Kantelu 28.12.2023
Kantelu kohdistuu Aamulehden 27.12.2023 julkaisemaan verkkojuttuun Kiistelty pysäköinnintarkastaja Sami Hurinki epäilee, että Tampereen kaupunki yrittää antaa hänelle potkut: ”Olen ihan varma, että meni nimi tai ei, löydän kyllä työtä”.
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000010082479.html
Kantelijaa haastateltiin juttuun, ja hän sai tarkistaa omat lausumansa sähköpostitse, muttei vaatinut niihin muutosta. Jutussa oli samanaikaisesti haastateltu apulaispormestari Pekka Salmea, joka kohdisti kantelijaan voimakasta kritiikkiä henkilöiden ne häneen: ”Otan yleisellä tasolla kantaa Huringin aikana otettuun, todella inhorealistiseen linjaan. […] nyt on menty monessa asiassa liian pitkälle. […] Kun hän [Hurinki] kommentoi, että taloudellinen intressi on tässä se tärkein, niin ei todellakaan ole.”
Kantelija katsoo joutuneensa jutussa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi apulaispormestarin kommenttien seurauksena. Edellä esitetyssä väitteessä oli hänen mukaansa lisäksi asiavirhe. Tämä perustui Aamulehden 2.10.2023 julkaisemaan juttuun, josta saattoi kantelun mukaan saada kuvan, että kantelija pitäisi taloudellista tulosta tärkeimpänä pysäköinninvalvonnan asiana. Kantelija katsoo, että tältä osin toimittaja oli ymmärtänyt häntä väärin, eikä kantelija ollut tarkistanut jutun kommentteja. Kantelija kertoo korjanneensa 2.10.2023 julkaistussa jutussa esitettyjä näkemyksiä mielipidekirjoituksissaan, jotka Aamulehti julkaisi 11.10.2023 ja 27.11.2023.
Kantelija katsoo, että väite, jonka apulaispormestari esitti kantelun kohteena olevassa jutussa, oli virheellinen eikä tehnyt oikeutta kantelijan ajatuksille. Kantelija lähetti Aamulehteen vastineen samana päivänä, jona juttu oli julkaistu. Kantelija katsoi vastineoikeuden syntyneen, koska apulaispormestari oli arvostellut jutussa kantelijan tekemää työtä kovin sanoin. Vastineessaan kantelija kirjoitti muun muassa, ettei virhemaksujen määrä ollut hänelle itselleen missään tapauksessa itsetarkoitus, vaan se, että valvottujen ajoneuvojen määrä olisi edes kohtuullinen. Tämä mahdollisti etenkin liikennettä vaarantavien ja haittaavien ajoneuvojen löytämisen ja niihin puuttumisen. Ahkeran työn tärkein tulos oli kantelijan mukaan liikennekulttuurin muuttuminen turvallisempaan suuntaan. Lisäksi hän totesi vastineessaan, että jos jokin hänen linjassaan oli ollut inhorealistista, niin se oli ehdoton vaatimus työn tasapuolisesta jakamisesta. Vastinetta ei julkaistu.
Kantelija itse pitää ”inhorealistista” siinä mielessä erityisen kielteisenä terminä, että kohdistuessaan valvontaviranomaisen edustajaan se kätkee hänen tulkintansa mukaan sisäänsä väitteen liioitellusta ja laista irrallaan olevasta toiminnasta.
Lisäksi kantelija kysyy, voiko se, että hän on saanut aikaisemmin mahdollisuuden selvittää näkemyksiään julkisuudessa, korvata apulaispormestarin sanoihin liittyvän vastineoikeuden. Kantelija toteaa, ettei hänellä ollut mahdollisuutta tutustua apulaispormestarin kommentteihin etukäteen eikä hän ollut aikaisemmissa kirjoituksissaan tai kommenteissaan ottanut kantaa nimenomaisesti niihin väitteisiin, joita apulaispormestari esitti kantelun kohteena olevassa jutussa. Kantelija katsoo, ettei huomattava etukäteinen julkisuus poistanut hänen vastineoikeuttaan asiassa.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 16.10.2024
Aamulehden vastaavan päätoimittajan Sanna Keskisen mukaan Tampereen kaupungin pysäköinninvalvonnan toiminta nousi julkisuuteen syksyllä 2023 Aamulehden tehtyä vertailun kaupunkien pysäköintivirhemaksujen määrästä. Tätä ennen lehti oli uutisoinut autoilijoiden pysäköintikokemuksista. Kantelija ja kaupungin silloinen vastaava pysäköinnintarkastaja otti keskustelussa aktiivisen roolin sekä vinkkaamalla tapahtumien käänteistä Aamulehdelle että kirjoittamalla aiheesta useita mielipidekirjoituksia.
