Kantelu 30.11.2011
Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja, joka katsoo 19.10.2011 julkaistun uutiskokonaisuuden olevan harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen. Uutiset liittyivät lehden järjestämään peiteostoon, jossa myyjä kauppasi pimeästi Suomen Ilotulituksen tuotteita, vaikka ostajalla ei ollut vaadittavia lupia. Myyjä oli Suomen Ilotulituksen asiakas, mutta muuten Suomen Ilotulituksella ei kantelijan mukaan ollut mitään osaa kyseenalaisessa räjähdekaupassa. Kantelija kirjoittaa, että Suomen Ilotulitus ei ollut myynyt eikä toimittanut jutussa mainitulle myyjäyritykselle ilotulitteita vuoden 2011 aikana. Kun ilotulitteita myytiin kyseiselle yritykselle uudeksivuodeksi 2010, yrityksen järjestämästä ilotulitusnäytöksestä tehtiin asianmukaiset ilmoitukset.
Jutun kuvassa olevassa laatikossa näkyivät Tähtiraketti Oy:n (nykyisin Suomen Ilotulitus Oy) ja kantelijan nimet. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulitus noudattaa lakia ja säännöksiä ilotulitteiden myynnissä ja luovutuksessa. Jälleenmyyjät ja asiakkaat vastaavat omalta osaltaan, että he käyttävät ilotulitteita ilmoitustensa mukaisesti. Kantelija katsoo, että peiteostossa kiinni jääneen yrityksen toiminta ei voi olla Suomen Ilotulituksen vastuulla.
Kantelija sai toimittajalta sähköpostitse seuraavat kysymykset: ”Onko näytösampujille tai muille tahoille myyty pimeästi ammatti-ilotulitteita Suomen Ilotukitus Oy:stä tai Tähtiraketista? Miten on mahdollista, että yrityksesi maahantuomia ammatti-ilotulitteita on pimeillä markkinoilla?” Vastausaikaa annettiin kaksi tuntia. Voidaanko tällaiset kysymykset, jotka on lähetetty vastattaviksi ilman taustoittavaa tietoa asiayhteydestä, katsoa riittäväksi tilaisuudeksi oman näkemyksen esittämiseksi samassa yhteydessä, kantelija kysyy. Hän täydensi kanteluaan lähettämällä neuvostolle sähköpostiviestejä, joissa toimittaja pyytää yhteydenottoa ja sen jälkeen esittää kysymyksensä kantelijalle. Sähköpostitse sovittiin myös uuden haastattelun tekemisestä sen jälkeen, kun Aamulehti oli julkaissut nyt kantelun kohteena olevat uutiset. Kantelijaa haastateltiin Aamulehden tiloissa, mutta hän kertoo poistuneensa paikalta noin tunnin kuluttua haastattelun alkamisesta, koska samat kysymykset ”toistuivat toistumistaan”.
Kantelija uskoo, että jutussa lähteenä käytetty Suomen Ilotulitus Oy:n entinen työntekijä, jonka nimeä ei kerrottu, on kantelijan kiristysyrityksestä tuomion saanut Suomen Ilotulitus Oy:n entinen työntekijä. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulituksella on vain yksi ex-työntekijä. Kyseinen henkilö on naimisissa jutun kirjoittaneen toimittajan sisaren kanssa. Kantelija pitää mahdollisena, että lähde on toiminut vahingoittamistarkoituksessa ja pyrkinyt vaikuttamaan journalistin työhön. Sukulaissuhteen vuoksi kantelija epäilee, että toimittajalla itselläänkin on voinut olla vahingoittamistarkoitus. Suomen Ilotulitus on kantelijan mukaan jo kärsinyt merkittäviä taloudellisia tappioita yrityksen entisen työntekijän tekemien tutkintapyyntöjen vuoksi, vaikka ne sittemmin ovat osoittautuneet aiheettomiksi.
Kantelijan mukaan toimittaja kielsi kysyttäessä Suomen Ilotulitus Oy:lle olleensa tietoinen yrityksen entisen työntekijän saamasta kiristystuomiosta. Käräjäoikeuden postitusluettelon mukaan tuomiopäätös on kuitenkin lähetetty toimittajalle samaan aikaan kuin oikeusjutun osapuolille.
