4687/SL/11

Vapauttava

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja erittäin kielteistä julkisuutta koskevassa asiassa. Lehti tarjosi johtavassa asemassa olevalle virkamiehelle mahdollisuuden vastata häntä kohtaan esitettyihin raskaisiin väitteisiin, mutta hän kieltäytyi. Virkamies ei myöskään tarjonnut lehdelle omaa kannanottoaan, jossa hän olisi myös voinut korjata jutussa mahdollisesti olleet epätarkkuudet.

Kantelu 12.9.2011

Kantelu kohdistuu 16.6.2011 Turun Sanomissa ilmestyneisiin juttuihin ”Sillankorvan ensisuojassa paljastui vuosien työpaikkakiusaaminen” ja ”Sillankorvan ensisuojassa ei ole suojaa kiusaamiselta”. Kantelija on ensisuojan johtaja. Kantelun mukaan artikkeleissa on esitetty totena asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Toimittaja soitti ja kysyi tapahtuneesta ennen jutun ilmestymistä, mutta kantelija katsoi, ettei hän salassapitosäännösten vuoksi voi vastata kysymyksiin. Sitaateissa olevat lauseet on irrotettu asiayhteydestä, joten niillä ei kantelijan mielestä ole painoarvoa.

Artikkeleissa käytetyt tiedot ovat kantelijan mielestä kuulo- ja huhupuheita – eivät faktaa. Molemmat jutut olivat tunnekuohuissa annettuja ja kirjoitettuja. Journalistin ohjeiden mukaan lukijalle pitää avata, miten nimettömältä lähteeltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Kirjoitus aiheutti rikosilmoituksen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Ne on jo esitutkinnassa todettu aiheettomiksi. Artikkelissa luki ”Jenkki lähti saman tien ulos ja vuorokautta myöhemmin paleltui kuoliaaksi”. Kantelijan mielestä kirjoittajan olisi ehdottomasti pitänyt varmistaa ”Jenkin” tarinan todenmukaisuus ennen sen kirjoittamista.

Turun Sanomien vastaus 12.10.2011

Päätoimittaja Kari Vainio vastaa, että Turussa alkoholistien väliaikaisen asuntolan työilmapiiri on tulehtunut. Kaupungin palvelutuotantojohtaja kertoo jutussa, että työilmapiirin parantamiseksi on tehty vuosien varrella useita selvityksiä. Mukana ovat aktiivisesti olleet sekä työterveyshuolto että työsuojelu. Myös asioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja kertoi tienneensä asiasta. Koska ongelmia ei ole onnistuttu yrityksistä huolimatta ratkaisemaan, Turun Sanomat halusi tarttua asiaan. Käsittelyä puolsi myös se, että kärsijöiksi jäävät asuntolan tilapäiset asukkaat, joilla ei oman asemansa vuoksi ole mahdollisuutta puuttua tilanteeseen.

”Jenkki”-nimisen asukkaan kuolintapauksesta kertoivat juttua tehneelle toimittajalle neljä ensisuojan joko nykyistä tai entistä työntekijää, yksi asukkaista sekä ”Jenkin” pitkäaikainen ystävä. Asiasta kysyttiin päätoimittajan mukaan myös kaupungin ylemmiltä virkamiehiltä, jotka eivät virkasalaisuuteensa vedoten voineet puhua asiasta. Lehti päätti julkaista tiedon kuolintapauksesta, koska se oli yhteiskunnallisesti merkittävä ja varmistettu useista luotettavista lähteistä. Turkulainen valtuutettu pyysi uutisen julkaisun jälkeen poliisia tutkimaan mahdollisen virkavelvollisuuden rikkomisen ja törkeän kuolemantuottamuksen. Poliisi päätti tutkinnan heinäkuussa 2011, eikä kantelijaa epäillä mistään.

Poliisitutkinnan lopettamispäätöksessä kerrotaan päätoimittajan mukaan seuraavaa: ”Jenkki” oli saapunut asiakkaaksi 21.10.2005 päihteettömälle osastolle ja yöpynyt yhtäjaksoisesti 19.1.2006 saakka. ”Jenkki” oli saapunut Turun yliopistolliseen keskussairaalaan 22.1.2006, leikattu samana päivänä ja kuollut sairaalassa aamuyöllä 24.1.2006.

Kuolemaan liittyvät tiedot ovat Vainion vastauksen mukaan salassa pidettäviä. Haastateltavien kertomuksissa ja jutussa oli faktavirheitä eli haastateltavat muistivat kuoleman tapahtuneen joulukuussa 2006, vaikka se tapahtui jo tammikuussa. Haastateltavat kertoivat, että ”Jenkki” kuoli hankeen, vaikka hän kuoli vasta sairaalassa, eikä kuolemansyynä ollut hypotermia. Näillä virheillä ei ole ollut kuitenkaan merkitystä jutun kokonaisuuden kannalta. Journalistin ohjeiden mukaan uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Turun Sanomat uutisoi poliisin päätöksen esitutkinnan lopettamisesta 7.10.2011.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden 14. kohtaan, jossa todetaan seuraavaa: ”Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu”. Päätoimittaja Vainion mukaan jutussa todettiin, että viisi haastateltua kertoivat kuolintapauksista, jotka johtuivat ainakin välillisesti suojan joustamattomista säännöistä. Työntekijät kertoivat ensisuojan kokonaistilanteesta ka kuolemantapauksesta anonymiteetin suojin, sillä he pelkäsivät työpaikkansa puolesta. Asukas taas pelkäsi kostotoimia ja yösijan menettämistä. Haastateltu ystävä tiesi vain ”Jenkin” kuolemantapauksesta.

Päätoimittaja Vainion mukaan kantelijalle annettiin mahdollisuus kommentoida jutussa esitettyjä väitteitä. Hän kieltäytyi eikä myöskään vaatinut oikaisua tai vastinetta jutun ilmestymisen jälkeen.

Ratkaisu

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. (JO 11). Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka (JO 13). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14).

Turun Sanomien juttu Sillankorvan ensisuojasta nostaa esiin yhteiskunnallisen epäkohdan, joka oli jatkunut jo vuosia ja joka vaikutti sekä asukkaisiin että henkilökuntaan. Lehdistön perustehtävä on kiinnittää lukijoiden ja päättäjien huomio tämänkaltaisiin seikkoihin – onhan kyse inhimillisten arvojen lisäksi myös verovarojen käytöstä.

Lehti oli oikeus julkaista useiden haastateltujen kertomuksiin perustuvaa arvostelua, jonka myös kantelijan esimiehet osittain vahvistivat. Julkisen sanan neuvosto pitää jutussa esitettyjä väitteitä niin raskaina, että kantelija joutui niiden vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti yritti kuulla kantelijaa samanaikaisesti, mutta hän kieltäytyi vedoten salassapitovelvollisuuteensa. Johtavassa asemassa oleva kantelija olisi hyvin voinut vastata kritiikkiin yleisellä tasolla vaarantamatta kenenkään yksityisyyden suojaa.

Jutussa esiin nostettua ”Jenkin” kuolemaa ei mainittu suoraan kantelijan syyksi, vaan se oli yhtenä jutun yhteyteen liitetyssä haastateltujen sitaattikoosteessa. Lehdellä oli lisäksi usean henkilön vahvistus kuolemasta. Epätarkkuus kuoleman ajankohdasta ei ollut olennainen virhe, koska se ei vaikuttanut jutun asiasisältöön ratkaisevasti. Lisäksi kuolemantapaukseen liittyneet virheelliset tiedot korjattiin asianmukaisesti myöhemmin ilmestyneessä seurantajutussa. Siinä kerrottiin myös esitutkinnan lopettamisesta. Kantelija olisi myös voinut lähettää lehdelle oman kannanottonsa, jossa hän olisi voinut täsmentää jutussa mahdollisesti olleita muitakin epätarkkuuksia.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen ja Riitta Ollila.