Aamulehti uutisoi sekä kantelijan näkemyksistä ja työtehtäviään koskevista linjauksista että keskustelusta, jota ne herättivät kaupungin johdossa.
Tilanne muodostui nopeasti kaupungin poliittisen johdon ja viranhaltijan väliseksi kiistelyksi, mikä jo itsessään oli päätoimittajan mielestä yleisön tiedonsaannin kannalta merkittävä asia. Kaupunkilaisilla on hänen mukaansa oikeus tietää, jos kaupungin poliittisen johdon ja virkamiestoiminnan näkemykset eroavat voimakkaasti toisistaan ja jos virkamiestoimintaan kohdistuu poliittista painetta. Kantelija sai perustella linjauksiaan ja toimintatapaansa kattavasti Aamulehden aihetta koskevissa jutuissa ja mielipidekirjoituksissaan. Yleisön tiedonsaannin näkökulmasta oli päätoimittajan mukaan olennaista kertoa myös poliittisen johdon näkemys asiasta.
Päätoimittajan mukaan kantelija ei ollut jutun julkaisemisen jälkeen toimitukseen yhteydessä jutussa olleista asiavirheistä eikä tehnyt sellaisista oikaisupyyntöä. Sen sijaan hän oli lähettänyt toimitukseen ”vastineen” eli oman kannanoton, jonka hän oli otsikoinut otsikolla ”Linjani ei ollut inhorealistinen”.
Päätoimittaja toteaa, että kannanotossaan kantelija ei puuttunut jutun asiavirheisiin, joita hän kantelussaan siinä väittää olevan, vaan teksti keskittyi hänen omaan näkemykseensä tapahtuneesta. Esimerkiksi kantelussaan kantelija nostaa esiin asiavirheenä apulaispormestarin sitaatin ”Kun hän [kantelija] kommentoi, että taloudellinen intressi on tässä se tärkein, niin ei todellakaan ole”.
Kannanotossaan tai yhteydenotossaan toimitukseen kantelija ei päätoimittajan mukaan viitannut tähän asiavirheenä millään tavoin tai pyytänyt toimitusta oikaisemaan sitä. Sen sijaan hän totesi kannanotossaan, että ”virhemaksujen määrä ei ollut itselleni missään tapauksessa itsetarkoitus, vaan se, että valvottujen ajoneuvojen määrä oli edes kohtuullinen”. Toimitus tulkitsi kantelijan tekstin keskustelunjatkoksi eikä oikaisupyynnöksi, koska kantelija ei sitä sellaiseksi missään vaiheessa määritellyt.
Päätoimittajan mukaan on syytä myös huomata, että kantelija oli aiemmassa Aamulehden haastattelussa maininnut muun muassa seuraavaa: ”Minulla on sellainen olo, että poliisilla ei ole kovin isoa intressiä ruokkia kunnan kassaa”. Päätoimittajan mielestä lausuman voi tulkita siten, että kantelijan mielestä taloudellinen intressi oli vahvasti pysäköintivirhemaksujen taustalla.
Aamulehti ei korjannut jutusta olennaisia asiavirheitä, koska sellaisia ei sen tulkinnan mukaan ollut jutussa osoitettu eikä pyyntöä sellaisten oikaisemisesta ollut tehty.
Päätoimittajan mielestä kantelija ei myöskään joutunut jutussa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Kantelijan työssään tekemiä linjauksia oli kritisoitu julkisuudessa jo aiemmin, eikä kyseisessä jutussa ollut päätoimittajan tulkinnan mukaan mitään aiemmista jutuista poikkeavaa. Julkisen viran haltijan tehtävään kuuluu kestää myös julkista, työhönsä kohdistuvaa kritiikkiä. Päätoimittaja toteaa etenkin pysäköinninvalvonnan olevan suoraan kaupunkilaisiin kohdistuvaa toimintaa, jota tulee voida käsitellä julkisuudessa myös kriittisesti.