Jutussa ei kantelijan mielestä avattu, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Aamulehti ei huomioinut Suomen Ilotulituksen tiedotetta, joka lähetettiin uutisen julkaisemisen jälkeen. Sen sijaan yrityksen ”äärimmilleen lyhennetty” kannanotto julkaistiin lehden verkkosivulla, mutta sen huomioarvo oli kantelijan mielestä huomattavasti alkuperäistä uutisointia vähäisempi.
Aamulehden vastaus 17.1.2012 ja 10.6.2012
Päätoimittaja Jouko Jokinen pitää uutisen aihetta yhteiskunnallisesti merkittävänä. Hän kirjoittaa, että jutussa käsiteltiin erittäin tehokkaiden, siviiliräjähteitä vastaavien ammatti-ilotulitteiden pimeää kauppaa. Niiden myynti on erittäin tarkkaan valvottua. Uutisen julkaisemisen jälkeen Turvatekniikan keskus Tukes ilmoitti vaativansa myös Suomen Ilotulitukselta selvityksen liittyen ammatti-ilotulitteisiin. Pirkanmaan poliisi aloitti uutisen perusteella oma-aloitteisesti esitutkinnan nimikkeellä räjähderikos.
Lehti oli saanut vihjeitä pimeillä markkinoilla tarjottavista ammatti-ilotulitteista. Jutun tekemisessä käytettiin poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä, koska pimeää kauppaa on käytännössä mahdoton todentaa muuten kuin koeostolla. Tiedonhankintamenetelmistä kerrottiin myös lukijoille.
Päätoimittajan mukaan juttua on edeltänyt pitkä prosessi, johon saatiin tietoa poliisin kertomasta vuoden 2011 alussa. Jutun tehneellä toimittajalla on tuolta ajankohdalta tallella dokumentti, jossa poliisin edustaja kertoi luottamuksellisesti selvittävänsä erääseen ilotulitusalan toimijaan liittyvää epäilyä pimeästä myyntipisteestä. Asiaa selvitettiin jo tuolloin, mutta näyttöä jutun kirjoittamista varten ei ollut riittävästi. Sitä löytyi vasta syksyllä 2011 ammattituotteiden koeostoissa, jotka tehtiin kahteen eri yritykseen. Toisessa niistä pimeä kauppa tyrmättiin heti aluksi. Valeostotilanne olisi Jokisen mukaan päätynyt kaupan tekemiseen. Ostettavaksi tarkoitetut ammatti-ilotulitteet olivat Tähtiraketti Oy:n pakkauksissa, joita Suomen Ilotulitus Oy edelleen käyttää.
Jokisen toteaa, että lähteen suojeleminen on äärimmäisen tärkeää. Hän kuitenkin kertoo lähteestä sen verran, että kysymyksessä ei ole henkilö, jota kantelija lähteeksi arvelee. Lähteellä ei ole vireillä oikeusprosesseja kantelijan tai hänen omistamansa yrityksen kanssa. Kantelijan omistama Tähtiraketti Oy perustettiin 1992, ja se yhdistyi Suomen Ilotulitus Oy:öön 2010. Yrityksillä on lukuisia entisiä työntekijöitä. Lähde kertoi toimittajalle nähneensä pimeää myyntiä harjoittaneen yhtiön ostavan useana vuonna tavaraa Tähtiraketin toimipisteestä. Hänen henkilöllisyytensä oli päätoimittajan tiedossa jo ennen jutun julkaisemista. Lähteen luotattavuutta arvioitiin useilla tavoilla. Hän tuntee alan tuotteet erittäin hyvin ja pystyi kertomaan riittävästi yksityiskohtaista tietoa muun muassa ostotilanteesta ja siinä mukana olleista henkilöistä. Lisäksi toimitus sai tukea kertomukselle toisesta lähteestä, joka ei myöskään ollut kantelijan mainitsema henkilö.
Jokinen kirjoittaa, että kantelijan mainitsemalla oikeusprosessilla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa. Lisäselvityksessään hän painottaa, ettei toimittaja kieltänyt tietävänsä lankonsa saamasta kiristystuomiosta ja saaneensa tuomiota luettavakseen. Päätoimittaja oli itse paikalla, kun kantelija ja toimittaja keskustelivat kiristystuomiosta Aamulehden tiloissa. Aamulehden päällikkötasolla on jo pitkään ollut tieto toimittajan ja Suomen Ilotulituksen entisen työntekijän välisestä perhesuhteesta. Sama tieto on ollut myös Suomen Ilotulitus Oy:lläkin ainakin vuodesta 2008 lähtien, koska sinä vuonna samainen toimittaja haastatteli Suomen Ilotulituksen silloista toimitusjohtajaa ja nykyistä hallituksen varajäsentä.
