Kunnan tehtävä vahtia yksityisyyden suojaa?

Kunnan tehtävä vahtia yksityisyyden suojaa?

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin ratkaisi keskellä parasta lomakautta kantelun, jolla voi olla vaikutuksia toimittajan työhön. Ratkaisun otsikosta ”Muistisairaalla vanhuksella on oikeus yksityisyyteen” on helppo olla samaa mieltä, mutta itse päätöksessä on toimittajan työn kannalta joitakin mielenkiintoisia kohtia.

Lehti oli tehnyt jutun vanhusten hoidossa kokeiltavasta terapeuttisesta eläinrobotista. Jutussa haastateltiin yksityisessä palvelukeskuksessa asuvaa iäkästä naista nimeltä mainiten. Hänestä julkaistiin myös kuva yhdessä sosiaaliohjaajan ja robotin kanssa. Juttu paljasti, että rouva oli hoidettavana muistisairaiden vanhusten osastolla. Jutussa mainittiin nimeltä myös kaksi muuta asukasta.

Toimittaja oli pyytänyt ja saanut luvat ko. henkilöiltä haastatteluihin ja kuvaukseen. Haastatellut eivät olleet holhouksenalaisia, eikä heille ollut määrätty edunvalvojaa. Yhden asukkaan luvan oli antanut hänen tyttärensä. Palvelukodin johtajan selvityksen mukaan omaiset olivat lukeneet jutun etukäteen ja hyväksyneet sen.

Tällä perusteella voikin todeta, että toimittaja oli tehnyt pohjatyöt huolellisesti. Oikeusasiamies totesi, että hän ei voi ottaa kantaa siihen, oliko haastateltujen kykyä ja tahtoa päättää osallisuudestaan arvioitu oikein.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Asuminen hoitolaitoksessa kuuluu päätöksen mukaan kotirauhan ja yksityisyyden suojan piiriin. Tämä korostuu, jos henkilö ei kykene itse toteuttamaan itsemääräämisoikeuttaan ja päättämään asioistaan.

Tässä tapauksessa oli kyseessä kunnan ostama palvelu yksityiseltä hoitolaitokselta. Sopimukseen oli kirjattu velvoite noudattaa laissa säädettyjä salassapitosäännöksiä. Tämä ei kuitenkaan oikeusasiamiehen mielestä riitä, vaan kaupungin ”on myös tullut valvoa, että sopimuksen ehtoja noudatetaan, ja että yksityisen palveluntuottajan toimintayksiköihin sijoitettujen henkilöiden yksityisyyden suoja toteutuu”.

”Kaupunki on velvollinen esimerkiksi riittävällä ohjeistuksella ohjaamaan ostopalveluyksiköiden toimintaa”, EOA korostaa päätöksessään.

Linjaus on arveluttava. Se voi johtaa siihen, että toimitusten olisi vielä tätäkin tapausta huolellisemmin tehtävä taustatyönsä. Ääriarviona voisi sanoa, että kunnat hätävarjelun liioitteluna voivat jopa kieltää juttujen teon paitsi yksityisistä hoivakodeista myös omista laitoksistaan.

Toivottavasti oikeusasiamiehen linjaus ei johda siihen, että media ja yhteiskunta sulkevat silmänsä yhä kasvavalta väestönosalta ja sen arkipäivältä.

14.10.2014

Koska päätöksen linkitys ei toimi, eduskunnan oikeusasiamiehen 30.6.2014 tekemän ratkaisun numero 1214/4/13 voi lukea osoiteessa http://www.oikeusasiamies.fi.

Kirjoittaja