4942/TV+SL/12

Vapauttava

Televisiouutisissa haastateltiin lakiasiaintoimiston edustajaa, joka oli esiintynyt oikeustieteen maisterina ennen kuin tutkinto oli suoritettu loppuun. Uutista lainattiin myös kanavan omalla ja Helsingin Sanomien verkkosivulla. Jutulla oli yhteiskunnallista merkitystä, eikä se loukannut haastateltavan yksityisyyden suojaa. Toimittaja noudatti hyvää journalistista tapaa hankkiessaan jutun tietoja.

Kantelu 10.7.2012

Kantelijan mukaan Nelosen uutiset rikkoi 13.4.2012 julkaistussa televisiouutisessaan toimittajan tiedonhankintaan ja haastateltavan oikeuksiin liittyviä Journalistin ohjeita. Ohjeita rikottiin kantelijan mielestä myös samana päivänä Helsingin Sanomien ja Nelosen verkkosivuilla julkaistuissa jutuissa, jotka perustuivat Nelosen televisiouutisten haastatteluun. Verkkojuttuihin linkitettiin pätkä haastattelusta.

Kantelija toimii lakiasiaintoimistossa, joka ajaa oikeudessa useiden kantajien yhteistä, käytettyjen tuontiautojen verotukseen liittyvää kannetta. Hän on edustanut kantajia asiamiehenä. Kantelija kertoo, että toimittaja otti häneen yhteyttä juuri ko. riita-asian takia. Ensimmäinen keskustelu käytiin puhelimessa, mutta siinä ei kantelijan mukaan ollut kysymys haastattelusta, eikä edes taustamateriaalin hankkimisesta, vaan haastattelupyynnöstä. Sen jälkeen toimittajan kanssa sovittiin, että haastattelussa puhuttaisiin yrityksen prosessaamistavasta eli yrityksen tavasta ajaa kanteita ja käyttää provisiohinnoittelua. Toimittaja lupasi olla menemättä yksityiskohtiin. Kantelijan mukaan toimittaja kertoi, että myös Asianajajaliiton pääsihteeri ottaisi uutisessa kantaa kantelijan yrityksen toimintatapoihin. Toimittaja ilmoitti kuulevansa juttua varten myös kantelijan asiakasta. Kantelija antoi suostumuksensa haastatteluun näiden tietojen perusteella.

Kun toimittaja haastatteli kantelijaa, hän esitti etukäteen sovittujen kysymysten lisäksi yllättäen kysymyksiä, jotka käsittelivät kantelijan haastehakemuksissa käyttämää ammattinimikettä. Kantelija luuli, että tätä kysymystä käsiteltäisiin uutisessa vähäisenä sivujuonteena. Julkaistu, kantelijan mielestä sensaatiohakuinen juttu keskittyi kuitenkin juuri ammattinimikkeeseen, mikä ei vastannut toimittajan kanssa tehtyä sopimusta. Päinvastoin, uutisessa ei esitetty kantelijalta yhtään sellaista kommenttia, jonka aihealueesta oli sovittu etukäteen. Kantelijan mukaan hän ei saanut etukäteen oikeaa tietoa siitä, millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hän ei olisi antanut lupaa nimensä ja kuvansa käyttämiseen, jos olisi tiennyt, mistä aiheesta toimittaja tosiasiallisesti aikoi uutisen tehdä.

Kantelija katsoo nauttivansa kattavinta yksityisyyden suojaa, koska hän ei ole julkisessa asemassa eikä käytä julkista tai taloudellista valtaa. Hän pitää asiamiehenä tekemiään virheitä yhteiskunnalliselta merkitykseltään niin vähäpätöisinä, ettei niiden yhteydessä ollut perusteita julkaista hänen kuvaansa ja nimeään. Hän pitää myös sopimattomana tapaa, jolla uutinen nimesi hänet ”valejuristiksi”, koska aikaisemmin julkisuudessa olleet valeammattihenkilöt ovat väärentäneet tutkintotodistuksiaan, vaarantaneet ihmishenkiä ja toimineet rikollisella tavalla. Kantelija sen sijaan oli uutisen aikaan suorittanut kaikki oikeustieteen maisterin opinnot ja maisterintutkielma oli jo tarkastettavana yliopistolla. Häntä ei epäilty mistään rikoksesta. Näitä seikkoja uutisessa ei mainittu. Sen sijaan toimittaja haki kantelijan mukaan mahdollisimman suurta sensaatiota rinnastamalla ”valejuristin” muun muassa valelääkäreihin. Uutisen yleissävy oli kantelijan mielestä kielteinen ja tosiseikkoja esitettiin liioitellusti ja harhaanjohtavasti. Kantelija kiistää uutisen luoman mielikuvan, jonka mukaan hänen yrityksensä ajamat vahingonkorvauskanteet olisivat ongelmissa.

Kantelija kirjoittaa, että oppiarvoon liittyvä virhe ei oikeuttanut toimittajaa kyseenalaistamaan hänen koko ammatillista identiteettiään ja henkilöään. Toimittaja ei hänen mielestään edes pyrkinyt neutraaliin uutisointiin, vaan juttu tehtiin loukkaamistarkoituksessa.

Kantelija ei pyytänyt virheen korjaamista tai oman kannanottonsa julkaisemista, koska hän katsoo virheiden perustuneen ”toimittajan omiin, tietoisiin valintoihin esittää asia sensaatiohakuisessa valossa”. Oma kannanotto olisi tällaisessa tilanteessa tuonut vain lisää julkisuutta alkuperäiselle uutiselle.

Nelosen verkkosivuilla julkaistun uutisen otsikko kuului ”Autokanteita ajava opiskelija esiintyy oikeudessa valmiina juristina”. Helsingin Sanomien uutisessa lainattiin kanavaa: ”Nelonen: Autokanteita ajava opiskelija esiintyy oikeudessa valmiina juristina”. Kantelijan mielestä verkkojutut olivat leimaavia ja sensaatiohakuisia. Lisäksi hän pitää niiden otsikkoa tarkoitushakuisena ja harhaanjohtavana, sillä kukaan ei vielä ollut ajanut kyseisiä kanteita tuomioistuimessa. Kantelija oli ainoastaan postittanut haastehakemukset käräjäoikeuden kansliaan. Verkkouutisiin oli linkitetty kuvatallenne haastattelutilanteesta. Se oli kuitenkin leikattu siten, ettei siinä näkynyt vastausta yhteenkään kysymykseen, joista oli etukäteen sovittu toimittajan kanssa.

Toimittaja ei kertonut kantelijalle, että haastattelua voidaan käyttää muissa tiedotusvälineissä. Kantelijan mielestä Nelosen uutiset ovat ”marginaalimedia”, kun taas Helsingin Sanomien verkkosivut ovat maan seuratuimpia uutissivustoja. Tästä syystä haastattelun julkaisemiselle Helsingin Sanomissa olisi kantelijan mielestä pitänyt pyytää lupa erikseen.

Nelosen vastaus 24.8.2012

Päätoimittaja Eero Hyvönen vastaa, että haastateltava ei saa päättää jutun sävyä. Hänen mukaansa kantelijalle on kerrottu haastattelun asiayhteydestä Journalistin ohjeiden mukaisesti. Lisäksi kantelijan vähäisenä pitämä virhettä ei voi pitää vähäisenä, koska Helsingin käräjäoikeuden laamannin mukaan koko oikeusjutun käsittely olisi voinut päättyä kantelijan virheeseen. Tästä syystä tiedolla oli merkitystä yleisön – esimerkiksi kantelijan asiakkaiden – kannalta.

