”Tutkimus: Unohda hammastahna – elimistö tuottaa parempaa ainetta itse”. Otsikko Aamulehden verkkosivuilla (12.11.2015) hyppäsi silmille tuttavan jakamana Facebookissa.
Pakkohan se juttukin oli mennä lukemaan! Mikä aine minussa voisi korvata hammastahnan?
Jutun alussa kerrataan äidin ja hammaslääkärin tuttuja ohjeita harjata hampaat kaksi kertaa päivässä.
”… amerikkalaisessa Applied and Environmental Microbiology -lehdessä julkaistu tutkimus voi lyödä sinut ällikällä. Sen mukaan paras puolustus hammaspeikkoja ja reikiä vastaan on nimittäin, usko tai älä, räkä.”
Aamulehden jutun räväkkä otsikko ja provosoiva alku houkuttelevat lukemaan koko tiedeuutisen. Se kertoo tieteellisessä lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa on pyritty selvittämään ihmisen syljen ja rään sisältämiä hampaita suojaavia ominaisuuksia. Mikäli mekanismi selviäisi tutkijoille, avaisi se tulevaisuudessa esimerkiksi mahdollisuuden lisätä näitä ainesosia suoraan hammastahnoihin.
Tieto syljen suojavaikutuksesta ei ole uusi eikä mullistava. Jokainen ymmärtää, ettei meillä olisi hampaita suussamme kymmeniä vuosia, jos elimistömme pyrkisi niitä aktiivisesti tuhoamaan.
Jotta nettiuutiselle saadaan klikkauksia ja jutulle lukijoita, otsikon on oltava räväkkä. Perusmetodi on laatia koukuttava otsikko siten, että siinä kumotaan vanha ”totuus” ja tarjotaan tilalle jotain salaperäistä – joka selviää vasta, kun jutun avaa.
Tiedotusvälineissä yleistynyt otsikointimuoti on alkanut ärsyttää lukijoita yhä enemmän.
Julkisen sanan neuvostolle kanneltiin äskettäin tiedotusvälineiden niin sanotusta klikkausotsikoinnista. Kantelija oli kerännyt esimerkkejä eri lehdistä: ”Iso muutos liikenteessä ensi viikolla – kaikki tapahtuu kahdessa päivässä” otsikoi Iltalehti jutun, jossa kerrottiin talvinopeuksien astumisesta voimaan. Erityisen herkullinen oli kantelijan siteeraama Iltalehden otsikko: ”Evira varoittaa: marketeissa on myyty kiellettyä hedelmää”. Erä pomeloita oli vedetty pois myynnistä kielletyn kasvinsuojeluaineen vuoksi. Savon Sanomat puolestaan repäisi otsikon kaatuneista puista: ”Kaupunki lähetti vaaratiedotteen: ’Niitä on joka paikassa’ – Etenkin lapsia tulee varoittaa”.
Kantelijan mielestä lukijaa yritetään pakottaa otsikossa herätetyn pelon avulla avaamaan itse juttu. Puheenjohtajapäätöksellä kantelu ei kuitenkaan päätynyt Julkisen sanan neuvoston kollektiiviseen käsittelyyn, koska kantelu oli yksilöimätön ja liikkui liian yleisellä tasolla. Esimerkkiotsikoita kun ei voi pitää harhaanjohtavina, ja mitä todennäköisemmin jutuissa löytyy katetta otsikolle. JSN:n aiemman linjanvedon mukaan otsikon ei tarvitse kertoa koko jutun sisältöä, kunhan otsikko ja juttu eivät ole ristiriidassa keskenään.
Alalla on paikoin tähän lukijoiden ärsyyntymiseen herättykin, ja esimerkiksi Iltalehti ilmoitti tänä syksynä korjausliikkeestään. Otsikon on toki saatava lukija klikkaamaan juttu auki, mutta se ei silti saa olla harhaanjohtava tai virheellinen.
Aamulehden kehotus unohtaa hammastahna ei saanut katetta itse jutusta – eikä varsinkaan itse tutkimuksen tiivistelmästä. Päätin poikkeuksellisesti olla aktiivinen kansalainen ja lähetin heti aamusta ystävällisen, pelkällä nimelläni ja kotipaikalla varustetun sähköpostin toimituksen kahteen sähköpostiosoitteeseen. Koko päivänä kukaan ei vastannut eikä jutun otsikolle tapahtunut mitään. Iltaviideltä lähetin saman meilin päätoimittajan henkilökohtaiseen sähköpostiin ja vakuutin olevani ihan tosissani korjauspyynnön kanssa.
Koskaan minulle ei sieltäkään vastattu, mutta seuraavana aamuna jutun otsikko oli korjattu.
Vaan mikä Pyrrhoksen voitto se olikaan!
Otsikko vastaa nyt toki sisältöä, mutta on tylsääkin tylsempi: ”Tutkimus: Elimistön tuottama lima ehkäisee reikiä”. Tiedetoimittajana jo melkein harmittaa, että aktivoiduin reklamoimaan.
Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston jäsen, joka työskentelee Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteerinä.
