4297/SL/10

Vapauttava

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös rikoksen uhrin hienotunteista kohtelua ja oikeudenkäyntiä koskevassa asiassa. Lehti saattoi julkaista litteroidun hätäpuhelunauhoituksen uhrin hienotunteisen kohtelun, ihmisarvon tai lasten aseman vaarantumatta.

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös rikoksen uhrin hienotunteista kohtelua ja oikeudenkäyntiä koskevassa asiassa. Lehti saattoi julkaista litteroidun hätäpuhelunauhoituksen uhrin hienotunteisen kohtelun, ihmisarvon tai lasten aseman vaarantumatta.

Kantelu 31.3.2010

Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtiin 26, 28 ja 30, joissa käsitellään ihmisarvoa, uhrin kohtelua sekä julkisen ja yksityisen rajapintaa erityisesti lasten näkökulmasta. Kantelun mukaan hätäpuhelunauha on varmasti oikeudessa päätetty julkiseksi, kun se on Ilta-Sanomien käyttöön päätynyt, mutta aivan kaikkea käsillä olevaa ei tarvitsisi mennä julkaisemaan. Kenenkään kuolinkorinoiden ei tarvitsisi päätyä kirjoitettuna iltapäivälehden sivuille; ei, vaikka omaiset siihen antaisivatkin luvan.

Ilta-Sanomien vastaus 26.4.2010

Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Iltasanomat.fi julkaisi 30.3.2010 oikeuden julkistaman nauhoituksen hätäkeskuspuhelusta ns. Ulvilan murhaan liittyen. Nauhoitus julkaistiin kirjallisesti kuitenkin niin, että nauhalla olevan alaikäisen lapsen repliikit oli poistettu. Tämä myös kerrottiin lukijalle.

Oikeudenkäynti on päätoimittajan mukaan poikkeuksellinen. Kauan kestäneen esitutkinnan aikana oli useita epäiltyjä. Syytteeseen joutui lopulta surmatun vaimo, jota ei alun perin lainkaan epäilty. Syytetyn soittama puhelu hätäkeskukseen on yksi syyttäjän tärkeimmistä todisteista. Syyttäjän mukaan nauha osoittaa, että surmapaikalla ei ollut syytetyn, uhrin ja lapsien lisäksi muita.

Uutisessa ei päätoimittajan vastauksen mukaan ole kerrottu uhrista mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa hienotunteisuutta vaativan ohjekohdan kanssa tai vaarantaisi hänen ihmisarvonsa. Uutisessa on myös tiukasti noudatettu kohtaa 30 muun muassa siten, että alaikäisen lapsen kommentit on jätetty julkaisematta.

Oikeudenkäynnin julkisuus on länsimaisen oikeusjärjestelmän peruspilareita, ja siitä on syytä poiketa vain erittäin painavien syiden johdosta. Kiistettyä murhasyytettä käsiteltäessä on päätoimittajan mielestä tärkeää, että kaikki näyttö käsitellään tiedotusvälineissä sellaisella tarkkuudella, että yleisöllä on mahdollisuus saada käsitys oikeudenkäynnin kulusta ja siitä, millä perusteella oikeus aikanaan ratkaisuunsa päätyy. Avaintodisteena käytetyn nauhoituksen julkaiseminen ei ollut vain perusteltua vaan myös erittäin tarpeellista.

Ratkaisu

Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).

Ilta-Sanomien julkaisema hätäpuhelunauhan litterointi oli osa julkiseksi tullutta esitutkinta-aineistoa, jota lehti journalistisen harkintansa perusteella saattoi käyttää. Oikeudenkäynnin kannalta nauha on erittäin keskeinen todiste. Julkisen sanan neuvoston mielestä nauhalta puretut kuvaukset uhrin ääntelystä eivät loukanneet hänen ihmisarvoaan tai vaarantaneet hänen hienotunteista kohteluaan. Lehti oli asianmukaisesti poistanut kirjalliseen muotoon puretulta nauhalta lapsen nimen ja hänen repliikkinsä, joten yksityiselämän suoja otettiin riittävässä määrin huomioon.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Merja Ahtiainen, Jussi Eronen, Juha Kulmanen, Seija Lappalainen, Janne Laukkanen, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo.