4983/YLE/12

Vapauttava

Kantelijasta esitettiin ohjelmassa väitteitä, joiden perusteella hänelle syntyi oikeus tulla kuulluksi jälkikäteen. Kantelijan omaa kannanottoa ei julkaistu kokonaisuudessaan kantelun kohteena olevassa ohjelmassa, vaan pelkästään verkossa. Koska kantelija itse piti tätä parhaana ratkaisuna, neuvostolla ei ole asiaan huomauttamista.

Kantelu 6.9.2012 

Kantelijan mielestä hänestä puhuttiin 31.8.2012 julkaistussa ohjelmassa vihamielisesti ja loukkaavasti. Ohjelma lähetettiin myös kaksi kertaa uusintana televisiossa ja julkaistiin netissä. Kantelijan mukaan hänen väitettiin ohjelmassa olevan vastuussa Venäjän mediassa julkaistuista, professori Teivo Teivaista koskevista väitteistä ja levittäneen väärää tietoa. Kantelija kirjoittaa, että tämä ei pitänyt paikkaansa. Kantelijaa myös kuvailtiin ohjelmassa muun muassa valehtelijaksi, ja hänen puheitaan ”hullun horinaksi”. Kantelija ei saanut vastata kritiikkiin samassa yhteydessä, mitä hän pitää kohtuuttomana.

Kantelija lähetti kanavalle kirjallisen vastineen, jota toimitus muokkasi. Kantelija ei hyväksynyt toimituksen muokkaamaa versiota. Kantelijan mielestä toimituksen tarkoitus oli, että vastineessa häntä uudemman kerran solvattaisiin ja paneteltaisiin, kertomatta siitä, että ohjelmassa oli esitetty vääriä tietoja.  Toimitus kieltäytyi myös julkaisemasta kantelijan vaatimia oikaisuja.

Kantelija katsoo, että Pressiklubin Nettiextra, eli ylimääräinen haastattelu netissä, olisi ollut näppärä tapa tuoda hänen mielipiteensä esille. Kantelijan mukaan tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan hänelle tarjottu.  

Ylen vastaus 3.10.2012

Päätoimittaja Atte jääskeläisen mukaan Pressiklubi on mediaa ja päivänpolitiikkaa käsittelevä ohjelma, jonka tyylilaji on kriittinen ja kärkevä. Siinä ruoditaan pakinatyyliin ajankohtaisia aiheita. Kantelun kohteena olevassa lähetyksessä aiheena oli provokaatio. Jääskeläinen kirjoittaa, että keskustelussa käsiteltiin kantelijan toimintaa ja hänen julkisuudessa esittämiään näkemyksiä Suomen ja Venäjän suhteista sekä julkisuuteen nousseita ristiriitaisia väitteitään professori Teivo Teivaisen toiminnasta. Myös Teivainen itse oli mukana ohjelmassa viikon ajankohtaisvieraana. Hänen lisäkseen keskusteluun osallistuivat ohjelman juontaja-toimittaja ja kaksi muuta toimittajaa.

Keskustelun kuluessa keskustelijat Jääskeläisen mukaan arvioivat, mihin kantelija ja Venäjän media ovat toiminnallaan pyrkineet. Toimittaja myös kysyi keskustelijoilta, miksi suomalainen media kokee kantelijan toiminnan painostavaksi. Yksi ohjelmaan vieraaksi kutsuttu keskustelija kutsui kantelijaa hulluksi ja kahjoksi, mitä Pressiklubin toimittaja pyrki keventämään huumorin avulla. Jääskeläisen mielestä ohjelman vieraiden puhetyyli oli verrattavissa kantelijan blogikirjoituksissaan ja haastatteluissaan käyttämiin kärjekkäisiin ilmaisuihin.

Kun kantelija ohjelman jälkeen vaati vastineoikeutta, Yle suostui vaatimukseen. Kantelijan tarjoama vastine ei Jääskeläisen mukaan kuitenkaan rajoittunut ohjelmassa esitettyihin loukkaaviin sanontoihin, vaan se sisälsi lähinnä asiatietoihin liittyviä väitteitä, joita toimituksen tekemät selvitykset eivät tukeneet. Jääskeläinen kertoo kantelijan kirjoittaneen vastineessaan, etteivät venäläisessä mediassa esiintyneet tiedot Teivaisesta ole peräisin kantelijalta. Pressiklubin toimitus kuitenkin päätoimittajan mukaan varmisti, että Interfax ja Ria Novosti olivat maininneet lähteekseen kantelijan. Kun vastineen sisällöstä ei päästy yhteisymmärrykseen, kantelija sopi toimituksen kanssa 6.9.2012, että Pressiklubin toimittaja haastattelee häntä erikseen.

Jääskeläinen kirjoittaa, että kantelijan haastattelu julkaistiin 14.9.2012 keskeisiltä osin Pressiklubi-ohjelmassa ja kokonaisuudessaan Pressiklubin Nettiextrassa.

Pressiklubin toimittaja myös luki pahoittelunsa kantelijalle 7.9.2012 julkaistussa ohjelman jaksossa.

Ratkaisu

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa (JO 25).

Ohjelman teema liittyi Pussy Riot -yhtyeen jäsenten vangitsemiseen Venäjällä ja sen Suomessa herättämiin reaktioihin. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen oli järjestänyt kaupunkikävelyn, jossa esiintyi myös kaksi Pussy Riotin vapauttamista vaativaa performanssitaiteilijaa. Tämä esitys herätti huomiota Venäjällä, ja Teivaisen mukaan hänestä levitettiin siellä väärää tietoa. Teivaista haastateltiin ohjelmassa erikseen, minkä jälkeen asiasta käytiin laajempi keskustelu. Keskustelun kuluessa esitettiin, että kantelija olisi levittänyt virheellisiä tietoja ja arvioitiin hänen toimintaansa muutenkin. Seuraavalla viikolla Pressiklubissa esitettiin pahoittelut kantelijalle, ja kahden viikon kuluttua ohjelmassa esitettiin pätkiä kantelijan jälkikäteen tehdystä haastattelusta, jossa hän kertoi oman näkemyksensä. Haastattelu julkaistiin kokonaisuudessaan Ylen verkkosivuilla ilmestyvässä Pressiklubin Nettiextrassa. Yleisölle kerrottiin Nettiextran haastattelusta myös itse ohjelmassa.

Kantelun kohteena olevan ohjelman päävieras oli professori Teivainen, joka kertoi omista kokemuksistaan. Laajemmassa keskustelussa puhuttiin yleisemmin Teivaisesta Venäjällä esitetyistä väitteistä ja kantelijan roolista informaation levittäjänä. Samalla kantelijasta esitettiin hyvin kriittisiä näkemyksiä. Hänelle myös naureskeltiin avoimesti. Toimittaja ei pyrkinyt hillitsemään keskustelijoita, mutta selitti, että esimerkiksi yhden keskustelijan puhe kantelijan ”hullun horinasta” oli kuvailua ”runollisessa, shakespearelaisessa hengessä”.

Kantelija osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja hänen tulee kestää kovaakin kritiikkiä. Tässä tapauksessa arvostelu kohdistui myös hänen persoonaansa ja oli niin ankaraa, että hänelle syntyi oikeus jälkikäteiseen kuulemiseen.

Neuvoston mielestä Yle hoiti kantelijan kuulemisen asiallisesti. Kantelijan näkemykset oli luonteva esittää haastattelun muodossa. Tähän kantelija itsekin oli halukas, kun kirjallisen kannanoton sisällöstä ei päästy yksimielisyyteen. Lähtökohtaisesti oma kannanotto on julkaistava samassa välineessä kuin erittäin kriittiset väitteet, joiden perusteella kannanotto-oikeus on syntynyt. Tässä tapauksessa kantelija itse kuitenkin katsoi, että hänelle on edullisinta saada haastattelu julki Pressiklubin Nettiextrassa. Lisäksi osa haastattelusta julkaistiin Pressiklubi-ohjelmassa. Lähes kymmenen minuuttia kestäneessä nettihaastattelussa kantelija sai ottaa perusteellisesti kantaa sekä virheellisinä pitämiinsä väitteisiin että väitettyyn rooliinsa Venäjällä ja Suomessa. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Kari Heino, Marja Irjala, Lauri Karppi, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Pollari, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento