Kantelu 4.6.2025
Kantelu kohdistuu Österbottens Tidning -lehden 3.6.2025 julkaisemaan verkkojuttuun Rättegång mot försvunnen Pedersöreman kunde inte hållas. [Oikeudenkäyntiä kadonnutta pedersöreläismiestä vastaan ei voitu pitää.]
https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/887411
Kantelija pitää epäillyn nimen ja kuvan julkaisemista jutussa erittäin epäeettisenä ja epäasiallisena, sillä asianomainen oli ollut jutun julkaisun aikaan yli kahden kuukauden ajan kadoksissa eikä häntä ollut vielä löydetty. Kantelijan mielestä kadonneen tunnistetietojen julkaisu oli vastuutonta ja loukkaavaa sekä kadonnutta itseään että tämän omaisia kohtaan tilanteessa, jossa oli mahdollisesti kyse kuolemantapauksesta.
Kantelija huomauttaa, että kadonnutta ei ollut tuomittu rikoksesta, vaan häntä vasta epäiltiin pahoinpitelystä. Oikeudenkäyntiä ei ollut voitu jatkaa epäillyn poissaolon vuoksi, saati että asiassa olisi voitu antaa oikeudellisesti sitovaa tuomiota.
Lehden vastaava päätoimittaja Ann-Sofi Berger perusteli kantelijalle lähettämässään viestissä nimenjulkaisua sillä, että tapaus oli herättänyt yleistä kiinnostusta ja että kyseessä oli ”yleisen edun mukainen asia”. Kantelijan mielestä yleistä etua ei kuitenkaan saisi sekoittaa yleiseen uteliaisuuteen.
Kantelija toteaa olevansa tietoinen siitä, että tiedotusvälineet harkitsevat nimenjulkaisua tapauskohtaisesti kokonaisarviona. Tässä tapauksessa epäillyn nimen julkaiseminen oli kuitenkin hänen mielestään kohtuutonta ja journalismin eettisten periaatteiden vastaista tilanteen arkaluonteisuuden vuoksi. Kantelun mukaan vaikuttaa siltä, että kadonneen oikeudet ja hänen läheistensä tilanne painoivat lehden punninnassa varsin vähän, jos lainkaan. Tämä herättää kantelijan mielestä kysymyksiä toimituksen arviointikyvystä arkaluonteisten oikeustapausten uutisoinnissa. Hän pitää kyseenalaisena, toiko nimenjulkaisu lisävaloa prosessiin vai vahingoittiko se pikemminkin luottamusta oikeudenmukaiseen journalismiin.
Kantelija katsoo, että sopivampaa ja selkeämpää olisi ollut odottaa, että henkilö olisi löydetty elävänä tai kuolleena. Hän vaatii, että lehden tulisi pyytää julkisesti anteeksi kadonneen omaisilta.
Päätoimittajan vastaus 4.5.2026
Österbottens Tidning -lehden päätoimittaja Ann-Sofi Berger toteaa vastauksessaan, että kadonneen pedersöreläismiehen tapaus oli kanteluvastausta laadittaessa yhä mysteeri, joka oli askarruttanut koko aluetta.
Päätoimittaja vakuuttaa, ettei lehti julkaissut pahoinpitelystä syytetyn, kadonneen miehen nimeä oikeudenkäynnin yhteydessä ”rutiininomaisesti”, kuten kantelija arvioi. Sen sijaan se tehtiin hänen mukaansa Journalistin ohjeita noudattaen ja vallitsevat olosuhteet huomioiden toimittajan ja päätoimittajan yhteistyönä.
Mies oli kadonnut kävelyllä Överpurmossa, Pedersöressä maaliskuussa 2025. Poliisi ja vapaaehtoiset eivät olleet onnistuneet löytämään häntä mittavista etsinnöistä huolimatta, eikä ole selvinnyt, katosiko hän vapaaehtoisesti, onnettomuuden seurauksena vai rikoksen yhteydessä. Päätoimittajan mukaan yleisö oli kiinnostunut asiasta, ja vilkkaat spekulaatiot ja huhut levisivät etenkin sosiaalisessa mediassa.
Poikkeuksellista tilanteessa oli päätoimittajan mukaan, että myös kaksi muuta miestä oli kadonnut Pedersörestä vain muutaman viikon sisällä. Yksi heistä oli nähty viimeisen kerran helmikuun lopussa Överpurmossa, aivan kuten jutussa mainittu mieskin, ja löydetty kuolleena kaksi kuukautta myöhemmin.
Kolmas mies katosi maaliskuun lopussa toisella puolella Pedersöreä. Tuolloin ei tiedetty, oliko kolmen kadonneen miehen välillä minkäänlaista yhteyttä. Tapahtumat herättivät kohua alueen asukkaiden keskuudessa kaikkien miettiessä, mitä oikein oli meneillään. Kolmas kadonnut kuitenkin löydettiin elossa pari viikkoa katoamisensa jälkeen.
Aiheeseen kohdistunut suuri kiinnostus näkyi päätoimittajan mukaan muun muassa siten, että media uutisoi siitä kattavasti. Esimerkkeinä päätoimittaja mainitsee lehden omat uutiset, jotka löytyvät täältä ja täältä. Poliisi julkaisi etsintävaiheessa kahden ensimmäisenä kadonneen miehen nimet ja kuvat ja pyysi yleisön apua heidän etsimisekseen muun muassa tyhjillään olleista rakennuksista alueella. Päätoimittajan mukaan lehti pyrki parhaansa mukaan hillitsemään väärien huhujen leviämistä ja lievittämään yleisön huolta tiedottamalla poliisin työstä.