Aamulehti yritti tavoittaa kantelijaa toistuvasti tuloksetta ennen uutisen julkaisemista. Myös kantelijan sihteerille jätettiin soittopyyntö. Lopulta kantelijalle lähetettiin sihteerin välityksellä sähköpostikysymykset, joihin hän halusi vastata. Vastaamisaikaa oli kolme tuntia. Vastattuaan kysymyksiin kantelija ilmoitti palaavansa myöhemmin illalla asiaan, mutta mitään yhteydenottoa ei tullut, joten uutinen julkaistiin. Jokinen katsoo, että kantelija on saanut vastata toimittajan kysymyksiin hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja hänen kommenttinsa on julkaistu uutisen yhteydessä.
Kantelijan julkisuuteen toimittamassa tiedotteessa oli Jokisen mukaan useita asiavirheitä. Siinä esimerkiksi väitettiin, että tapaukseen liittyen ”ei ole tehty ilmoitusta räjähderikoksen epäilystä eikä asia anna syytä tutkinnan käynnistämiseen”. Tosiasiassa poliisi oli käynnistänyt asiasta esitutkinnan. Kantelijalle tarjottiin tilaisuutta vastata jutussa avoimiksi jääneisiin kysymyksiin haastattelussa, joka olisi tehty Aamulehden tiloissa. Hänelle toimitettiin sovitusti ennalta kysymykset ja pyynnöt asiakirjoista, joilla ilotulitteiden laillinen tuoteluovutus olisi voitu todentaa. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt tapaamisessa pyydettyjä dokumentteja ja poistui lopulta paikalta kesken haastattelun. Toimituksella on hallussaan sekä sähköposteja että ääninauha, jotka todistavat ennen haastattelua esitetyistä asiakirjapyynnöistä.
Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkossa kantelijan näkemyksen uutisesta. Tekstin sisältöön liittyen käytiin kirjeenvaihtoa. Vuorokausi ennen tekstin julkaisemista kantelija halusi vielä tarkentaa sanamuotoja, joten julkaisemista oli pakko siirtää. Jokisen mielestä kirjoitusta käsiteltiin hyvässä yhteisymmärryksessä ja perusteellisesti.
Ratkaisu
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan (JO 4). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään (JO 17).
Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkkosivuillaan uutisia, joiden kärki kohdistui Suomen Ilotulitus Oy:öön. Ensimmäisen uutisen otsikko kuului ”Ilotuliteyritys sotkeutunut likaiseen räjähdemyyntiin”. Jutussa kerrottiin Aamulehden järjestämästä valeostosta, jota ei kuitenkaan viety loppuun asti. Kauppaa hierottaessa ostajalle tarjottiin pommiin riittävä määrä räjähteitä. Räjähteitä kauppasi Räjäytyskaksikko Oy:n johtohenkilö, mutta ne oli pakattu tukkuliike Tähtiraketti Oy:n laatikoihin, jotka myös näkyivät uutisen yhteydessä julkaistussa valokuvassa. Kuvista erotti myös kantelijan nimen ja hänen yhteystietonsa. Tekstissä kerrottiin jälkien johtavan Suomen suurimpaan alan yritykseen Suomen Ilotulitus Oy:öön, johon Tähtiraketti oli aikaisemmin yhdistynyt. Jutun mukaan useat Aamulehden nimettömät lähteet kuvailivat kantelijan toimintatapoja erikoisiksi. Yksi ex-työntekijä oli kertonut nähneensä, että Räjäytyskaksikko Oy:lle oli myyty sittemmin jälleenmyyntiin päätynyttä tavaraa käteisellä ja että Tähtiraketin näytösampujille oli myyty ”pakettiautot täyteen ammatti-ilotulitteita johtajan käskystä”.
Ilotulitteiden turvallisuutta valvovan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin edustaja puolestaan sanoi mahdollisten väärinkäytöksien olevan poliisiasia. Kantelija sai omassa kainalojutussa vastata toimittajan kahteen kysymykseen. Hän kielsi tietävänsä mitään Tähtiraketin tai Suomen Ilotulituksen tuotteiden myynnistä pimeillä markkinoilla. Uutisen nettiversiosta kantelijan vastaukset oli jätetty pois.
Myöhemmin samana päivänä Aamulehden verkkosivuilla julkaistiin uutiset ”Tukes vaatii selvityksiä Suomen Ilotulitus Oy:ltä” ja ”Poliisi aloittaa esitutkinnan pimeästä ilotulitekaupasta”. Niissä kerrottiin, että viranomaiset olivat päättäneet aloittaa omat selvityksensä Aamulehden uutisen perusteella. Poliisi käynnisti jutun mukaan esitutkinnan nimikkeellä räjähderikos. Poliisi ei jutussa sanonut, että tutkinta kohdistuisi Suomen Ilotulitus Oy:öön. Aamulehti julkaisi netissä 27.10. ja printissä 28.10.2011 kantelijan kirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Kommentti: Suomen Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta”.
Räjähteiden luvaton myynti on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, josta kertomiseen Aamulehdellä oli painavia perusteita. Viranomainen päätyi tekemään Aamulehden jutun perusteella jatkoselvityksiä Suomen Ilotulitus Oy:n toiminnasta. Lehden kuvaus kaupanteosta ja myyntiin tarjotusta räjähde-erästä ei sisältänyt virheitä. Suomen Ilotulitus Oy:n ei väitetty osallistuneen pimeään kaupankäyntiin, mutta sen roolia painotettiin jutussa enemmän kuin itse pimeään kaupankäyntiin osallistuneen yrityksen.
Neuvosto korostaa, että toimituksella oli oikeus valita näkökulmansa semminkin, kun kyseessä on ilotulitteiden suurin tukkukauppias ja yhtiön tuotteita oli aiemmin asetettu väliaikaiseen myyntikieltoon. Jutun painotusten perusteella herää kuitenkin kysymys toimittajan motiiveista hänen perhesuhteittensa takia.
Toimitus otti yhteyttä kantelijaan asianmukaisesti ja antoi hänelle mahdollisuuden omien kommenttien esittämiseen samassa yhteydessä kriittisten tietojen julkaisemisen kanssa. Kantelija sai tietää toimittajan hänelle lähettämien kysymysten perusteella, että Suomen Ilotulituksen tuotteita oli päätynyt pimeille markkinoille. Kantelija vastasi toimitukselle lyhyesti sähköpostitse ja päätti viestinsä toteamalla ”palataan myöhemmin asiaan”. Sähköpostikirjeenvaihdon perusteella kantelija tiesi, mihin mennessä toimituksessa odotettiin hänen vastaustaan, mutta hän ei enää ottanut yhteyttä toimitukseen. Toimitus myös tarjosi kantelijalle mahdollisuuden tulla kuulluksi jälkikäteen. Kun kantelija poistui kesken haastattelun, lehti julkaisi hänen oman kannanottonsa olennaisen sisällön. Siinä täsmennettiin, että Suomen Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta.
Kantelussa esitetty väite, että vain yksi entinen työntekijä olisi voinut toimia lähteenä, ei neuvoston mielestä ole uskottava. Lehti myös valotti yleisölle asiallisesti poikkeuksellista tiedonhankintatapaansa ja kertoi nimettömän lähteen taustoista. Päätoimittajan neuvostolle antama selvitys osoittaa, että toimitus on arvioinut riittävän huolellisesti lähteittensä luotettavuuden. Tämä tieto olisi ollut suotavaa kertoa myös yleisölle. Näin se olisi voinut vielä paremmin arvioida lähteen luotettavuutta.
Toimittaja on juttua kirjoittaessaan tiennyt, että hänen lankonsa, Suomen Ilotulituksen entinen työntekijä, on tuomittu yrityksestä kiristää kantelijaa. Aamulehden uutisen julkaisuajankohtana oikeusprosessi oli kesken, sillä tuomittu valitti päätöksestä hovioikeuteen. Tuomion saanut henkilö on myös syyttänyt kantelijaa työsyrjinnästä. Asia oli vireillä Aamulehden jutun julkaisun aikaan, mutta viranomainen on sittemmin todennut, ettei syrjimistä tapahtunut.
Neuvostolla ei ole näyttöä siitä, että toimittajan lanko olisi vaikuttanut Aamulehden jutun sisältöön. Perheside on kuitenkin niin läheinen, että se on omiaan herättämään kysymyksiä Aamulehden jutun painotuksista. Tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että toimittaja jäävää itsensä tai toimituksen johto huolehtii jääväämisestä, kun journalistilla on läheinen suhde juttuun liittyvään henkilöön. Tässä tapauksessa näin ei menetelty, vaikka toimittajan lanko ja kantelija olivat osapuolina riitaoikeudenkäynnissä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.