Kantelu 2.4.2024
Kantelu kohdistuu Ylen 28.2.2024 julkaisemaan Viimeinen johtolanka -nimisen podcast-sarjan neljänteen jaksoon.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-68099759
Kantelun mukaan toimittaja kävi kantelijan asunnossa kuuntelemassa, miten yläkerrasta kuuluu avunhuuto. Toimittaja ei missään vaiheessa maininnut, että kantelijan ääni kuuluisi podcastissa. Kantelijan kertoo antaneensa toimittajalle ainoastaan tulla eteiseen tekemään ”äänitestin”. Toimittaja ei kantelijan mukaan kertonut, että hän tallentaisi keskustelua tai että tallennin oli edes päällä. Kantelija arvelee, ettei näin voi ilman lupaa toimia.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Vastaavan toimittajan vastaus 19.9.2024
Ylen vastaavan toimittajan Ville Vilénin mukaan Yle tuottaa Viimeinen johtolanka -nimistä podcast-sarjaa, jossa journalistisin keinoin tutkitaan selvittämättömiä rikoksia. Ohjelman aiheina ovat erityisesti selvittämättömät henkirikokset ja murhatapaukset, usein vuosikymmenien takaa. Viimeisen johtolangan sisällölliseen konseptiin kuuluu, että mikäli tapauksesta tulee julkaisun jälkeen uutta tietoa, jonka julkaisuun olisi journalistiset perusteet, tapauksista julkaistaan niin sanottuja bonusjaksoja.
Vastaavan toimittajan mukaan viimeisen johtolangan kuudennella kaudella käsiteltiin Vääksyssä vuonna 1995 tapahtunutta henkirikosta. Sarjan luonteeseen kuuluu toimittajan vahva läsnäolo tutkimuspaikoilla. Usein toimittaja kuvailee näkemäänsä auditiivisin keinoin ja kertoo, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä, mihin menossa tai mitä hän ajattelee näkemästään. Tyyli on tuttu erityisesti kansainvälisistä true crime -verrokeista.
Vastaavan toimittajan mukaan viimeisen johtolangan kuudennen kauden neljännessä jaksossa toimittaja käytti tätä kerrontakeinoa ja pyrki testaamaan reaalitilanteessa äänieristystä talossa, jossa henkirikos oli tapahtunut. Kyseisen henkirikoksen poliisitutkinnassakin oli todettu, että kerrostalossa, jossa henkirikos tapahtui, oli heikko äänieristys asuntojen välillä. Vastaavan toimittajan mukaan toimittaja halusi testata, voisiko uhrin mahdollinen avunhuuto kuulua toisiin asuntoihin. Toimittaja pyrki siis todentamaan poliisitutkinnassa esiin nostetun seikan tai ainakin sen, olisiko mahdollista, että joku olisi kuullut avunhuutoja. Jotta toimittaja pystyi äänieristyksen todellisen tilan todentamaan, hän pyrki etsimään kerrostalosta asukkaan, jonka luona hän voisi kuunnella, kun toimittajan avustaja huutaa asunnosta, jossa henkirikos oli tapahtunut. Etsiessään asuntoa, josta hän voisi kuunnella huutoja, toimittaja soitti porraskäytävässä ovikelloja, kunnes hänelle lopulta avattiin alakerran huoneistossa ovi.
Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmaa tehnyt toimittaja esitteli itsensä oven avanneelle henkilölle, kertoi mistä oli, mitä oli tekemässä ja esitti pyynnön päästä asukkaan eteiseen tekemään äänitestin, kuuluuko toisesta asunnosta huutoääni. Toimittajalla oli kädessään tallennin ja hän toisti vielä uudelleen, mitä oli tekemässä. Tilanne eteni niin, että toimittaja soitti avustajalleen, että nyt tämä voi huutaa, ja toimittaja tallensi tilannetta asunnon eteisessä. Henkilön eteisessä tapahtuneen tilanteen päätteeksi toimittaja kertoi, mihin tallenne tulisi sekä milloin ja missä sisältö julkaistaisiin. Toimittajalla oli koko tapaamisen ajan näkyvästi esillä kaulanauhassa roikkuva Ylen kuvallinen henkilökortti.
Vaikka toimittaja käytti tallennustilanteesta nimitystä “testi”, asukkaalle ei vastaavan toimittajan mukaan voinut jäädä epäselväksi, koko tilanne huomioiden, että kyseessä oli nauhoitettu tilanne, joka tulisi Ylellä ulos myöhemmin. Vastaavan toimittajan mukaan asukas olisi voinut kieltää tapahtuman, mutta sen sijaan hän päästi toimittajan sisään. Samoin asukas saattoi toimittajan käytöksestä päätellä sen, että keskustelu oli tarkoitettu julkaistavaksi, ei tausta-aineistoksi. Toimittaja ei millään tavoin salaillut asemaansa ja sitä, että hän tallensi tilanteen. Asukas päästi toimittajan asuntoonsa ja vastaavan toimittajan tulkinnan mukaan jopa innostui nauhoituksesta. Vastaavan toimittajan mukaan asukkaan olisi pitänyt käsittää, että kyse oli haastattelutilanteesta. Toimittajalla oli nauhuri koko ajan esillä ja tapahtuman aluksi toimittaja kertoi tekevänsä asiasta ohjelmaa.
Editoitu tallenne on kuunneltavissa Yle Areenassa kohdasta 03:04-05:46.
Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa ei kerrottu mitään yksityisyyteen liittyvää tietoa kantelijasta, kuvailtu hänen ulkonäköään tai annettu muutakaan sellaista tietoa, jonka perusteella henkilö olisi voitu tunnistaa hänen lähipiiriään laajemmin.
Ylen näkemyksen mukaan toimittaja toimi avoimesti esitellessään itsensä, edustamansa tahon sekä sen, mitä hän oli tekemässä ja missä ja milloin sisältö julkaistaisiin. Hän oli olettanut kantelijan tienneen tai ymmärtäneen, että kyseessä oli haastattelutilanne ja että toimittaja myös tallentaisi sen.
Vastaavan toimittajan mukaan Yle ei näin ollen rikkonut Journalistin ohjetta 17.
Ratkaisu
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
Ylen toimittaja teki podcastia vuosikymmeniä sitten talossa tapahtuneesta henkirikoksesta. Tämän vuoksi hän meni asukkaan luvalla kerrostaloasuntoon, jotta saattoi tehdä testin siitä, miten hyvin huuto kuuluu asunnosta toiseen. Asukkaalle ei suoraan kerrottu, että myös hänen puheensa voisivat päätyä toimittajan nauhoittamana julkisuuteen.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimittajan saapuminen kantelijan kotiovelle oli yllättävä tilanne. Toimittaja arvioi, että hänen puheensa podcastin teosta, esillä ollut tallennin, sekä ohjelman julkaisuajankohdan kertominen tekivät kantelijalle selväksi, että tämän puheet voivat päätyä julkisuuteen.
Neuvosto sai Yleltä kuunneltavakseen editoimattoman nauhoitteen käydystä keskustelusta. Nauhoitteesta selviää, ettei toimittaja puhunut tilanteen nauhoittamisesta, vaan hän puhui ainoastaan äänitestistä. Neuvoston mielestä kantelijalle olisi tullut selvästi kertoa, että hänen keskustelunsa toimittajan kanssa voisivat päätyä osaksi podcastia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 17, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Sanna Mattila, Minna McGill, Sara Nurmilaukas, Alma Onali, Margareta Salonen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.