Normaalisti ÖT ei päätoimittajan mukaan julkaise epäiltyjen nimiä ennen kuin heidät on tuomittu, sillä tämä katsotaan perustelluksi vain poikkeuksellisista syistä. Päätoimittaja toteaa lehden noudattavan varovaisuutta nimenjulkaisussa myös tuomion antamisen jälkeen Journalistin ohjeen 32 mukaisesti. Tässä tapauksessa lehti kuitenkin piti nimen julkaisua perusteltuna seuraavista syistä:
- Sekaannuksen vaara. Päätoimittajan mielestä kadonneen henkilöllisyyden salaaminen sen jälkeen, kun sekä poliisi että perhe olivat julkistaneet hänen nimensä, olisi aiheuttanut vain sekaannusta. Kolme miestä oli kadonnut samalta alueelta lyhyen ajan kuluessa kyseisenä kevättalvena, joten päätoimittaja koki, että sekaannuksen vaara oli todellinen.
- Oikeudenkäynnin ja katoamisen välinen yhteys. Henkilö, johon pahoinpitelyn epäiltiin kohdistuneen, oli päätoimittajan mukaan poliisitutkinnan kannalta kiinnostava hahmo. Hän oli yksi niistä, jotka olivat nähneet miehen viimeksi ennen tämän katoamista, ja hän oli myös tehnyt ensimmäisen ilmoituksen miehen katoamisesta.
- Mahdollisuus siihen, että asianomainen ilmestyisi paikalle. Päätoimittaja toteaa, että jos pahoinpitelystä syytetty oli kadonnut vapaaehtoisesti, oli mahdollista, että hän olisi ilmestynyt oikeudenkäyntiin.
- Sitoutuminen. Päätoimittaja vetoaa siihen, että paikallisyhteisössä vallitsi suuri huoli ja halukkuus etsiä kadonnutta, mitä asianomaisen perhe arvosti suuresti.
Kaiken kaikkiaan lehti arvioi, että nimen julkaisulle oikeudenkäyntiuutisessa oli riittävän painavat syyt. Päätoimittaja kyseenalaistaa väitteen siitä, että nimen julkaiseminen olisi ollut mahdollisesti loukkaavaa sekä kadonneelle että hänen läheisilleen, koska asianomaisen äiti ja veli olivat myöhemmin yhteydessä lehteen ja halusivat kertoa kokemuksistaan, jottei tämä jäisi unohduksiin. Lehti katsoo, että oli päinvastoin kunnioittavaa muistuttaa tapauksesta ja tuoda esiin, kuinka omaiset kamppailivat läheisensä löytämiseksi.
Lehden kanta on, että kaikki edellä esiin tuodut katoamistapaukseen liittyvät seikat liittyvät toisiinsa ja että kaikki lehden jutuissaan esittämät tiedot olivat merkityksellisiä, koska ne saattoivat auttaa arvoituksen ratkaisemisessa.
Ratkaisu
JO 31: Kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä, epäillyn tai syytetyn nimen, kuvan tai muiden tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa on käytettävä huolellista harkintaa.
Österbottens Tidning kertoi, että kateissa ollutta miestä syytettiin pahoinpitelystä. Jutun mukaan käräjäoikeus ei ollut voinut käsitellä tapausta, koska syytetty ei ollut saapunut paikalle. Mies oli ollut jutun julkaisun aikaan jo useamman kuukauden ajan kateissa. Katoamista oli käsitelty laajalti mediassa, sillä samalla alueella oli kadonnut samoihin aikoihin myös kaksi muuta miestä, jotka sittemmin oli löydetty.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että syytetty oli niin sanottu tavallinen kansalainen, jonka nimensuoja on lähtökohtaisesti laaja. Myöskään teolla, josta häntä syytettiin, ei ollut erityistä yhteiskunnallista merkitystä. Tällaisissa tapauksissa median tulisi käyttää tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa huolellista harkintaa. Koska oikeudenistuntoa ei voitu pitää syytetyn poissa ollessa, hänellä ei ollut mahdollisuutta puolustautua itseensä kohdistuvilta syytöksiltä.
Neuvosto kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa syytetyn nimen julkaiseminen oli perusteltua. Hänen katoamisensa oli herättänyt runsaasti huomiota paikallisesti ja laajemminkin, minkä lisäksi kadonneen nimi, kuva ja muita tunnistetietoja oli ollut laajasti julkisuudessa esillä jo aiemmin. Tästä syystä syytetty olisi ollut jutusta tunnistettavissa, vaikkei hänen nimeään olisi mainittu. Julkisen sanan neuvoston toimivaltaan ei kuulu ottaa kantaa siihen, mitä juttuja media voi julkaista ja millaisia aiheita ja näkökulmia tiedotusvälineet saavat käsitellä. Päätösvalta näissä kysymyksissä on aina toimituksella.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Österbottens Tidning ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Vapauttavan puolesta äänestivät:
Eero Hyvönen (pj.), Saija Hakoniemi, Tommi Hatinen, Pasi Kivioja, Anssi Marttinen, Elina Partio, Suvi Tanner ja Mari Tuohiniemi.
Langettavan puolesta äänestivät:
Jonas Jungar, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Tuuli Tahkokorpi ja Viljami Vaarala.
Heidän eriävä mielipiteensä:
Rikossyytteen laatu, syytetyn asema ja hänen katoamiseensa kohdistunut mediajulkisuus eivät antaneet tarpeeksi painavia perusteita nimen julkaisemiseen.