Hyvösen mukaan jutuissa ei siteerattu toimittajan ja kantelijan välisiä taustakeskusteluja, mutta nettiuutisessa viitattiin siihen, että kantelija oli puhelimessa väittänyt olevansa oikeustieteen maisteri. Tiedolla oli merkitystä, koska se Hyvösen mielestä todisti, ettei kantelija ollut tehnyt satunnaista lipsahdusta. Jutussa ei hänen mielestään ollut kysymys yksityiselämästä, vaan julkisesta liiketoiminnasta, jolle kantelija itse on toivonut julkisuutta. Kantelija sai myös vastata arvosteluun samassa yhteydessä. Kantelijan asiakasta haastateltiin uutisessa ja tämä suhtautui rauhallisesti väärän ammattinimikkeeseen. Hyvösen mielestä se osoittaa, ettei toimituksen tarkoitus ollut rakentaa kantelijaa vahingoittavaa sensaatiota.

Hyvönen kiistää kantelijan väitteen, jonka mukaan ”valelääkäreiksi” on kutsuttu vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat väärentäneet tutkintotodistuksiaan. Osalta heistä on Hyvösen mukaan puuttunut opintosuorituksia, kuten kantelijaltakin. Toimittaja yritti selvittää yliopistosta, missä vaiheessa kantelijan opinnot oikeasti olivat, mutta tieto pidettiin salassa.

Susanna Reinbothin vastaus 24.8.2012

Toimittaja Reinboth kertoo kiinnostuneensa käräjäoikeuteen toimitetusta 51 kanteen ryppäästä ja siitä, että tähän autoverokanteeseen oli haettu kantajia netin kautta. Kantelijan yrityksen nettisivuilta selvisi, että kanteeseen liittyminen maksaa tietyn summan, eikä asiakkaalle tule muita kuluja. Reinbothin mukaan kyse oli poikkeuksellisesta prosessitavasta. Hän otti selvää myös yrityksen taustoista ja yritti pyrki selvittämään kanteiden asiamieheksi merkityn henkilön (kantelijan) opiskelutietoja. Yliopistosta selvisi, että tämä opiskelee, mutta ei ole valmistunut. Tarkempia tietoja toimittajalle ei annettu.

Haastattelusta sopiessaan Reinboth kertoi kantelijalle, että häntä kiinnostaa nimenomaan prosessaamistapa, ei itse autoveroasia. Reinboth myös painotti, ettei hänen tarkoituksensa ollut tuomita prosessointitapaa. Puhelun kuluessa toimittaja kysyi kantelijalta tämän koulutuksesta. Reinbothin mukaan kantelija väitti valmistuneensa oikeustieteen maisteriksi. Toimittaja kysyi, oliko kantelija varma asiasta. ”Kun [kantelija] ymmärsi, että minä tiedän hänen olevan vasta opiskelija, hän myönsi, että lopputyö on kesken”, Reinboth kirjoittaa.

Kantelija antoi puhelimessa toimittajalle myös väärää tietoa juristeista, jotka olivat valmistelleet autoveroon liittyviä haastehakemuksia. Reinboth soitti kahdelle kantelijan nimeämälle henkilölle, joista toinen kiisti olleensa tekemisissä kyseisen hankkeen kanssa.

Reinbothin mukaan hän ei antanut kantelijalle etukäteen haastattelukysymyksiä. Kun haastattelusta oli jo sovittu, toimittaja sai käräjäoikeudesta kopiot haastehakemuksista. Niistä selvisi, että kaikkien allekirjoittaja oli kantelija, joka käytti titteliä OTM. Tämän jälkeen Reinboth otti yhteyttä Helsingin käräjäoikeuden laamanniin, joka piti kantelijan aiheuttamaa tilannetta vakavana.

Kantelijaa haastatellessaan Reinboth kysyi ensin prosessimallista ja otti sen jälkeen puheeksi kantelijan pätevyyden. Toimittajan mukaan oli relevanttia selvittää, halusiko kantelija tässä vaiheessa kertoa rehellisesti ”virheestään”. Haastattelussa kantelija väittikin, ettei muistanut, millä tittelillä oli allekirjoittanut haastehakemukset. Reinboth pitää vastausta ilmeisenä valheena. Hän haastatteli myös asianajajaliiton pääsihteeriä, ensin prosessimallista ja sitten kantelijan pätevyyden puuttumisesta. Reinboth haastatteli vielä yhtä kantelijan päämiestä.

Toimittaja on saanut selville, että kantelija on esiintynyt oikeustieteen maisterina esimerkiksi jo vuonna 2011 Kemi-Tornion käräjäoikeuteen toimitetussa haastehakemuksessa. Kysymys ei siis ollut yksittäisestä hairahduksesta. Käräjäoikeudet ovat pitäneet kantelijan menettelyä vakavana. Hänen on muun muassa katsottu tahallaan harhauttaneen tuomioistuinta ja vaarantaneen oikeudenhoidon yleistä luotettavuutta. Reinboth tulkitsee, että kantelija on tarjonnut kuluttajille palveluita salaten päämiehiltään sen, ettei hänellä ole pätevyyttä toimia oikeudenkäyntiavustajana. Toimittajan mukaan myös poliisi on selvittänyt, onko kantelija syyllistynyt rikokseen. Reinboth katsoo, että asialla on yhteiskunnallista merkitystä.

Helsingin Sanomien vastaus 16.8.2012

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen mukaan lehden uutisen alkuperä, Nelonen, on ilmaistu selkeästi heti uutisen otsikossa. Lehti siteerasi toista välinettä, ja sillä oli kaikki syyt luottaa lähteen todenperäisyyteen. Yhteistyö Sanoma-mediakonserniin kuuluvien Helsingin Sanomien ja Nelosen toimitusten välillä oli uutisen julkaisun aikaan tiivistä, mutta niitä ei ollut vielä yhdistetty. Toimitusten tuottamaa aineistoa ajettiin kuitenkin ristiin kummankin viestimen verkkosivuilla. Kiinnostavaa uutista lainataan Pentikäisen mukaan muutenkin pitkin mediakenttää. ”On täysi syy olettaa tämän vastaavan myös kantelijan yleistä elämänkokemusta”, Pentikäinen kirjoittaa. Hänen mielestään Nelosen uutisen julkaiseminen Helsingin Sanomien siteerausuutisena ei edellyttänyt erillisen luvan kysymistä haastateltavalta.

Jutun otsikolle löytyy Pentikäisen mielestä kate uutistekstistä ja sitä tukevasta videohaastattelusta. Hän kirjoittaa, että kantelija on ollut aktiivinen toimija yhteiskunnallisesti merkittävässä oikeusprosessissa ja ottanut tietoisen riskin lain säätämien pätevyysvaatimusten osalta. Kysymys oli Pentikäisen mielestä yhteiskunnallisesti merkittävästä lainrikkomuksesta. Uutinen käsitteli hänen mukaansa kantelijan muodollista pätevyyttä, ei tämän osaamista tai muuta kyvykkyyttä oikeudellisissa kysymyksissä.

Pentikäinen katsoo, että viestimillä on velvollisuus informoida suurta yleisöä tällaisissa kysymyksissä. Myös autoja maahantuoneilla, oikeudenmukaista verokohtelua peräävillä ihmisillä on oikeus tietää, onko heille oikeudellista apuaan tarjoava henkilö lain mukaan edes oikeutettu ajamaan kanteita oikeudessa. Pentikäisen mukaan kantelija on antanut haastattelun Neloselle ilmeisen vapaaehtoisesti. Uutiseen linkitetyssä Nelosen uutisten videotallenteessa kantelija saa myös esittää oman näkemyksensä verrattain laajasti. Lisäksi uutistekstissä on kantelijan kommentteja.

Pentikäinen huomauttaa, että haastattelusta sopimisen jälkeen voi tulla ilmi uusia, olennaisia faktoja. Haastattelun asiayhteys on kuitenkin ainakin videotallenteen perusteella ollut haastateltavan tiedossa. Pentikäinen korostaa, että toimitus valitsee uutiskärjen sisällön itsenäisesti. Kysymys ei hänen mukaansa ollut yksityiselämän piiriin kuuluvista tiedoista. Kantelija ei lähettänyt lehdelle oikaisu- tai vastinevaatimusta. Sen sijaan hän vaati poistamaan nimensä ja kuvansa lehden verkkosivuilta. Pentikäinen ei löytänyt poistamiselle perusteita.

Ratkaisu

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 17). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).

Nelosen televisiouutisessa haastateltiin autoverokanteeseen osallistunutta miestä, kantelijaa ja Suomen Asianajajaliiton pääsihteeriä. Kanteeseen osallistuja kertoi, miten oli lähtenyt mukaan oikeusprosessiin eikä katunut mukaan lähtemistä. Kantelija sai uutisessa selittää ammattinimikkeeseensä liittyviä epäselvyyksiä. Asianajajaliiton pääsihteeri piti näitä epäselvyyksiä ”todella outoina” ja siteerasi oikeudenkäymiskaarta, jonka mukaan riita-asian asiamiehellä täytyy olla suoritettuna ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto. Toimittaja kertoi, että Helsingin käräjäoikeus alkaa selvittää asiaa. Nelonen julkaisi asiasta myös saman toimittajan laatiman verkkouutisen. Uutinen julkaistiin lisäksi Helsingin Sanomien verkkosivulla.  Verkkouutisiin linkitetyssä pidemmässä haastattelussa kantelija selitti oppiarvoonsa liittyviä epäselvyyksiä.
Uutisissa käsiteltiin tapaa, jolla kantelijan yritys hakee asiakkailleen korvauksia liikaa maksetuista veroista. Tuontiautojen verotuksen lainmukaisuus on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, josta on keskusteltu julkisuudessa jo vuosia. Uutisarvoa oli myös kantelijan tavalla laskuttaa netti-ilmoituksella hakemiaan asiakkaita. 

Haastatteluyhteydestä kertominen ei tarkoita sitä, että haastateltava saa tietää etukäteen kysymysten tarkkuudella, mitä haastattelussa käsitellään. Tässä tapauksessa kantelijan käyttämä väärä oppiarvo oli olennainen osa uutisointia autoverokanteesta. Tiedolla oli merkitystä kantelijan tarjoamien oikeuspalveluiden luotettavuuden arvioimiseksi. Lisäksi oikeusoppineet pitivät asiaa merkittävänä yleisön oikeusturvan kannalta. Käräjäoikeuden kantelijalle määräämä esiintymiskielto oli vakava seuraamus, eikä Asianajajaliiton edustajakaan hyväksynyt lähes valmiin oikeustieteen maisterin esiintymistä loppututkinnon suorittaneena. Oikeuspalvelujen tarjoaminen ja niihin liittyvät epäselvyydet eivät ole kantelijan yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Toimituksilla oli oikeus kertoa kantelijan nimi.

Edellä mainituilla perusteilla neuvosto ei myöskään pidä kantelijan kannalta kohtuuttomana sitä, että toimittaja viittasi haastattelussa tietoon, jonka kantelija oli kertonut taustakeskustelun aikana. Lisäksi kantelija tiesi jo ennen haastattelua, että toimittajalla on ristiriitaista tietoa hänen oppiarvostaan. Kantelija sai vastata oppiarvoonsa liittyvään kysymykseen televisiossa ja perusteellisemmin verkossa. Suostuessaan haastatteluun kantelija ei saanut oikeutta valita jutun näkökulmaa.

Journalistisen aineiston jakaminen samaan konserniin kuuluvien välineiden kesken ja myös konsernien välillä on nykyisin yleinen käytäntö. Tästä syystä toimittajan on erityisen tärkeä kertoa, että haastattelua voidaan käyttää useissa tiedotusvälineissä. Toimittajan laiminlyönti ei kuitenkaan ollut olennainen, kun otetaan huomioon uutisaiheen yhteiskunnallinen merkitys. Tässä tapauksessa autenttisen haastattelun näyttäminen myös antoi kantelijalle mahdollisuuden perustella laajasti omaa menettelyään.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Nelonen, toimittaja Susanna Reinboth ja Helsingin Sanomat eivät ole rikkoneet hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Riitta Pollari, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento