4283/SL/10

Langettava

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös kolumnia ja vastinetta eli omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehden olisi pitänyt julkaista kantelijan kannanotto, koska tämä joutui kolumnissa väärin perustein esitetyn mielipiteen vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen.

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös kolumnia ja vastinetta eli omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehden olisi pitänyt julkaista kantelijan kannanotto, koska tämä joutui kolumnissa väärin perustein esitetyn mielipiteen vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen.

Kantelu 17.3. ja lisäselvitys 26.4.2010

Kantelu kokonaisuudessaan:
”Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kaius Niemi kirjoittaa 15.3.2010 HS:ssa julkaistussa kirjoituksessa otsikolla ”Hyvinvointi-Suomen testamentti” pannen omia tulkintojaan minun nimiini. Niemen tulkinnat liittyvät sekä kustannustietoisuuteen että hoitotestamenttiin.

Kun maan kuuluisin hoitotestamentti, jonka laadin lääkintöhallituksen osastopäällikkönä, aikanaan tuli julkisuuteen ja kansa laajasti halusi sitä, en halunnut antaa sitä viraston (silloin sosiaali- ja terveyshallitus) kautta julkisuuteen. Neuvottelimme silloisen postin kanssa. Posti otti hoitotestamenttilomakkeen jakeluunsa ja sieltä sai aikanaan jokainen halutessaan lomakkeen. Arvelimme, että kukaan ei voisi ajatella, että posti jakaa ihmisille ”virallisia neuvoja” elämän viime vaiheen hoidon varalle. Pelkoni oli se, että joku ymmärtäisi asian juuri niin kuin Niemi nyt on halunnut tulkita, varanomaisen suosittelemaksi säästökeinoksi.

En ole edellyttänyt kiitollisuutta kustannustietoisuuden vastapainona. Totean kuitenkin itse olevani kiitollinen oikeasta tiedosta. Mikäli asianomainen toimituspäällikkö Niemi ei jostain syystä halunnut käyttää alkuperäistä lähdettä eli minua, olisi HS:sta 26.2.2010 ja Hbl:sta 27.2.2010, ollut saatavissa suoria sitaatteja. Niistä ei voi mielestäni vetää sellaisia johtopäätöksiä, joita hän on tehnyt

Pyydän kohteliaimmin julkisen sanan neuvostoa tutkimaan onko toimituspäällikkö Niemen menettely noudattanut hyvää journalistista tapaa ja mikäli näin ei ole, ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin. Toimituspäällikön asema edellyttänee laatulehdessä asiajournalismin yhteydessä tosiasioissa ja totuudessa pysymistä.”

Kantelija kertoo yrittäneensä saada lehden julkaisemaan oman kannanottonsa kolumnistin kirjoituksen johdosta.

Helsingin Sanomien vastaukset 14. ja 23.4.2010

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen vastaus on seuraavanlainen:
”Kolumni on mielipidekirjoitus, jonka tehtävä on mm. tuoda uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun. Kirjoittaja voi käyttää kärjekkäitäkin ilmaisuja mielipiteissään. Helsingin sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen vastaa yli kahden miljardin vuotuisesta budjetista sekä toimialojensa kulujen karsimisesta. Hän on vaatinut julkisesti, että potilaalle lähetettäviin laskuihin tulisi kirjata potilaan omavastuuosuuden lisäksi myös yhteiskunnalle koitunut menoerä. Tähän liittyen Kokkonen on kritisoinut kaupunkilaisten taloustietämystä.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma on esittänyt, että hoitotestamentin tekeminen laajassa mitassa voi säästää myös yhteiskunnan kuluja. Välihuomio-kolumnissa tämä nostetaan esille. Mäki-Lohiluoman hoitotestamenttikommenteista kysyttäessä Paula Kokkonen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa (26.2.2010) seuraavaa: ”Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok) kannattaa hoitotestamentteja. ”Meillä hoidetaan yhä kalliimmin keinoin elämän viime vaiheita. Ihminen ehkä itse haluaisi päästä jo vaivoistaan pois, mutta sitten omaiset ovat vieressä vaatimassa, mitä on hoitajan vaikea vastustaa.”

Päättävässä asemassa oleva henkilön puheen ja toiminnan suhteen arvioiminen on journalismin yhteiskunnallisia perustehtäviä. Kolumnien johtopäätökset eivät välttämättä vastaa kohteena olevan henkilön itsensä vaalimaa julkisuuskuvaa. Kritiikin kohteen on kestettävä sitä enemmän arvostelua, mitä julkisempi henkilö hän on. Tähän vaikuttavat mm. kritisoidun asema vallankäyttäjänä ja hänen pyrkimyksensä esiintyä julkisuudessa. Kokkosen kritiikkikynnyksen voidaan katsoa olevan erityisen matala hänen korkean yhteiskunnallisen asemansa sekä julkisen toimintansa takia.

Kokkonen oli yhteydessä toimitukseen ja tarjosi meille kirjoitusta/vastinetta 15.3.2010. Sitä arvioitiin täällä ja todettiin, että kolumnissa esitetty arvio ei synnyttänyt vastineoikeutta. Tämän vuoksi se jätettiin julkaisematta.”

Ratkaisu

Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24).

Helsingin Sanomien kolumnissa esitellään ensin kantelijan ajatus saada yhteiskunnallisiin palveluihin hintalappu, jolloin veronmaksajat voisivat havahtua kustannustietoisuuteen. Kolumnin mukaan Kuntaliiton uudelle toimitusjohtajalle ”vanhusten hoitotestamentit ovat kätevä työkalu lyhentää yhteiskunnalle kalliiksi käyviä viimeisiä elinvuosia”. Kolumnisti toteaa, että ”Kokkonen oli hoitotestamentista samoilla linjoilla”. Kantelija yritti heti vastata kolumnistille, mutta lehti ei myöntänyt oikeutta omaan kannanottoon eikä julkaissut kirjoitusta myöskään mielipiteenä.

Kolumnisti voi palstallaan esitellä radikaalejakin ajatuksia, koska kyse on mielipidekirjoituksesta, jossa tyyli- ja ilmaisukeinot ovat muita palstoja vapaammat. Yhteiskunnallisen vallankäyttäjän on puolestaan kestettävä tehtävänsä hoitoon mutta myös henkilöönsä liittyvää, kärkevääkin kritiikkiä ilman oikeutta omaan kannanottoon.

Tässä tapauksessa kritiikin perusteet eivät olleet kestävät. Helsingin Sanomien 26.2.2010 julkaisemasta juttukokonaisuudesta voi saada ristiriitaisen käsityksen kantelijan suhtautumisesta terminaalivaiheen hoitoon. Kuitenkin kantelijan suora vastaus vanhusten hoidon kalleudesta esitettyyn kysymykseen on täysin yksiselitteinen: ”Olen kyllästynyt tällaiseen vastakkainasetteluun. Ihmisellä on ihmisarvonsa riippumatta siitä, missä kunnossa hän on.”

Kantelija on ollut kehittämässä hoitotestamenttijärjestelmää Suomen oloihin. Kun toimitus pohti kantelijan vastineoikeutta, se olisi voinut helposti tarkistaa hänen suhtautumisensa hoitotestamenttiin esimerkiksi kantelijan aiempien julkisten lausuntojen perusteella. Kolumnissa esitetty väite kantelijan mielipiteestä vakavassa asiassa oli Julkisen sanan neuvoston mielestä perusteeton. Sen takia kantelijalle syntyi oikeus omaan kannanottoon eli vastineeseen.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Merja Ahtiainen, Sari Autio, Jussi Eronen, Juha Kulmanen, Seija Lappalainen, Janne Laukkanen, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo.