5121/YLE/13

Vapauttava

Tv-ohjelmassa kerrottiin 20 vuotta kestäneistä oikeusprosesseista. Kaikki osapuolet saivat vastata esiin nostettuihin kiistakysymyksiin. Mahdollisten virheiden korjausta tai oman kannanoton julkaisemista ei pyydetty. Kantelijan vanhan tuomion kertominen ei ollut kohtuutonta kokonaisuutta selvitettäessä.

Kantelu 4.2.2013

Kantelu kohdistuu Yleisradion TV1:ssä 17.12.2012 esitettyyn MOT-ohjelmaan “Kavaltajan kosto”. Se on kantelun mukaan yksipuolinen, yhden henkilön (Voitto Virtasen) väitteisiin, olettamuksiin ja näkemyksiin perustuva ohjelma.

Oikaisu

Kantelun liitteenä olevan kirjeenvaihdon perusteella kantelija katsoo pyytäneensä oikaisua, josta Ylen julkaisujohtaja on kieltäytynyt. Julkaisujohtaja on sähköpostiviestissään todennut, että “ohjelma on laadittu hyvän journalistisen käytännön mukaisesti”. Kantelija tulkitsee Ylen näin kieltäytyneen oikaisemasta ohjelmassa esitettyjä väitteitä. Tämän jälkeen kantelija ei ole ollut Yleen yhteydessä.

Otsikko

Ohjelman otsikolle “Kavaltajan kosto” ei kantelun mukaan löydy sisällöstä katetta, ellei sellaisena pidetä Virtasen oletusta, että kyseessä on ollut kosto. Kantelijan asiamies on ohjelmassa nimenomaan kiistänyt, että kysymys olisi kostosta, ja kertonut perusteet, miksi kantelijan perheen omistama yritys oli ryhtynyt ostamaan säästöpankin saatavaa. Tarkoituksena oli saada aikaan sovinto kantelijan ja Virtasen välillä. Saatavan osto oli lisäksi riskisijoitus, koska Virtanen oli todettu varattomaksi. Jo tämän perusteella kantelijan asiamies on sanonut toimittajalle, että kysymys ei ollut kostosta.

Totuudenmukainen tiedonvälitys ja tietojen tarkistaminen

Jutussa on kantelun mukaan harhaanjohtavia ja vääriä tietoja saatavan ostosta, ulosmittauksesta, kadonneiden puiden arvosta ja Virtasen kotitilan omistuksesta. Ohjelmassa myös väitetään, että “puut katosivat taivaan tuuliin”. Väite on kantelun mukaan vastoin tosiseikkoja. Tämä olisi selvinnyt toimittajan käytössä olevista dokumenteista.

Kantelijan mukaan ohjelmassa annetaan väärä kuva hänelle tuomittujen korvausten maksusta. Toimittaja ei ole selvittänyt sitä, ovatko kantelijan lähiomaiset maksaneet korvausta. He ovat maksaneet heille määrätyt korvaukset ja samalla lyhentäneet kantelijan velkaa.

Tosiasiat, mielipiteet ja sepitteellinen aineisto

Journalistin ohjeiden mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta eikä kuvaa tai ääntä saa käyttää harhaanjohtavasti. Kantelun mukaan MOT on rikkonut tätäkin kohtaa. Virtasesta on kantelun mukaan annettu kuva, että hän on sairas ja vanha mies. Hänen kasvojaan ja mm. otsan haavaa sekä käsien ihottumaa on kuvattu läheltä. Virtasesta on kantelijan mielestä näin annettu säälittävä kuva, jota on vahvistettu tekstillä “Vuonna 2008 Virtasen velat olivat lähellä vanhenemista – eli helpotus rankkaan elämäntilanteeseen häämötti jo nurkan takana”.

Toimittaja on kantelun mukaan jättänyt selvittämättä Virtasen lainvastaiset menettelyt ja muun muassa tuomion törkeästä velallisen petoksesta sekä sen, että Virtanen loukkasi velkojansa oikeuksia erittäin moitittavalla tavalla. Kantelun mukaan Virtasen puolustukseksi mainittu taloudellinen lama syöksi kantelijankin yrityksen konkurssiin, jolloin sekä sekä kantelija että Virtanen ovat kumpikin lama-ajan konkurssin tehneitä yrittäjiä. Tätä ei katsojille kerrottu.

Yksityisyyden suoja

Ohjelmassa on kerrottu kantelijan nimi, hänen saamansa tuomio ja hänelle maksettaviksi tuomitut korvaukset. Kantelija ei ole julkisuuden henkilö, vaan yksityishenkilö, joka on kärsinyt saamansa tuomion. Miksi kantelijan nimi on voitu mainita ohjelmassa?

Kantelijan avustaja kiinnitti haastattelun yhteydessä toimittajan huomion tähän seikkaan, mutta se ei vaikuttanut asiaan. Kantelijan mukaan hänen nimensä ja tekonsa julkaiseminen on Journalistin ohjeiden kohdan 31 vastaista, koska se on ajan kulumiseen ja tekoon nähden selvästi kohtuutonta. Nimellä ei kantelijan mielestä ollut yhteiskunnallista merkitystä.

Yleisradion vastaus 11.3.2013

Julkaisujohtaja Ismo Silvo vastaa, että “Kavaltajan kosto” ei perustu yhden henkilön väitteisiin. Noin 20 vuotta kestänyttä tapahtumasarjaa on selvitetty perinpohjaisesti lukuisissa oikeusasteissa, joista MOT:n teossa käytettiin yli kymmentä oikeuden päätöspöytäkirjaa. Tapahtumasarja on Silvon mukaan ollut kahden “leirin” välistä väittelyä ja haastamista, minkä vuoksi MOT luonnollisesti kuuli kummankin leirin keskeisiä henkilöitä.

Silvon mukaan myös kantelijalle tarjottiin mahdollisuus esiintyä ohjelmassa, mutta hän kieltäytyi. Tämä myös kerrottiin katsojille. Kantelija antoi kommenttioikeuden asiamiehelleen, joka selvitti tapausvyyhteä ohjelmassa laveasti. Ohjelmassa haastateltiin yhteensä kahdeksaa eri henkilöä. Oikeuden pöytäkirjojen lisäksi tietoa hankittiin myös Finanssivalvonnalta ja ulosottovirastosta.

Oikaisu

Kantelija lähetti 20.12.2012 Silvolle, vastaavalle toimittajalle, pyynnön poistaa ohjelma netistä. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt mitään konkreettista oikaistavaa. Hänen asiamiehelleen vastattiin samana päivänä.

Otsikko

MOT muokkasi ohjelmaa varten kerätyn aineiston perusteella journalistisen otsikon “Kavaltajan kosto”. Kantelija tuomittiin törkeästä kavalluksesta vankeuteen. Silvon vastauksen mukaan kantelijan ja hänen lähipiirinsä toimintaa pitää kostona Virtasen ohella moni muukin tapahtumia läheltä seurannut henkilö.

Kantelijan asiamies kertoo MOT:n haastattelussa, että Virtasen pankkivelan ostaminen tapahtui hänen aloitteestaan. Silvo myöntää hänen toki sanoneen, että ostossa ei ollut revanssihenkeä. Silvo lainaa haastateltua asiamiestä: “Meillä oli ajatus, että lisäämällä, sanoisinko pökköä pesään, niin ehkä me vielä onnistuisimme sovinnossa – – vastapuoli ei silloin oivaltanut asiaa oikein, kun olimme ostaneet tämän saatavan – – siinä avattiin ikään kuin samalla Pandoran lipas – – voi näyttäytyä siltä, että minäkin olen ajanut tätä kovasti ja kovaa tätä juttua – – mutta kyllä sovinto on kaikki kaikessa”.

Totuudenmukainen tiedonvälitys ja tietojen tarkistaminen

Silvon vastauksen mukaan ohjelmassa kerrotaan Virtasen menettäneen kavalluksen seurauksena “omien laskelmiensa mukaan” 1,5 miljoonan markan arvoiset puut. Puiden katoamisen vahvistaa haastateltu metsäkoneyrittäjä. Kantelun mukaan vain osa puista katosi. Silvon mukaan eri oikeusasteiden päätösten perusteella tähän kiistaan ei ole yksiselitteistä tietoa. Ohjelmassa kerrottiin, että kantelija tuomittiin vain 57 000 euron korvauksiin.

Toimitus pyrki Silvon mukaan eri oikeusasteiden päätösten ja haastattelujen lisäksi selvittämään puolueettomalta viranomaiselta asianosaisten maksuliikennettä. Johtava kihlakunnanvouti kuitenkin vaikeni vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Tämän takia maksuliikenne jää olennaisilta osiltaan osapuolten kertomaksi.

Tosiasiat, mielipiteet ja sepitteellinen aineisto

Silvo kiistää, että ohjelmassa missään kohdin sekoitettaisiin tosiasiat sepitteelliseen aineistoon – ei tekstissä eikä kuvissa.

Yksityisyyden suoja

Julkaisujohtaja Silvo kirjoittaa, että 20 vuotta kestänyttä kiistaa on ratkottu kaikissa oikeusasteissa, joissa nimet ovat tulleet julki moneen otteeseen. Kiista on johtanut yhteen vankeustuomioon ja toinen on vireillä. Se on myös henkilöitynyt, jolloin pitkän prosessin kuvaamisessa nimien kertominen on luontevaa ja selkeyttää tapahtumien kulkua.

Asialla on Silvon vastauksen mukaan selkeä yhteiskunnallinen merkitys, koska se liittyy muun muassa avoimeen yritystoimintaan, törkeään kavallukseen, pankkien noudattamaan velkakäytäntöön ja julkiseen kansalaistoimintaan. Molempien leirien yritykset ja niiden omistajat ovat osa julkista kiistaprosessia.

Ratkaisu

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. (JO 11). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31).

MOT:ssa esitetty ohjelma “Kavaltajan kosto” selvitti kahden henkilön ja heidän lähipiiriensä 20 vuotta kestäneen rikos- ja riita-asian vaiheita. Ohjelma perustui suurelta osin oikeuden pöytäkirjoihin ja asianosaisten sekä heidän edustajiensa haastatteluihin. Kantelija pyysi sähköpostitse ohjelman poistamista Yle Areenasta, mutta ei vaatinut mahdollisten virheiden korjaamista tai oman kannanottonsa julkaisemista. Ohjelmassa kerrottiin osapuolten nimet.

Oikeat tiedot ja virheen korjaus

Kantelu perustuu suurimmalta osin siihen, että ohjelmassa on esitetty vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että kantelijan Ylelle lähettämässä sähköpostiviestissä ei yksilöity ohjelmassa mahdollisesti olleita virheitä eikä pyydetty niiden korjausta. Edellytys mahdollisten virheiden korjauksen laiminlyönnin käsittelylle neuvostossa olisi se, että kantelija olisi pyytänyt korjausta.

Ohjelmassa kuullaan kattavasti kaikkia osapuolia. Näin he saavat kertoa omat näkemyksensä kiistanalaisista seikoista. Kantelija itse ei halunnut olla mukana ohjelmassa, ja tämä kerrotaan asianmukaisesti yleisölle.

Otsikko

Toimituksella on oikeus oman harkinta- ja päätösvaltansa perusteella antaa ohjelmalle nimi.
Julkisen sanan neuvoston mielestä otsikko, “Kavaltajan kosto”, voi antaa yksipuolisen kuvan asiasta, mutta se kuitenkin vastasi ohjelman sisältöä.

Tosiasiat, mielipiteet ja sepitteellinen aineisto

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan esittämät seikat kuten kuvakulmat ja aiheiden toimituksellinen rajaus kuuluvat tavanomaisen journalistisen päätösvallan piiriin. Neuvosto ei myöskään havainnut ohjelmaa katsomalla, että tosiasiat ja sepite olisi ohjelmassa sekoitettu toisiinsa.

Yksityisyyden suoja

Kantelijan henkilöllisyyden ja hänelle tuomittujen ja hänen jo kärsimiensä rangaistusten paljastaminen ovat Journalistin ohjeiden kannalta ohjelman ongelmallisin kohta. Neuvosto kuitenkin katsoo, että Yleisradiolla oli painavat yhteiskunnalliset perusteet tehdä ohjelma kaksikymmenvuotisesta oikeusprosessista, joka liittyy niin 90-luvun lamaan kuin pankin ja viranomaisen toimintaan tässä asiassa.

Ohjelmaa ei olisi voinut tehdä lainkaan paljastamatta kantelijan nimeä. Hänen edustajansa sai kuitenkin kommentoida vastapuolen väitteitä ohjelmassa, minkä takia vanhan tuomion esiin nostamista ei voi pitää kohtuuttomana.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio TV1 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Kalle Heiskanen, Anna-Liisa Hämäläinen, Marja Irjala, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.