Julkisen sanan neuvostolle tulee kohtuuttoman paljon kanteluja, jotka kohdistuvat toimitusten tekemiin oikaisuihin tai siihen, ettei olennaisia asiavirheitä ole korjattu edes pyydettäessä. Kohtuuttomuus on JSN:n näkökulma asiaan. On nimittäin hölmöä kerjätä ”verta nenästä” ja riskeerata oman välineen uskottavuus lyömällä laimin Journalistin ohjeita.
Ohjekohta 20 virheiden korjauksesta uudistui tämän vuoden alussa. Heti muutosten tultua voimaan näytti siltä, että uudistuksiin oli perehdytty toimituksissa. Viime aikoina on alkanut vaikuttaa siltä, että oppi on unohtunut tai sitten toimitukset ovat ryhtyneet tulkitsemaan ohjeita kyseenalaisilla tavoilla.
Omaperäisestä ajattelusta on hyvä esimerkki se, että virheiden korjausten perään on liitetty maininta edit ja kaksoispiste, jonka jälkeen kerrotaan oikaisusta. Miksi vieraskielinen sana? Toimituksissa tiedetään, ettei pitäisi käyttää ilmaisuja, joita kaikki eivät ymmärrä.
Virheiden korjaus ei ole tärkeää JSN:n takia vaan journalismin uskottavuuden vuoksi. Toimitus säilyttää paremmin uskottavuutensa yleisön silmissä korjatessaan reilusti tekemänsä olennaiset asiavirheet. Se toinen vaihtoehto on, että toimitus yrittää peitellä virheitään ja olettaa, ettei kukaan huomaa mitään. Näin menetellessään toimitukset syövät omaa uskottavuuttaan.
Mitä useampi toimitus toimii samoin, sitä pahemmin tuollainen menettely koettelee koko suomalaisen journalismin uskottavuutta. Lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden keskuudessa on aina asiantuntevia ihmisiä, jotka noteeraavat virheen ja toimituksen peittely-yrityksen.
Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä sekä lehdessä että verkossa ja vielä niin, että korjaus tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Vakava virhe on korjattava uudella jutulla, kuten myös juttu, jossa on paljon olennaisia asiavirheitä.
8.8.2014
