén toteaa. Hän kuitenkin lisää, että kantelija oli avustajana tilaisuudessa, jonka järjestäjät luetaan karismaattiseen liikkeeseen. Karismaattisuus puolestaan lasketaan kirkon verkkosivujen mukaan herätysliikkeiden joukkoon, joten niistä puhuminen rukousillan kuvamateriaalin kanssa ei Vilénin mielestä ollut harhaanjohtavaa. 

Vilén kertoo, että ohjelman alkukohtaukseen oli leikattu saarnaajan rukousosion kriittisimmät kohdat. Siihen oli liitetty kuvaa, jossa saarnaaja oli puhumassa keskellä alttaria. Vilénin mukaan kysymys ei ollut harhaan johtamisesta vaan televisioilmaisussa vakiintuneesta tapa kuvittaa haastateltavan puhetta muulla kuvalla. Ohjelman ääntä taas käsiteltiin hänen mukaansa siksi, että pienen kameran heikko nauhoitus piti saada kuulumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Manaustarkoituksesta ei ollut kysymys.

Vilén ei pidä kirkossa läsnä olemista sellaisena yksityiselämän piiriin kuuluvana uskonnon harjoittamisena, jota mediassa ei saisi esittää. Toimitus kuitenkin arvioi kuvia käyttäessään, että alttarilla pidettyyn henkilökohtaiseen rukouspalveluun osallistuminen oli niin henkilökohtaista, että sen näyttämisestä oli syytä pidättäytyä. Siksi alttarilla näkyvät ihmiset oli jälkikäteen käsitelty kuvissa tunnistamattomiksi. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi samalla tavalla käsiteltiin myös laajat kuvat yleisöstä. Toimituksen tavoite oli, ettei kukaan yleisöstä nousisi kuvista esiin yksilönä. Alaikäisten kohdalla Yle pyrki noudattamaan erityistä varovaisuutta.  Kantelijan Vilén katsoo sen sijaan olleen eri asemassa ja osallistuneen rukousillan järjestelyihin. Kantelija esiintyi alttarilla maallikkosaarnaajan rinnalla ja keräsi ihmisiltä rukouspyyntöjä. Vilénin mielestä kantelija oli jo avustamispäätöksen tehdessään harkinnut, onko hän valmis paljastamaan vakaumuksensa yleisön edessä. Tästä syystä ohjelmassa päädyttiin näyttämään kohtaus, jossa pääaiheena oli maallikkosaarnaaja, mutta kantelija kävelee alttarin poikki. Kantelijaa ei näytetty lähikuvissa eikä kameraa kohdennettu häneen.

Vilén pahoittelee vastauksessaan toistuvasti ohjelman kantelijalle tuottamaa mielipahaa. Hän kuitenkin arvelee, että kantelijaa oli todellisuudessa hyvin vaikea tunnistaa ohjelman kuvista. Vilén ei katso ohjelman leimanneen kantelijaa vaan näyttäneen tämän neutraalisti kaukaa kuvattuna rukousillan esiintyjänä ja avustajana. Ohjelman kritiikki oli kohdistettu maallikkosaarnaajan puheiden sisältöön, ei tilaisuuteen osallistuneiden uskonnolliseen vakaumukseen.  Vilénin mielestä kriittisen journalismin täytyy voida käsitellä uskonnollisiakin asioita, vaikka se saattaa olla ristiriidassa kyseisen uskonnollisen liikkeen jäsenten vakaumuksen kanssa.

Ratkaisu

Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).

Ohjelma käsitteli kriittiseen sävyyn herätysliikkeiden toimintaa kirkon piirissä. Ristiriitaisia tunteita herättävänä esimerkkinä herätysliikkeiden toiminnasta esiteltiin maallikkosaarnaaja, jonka mielestä sairaudet voivat olla demonien aiheuttamia. Kallion kirkossa kuvatussa ohjelman osuudessa saarnaaja osoitti sanansa pitkään lääkitystä käyttäneille ihmisille ja kertoi demonien tulevan lääkkeiden kautta. Saarnaaja itse kertoi ohjelmassa, että kyseisenä iltana alttarille oli tullut noin sata ”riivattua ihmistä”. Saarnaajan tukiyhdistys on toimituksen mukaan kerännyt vuosina 2007–2011 yli miljoona euroa. Herätysliikkeiden roolia tai maallikkosaarnaajan toimintaa arvioivat ohjelmassa herätysliikkeen edustaja, uudistusmielistä ryhmää edustava kirkkovaltuutettu, hiippakuntadekaani, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, Psykologiliiton toiminnanjohtaja ja ihmeparantumiseensa uskoneen, sittemmin edesmenneen miehen leski. Maallikkosaarnaaja kertoi opetustensa lähtökohdista.

Kirkolla on verotusoikeus, ja se kuuluu keskeisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin. Sen toimintaa ja esimerkiksi rahavirtojen kohdentumista on perusteltua arvioida kriittisestäkin näkökulmasta. Tässä tapauksessa kritiikki kohdistui erityisesti evankelisluterilaisissa kirkoissa kiertäneeseen maallikkosaarnaajan ja hänen tapaansa puhutella sairaita. Psykologi piti saarnaajan oppeja äärimmäisen takapajuisina ja vaarallisina. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi toimituksella oli oikeus käyttää poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä. Piilokameran avulla se sai tuotua yleisön tietoon yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rukousiltojen tapahtumista. Saarnaaja sai asianmukaisesti vastata hänelle esitettyyn kritiikkiin.

Ohjelmassa näytettyä rukousiltaa vietettiin kirkossa kaikille avoimessa tilaisuudessa. Neuvosto huomauttaa, että seurakunnan antamalle kuvauskiellolle ei ollut perusteita. Paikalla oli kuitenkin lukuisia sairauksiinsa apua hakeneita ihmisiä. Toimituksen oli tästä syystä perusteltua suojata heidän yksityisyyttään ja käsitellä tunnistamattomaksi alttarille menneiden henkilöiden kuvaa. Neuvosto ei löytänyt huomauttamista myöskään ohjelman muusta editoinnista.

Kantelija näkyi tunnistettavasti tv-kuvissa alttarilla muiden avustajien kanssa ja kirkon käytävällä. Hän on kertomansa mukaan toiminut kirkkoilloissa pitkään sekä rukousavustajana että sielunhoidollisissa tehtävissä. Aktiivisen roolinsa takia hän on erottunut muusta yleisöstä ja tehnyt vakaumustaan julkiseksi jo ennen ohjelmaa. Hänen tai tilaisuuteen osallistuneen yleisön uskoa ei tuotu esiin halventavasti.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Kalle Heiskanen, Anna-Liisa Hämäläinen, Marja Irjala, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.