Päätoimittaja katsoo jutun voimakkaimman kritiikin olleen, että kantelijan viranhoidossaan toteuttamaa linjaa kuvaitiin inhorealistiseksi. Inhorealistinen ei ole päätoimittajan mielestä erityisen kielteinen tai loukkaava termi, eikä se kohdistunut kantelijaan henkilönä. Myöskään muita jutussa esiin nousseita asioita ei voi päätoimittajan mukaan pitää kantelijan kannalta erittäin kielteisinä, vaan ne olivat linjassa sen kanssa, mitä voi pitää kohtuullisena julkisen viran hoitoon kohdistuvana kritiikkinä.
Kantelijaa oli haastateltu juttuun, ja hän pääsi kertomaan siinä oman näkemyksensä tilanteesta. Lisäksi jutussa käsiteltiin kaupungin poliittisen johdon toimintaa varsin kriittisesti, eikä kantelija näyttäytynyt jutussa päätoimittajan mielestä erityisen huonossa valossa.
Päätoimittaja toteaa kantelijan kirjoittaneen Aamulehteen toistuvasti mielipidekirjoituksia silloin, kun lehti oli käsitellyt hänen toimintaansa viranhaltijana liittyviä asioita uutissisällöissään. Kantelijan teksti tulkittiin toimituksessa pyrkimykseksi jatkaa julkista keskustelua nimenomaan kantelijan näkökulmasta. Kantelija oli määritellyt tekstin ”vastineeksi” (oma kannanotto), mutta koska juttu ei toimituksen mielestä sisältänyt tietoja, jotka olisivat asettaneet hänet erityisen kielteisen julkisuuden kohteeksi, ei kantelijan tekstiä voinut päätoimittajan mukaan sellaisena julkaista.
Päätoimittaja muistuttaa, että hänellä on oikeus linjata mediassaan tietystä aiheesta käytävän keskustelun sisältöä ja määrää. Tätä harkintaa päätoimittaja toteaa käyttäneensä, koska kantelija oli aiemmissa teksteissään ja Aamulehden jutuissa hyvin kattavasti tuonut esiin näkemyksiään eikä käsillä ollut oma kannanotto sisältänyt mitään olennaista uutta.
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
Aamulehti käsitteli verkkojutussaan Tampereen pysäköinninvalvonnan linjauksia, joista oli kiistelty julkisuudessa koko syksyn ajan. Jutussa kantelija eli kaupungin vastaava pysäköinnintarkastaja arvioi, että kaupunki pyrkisi antamaan hänelle kirjallisen varoituksen tai potkut. Juttuun oli haastateltu myös Tampereen apulaispormestaria, joka esitti jutussa oman tulkintansa pysäköinninvalvonnan linjaerimielisyyksistä ja kantelijan julkisuudessa antamista lausunnoista. Kantelija ei saanut vastata jutussa apulaispormestarin väitteisiin. Hän toimitti lehdelle jälkikäteen oman kannanottonsa, jota lehti ei julkaissut.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, ettei vastaavan pysäköinnintarkastajan virassaoloaikana omaksutun linjan luonnehtiminen inhorealistiseksi asettanut häntä niin kielteiseen julkisuuteen, että lehdellä olisi ollut tämän vuoksi velvollisuus julkaista hänen kannanottonsa. Asianomainen oli saanut perustella toimintaansa jutussa muilta osin, minkä lisäksi hänen näkemyksiään oli käsitelty kattavasti lukuisissa lehden aiemmissa jutuissa ja kantelijan itsensä kirjoittamissa mielipidekirjoituksissa. Oma kannanotto ei sisältänyt aiemmin esillä olleeseen nähden olennaisesti uutta tietoa. Lisäksi arvostelu kohdistui vastaavan pysäköinnintarkastajan viranhoidon arviointiin, jota hänen tuli asemansa vuoksi sietää.
Apulaispormestari väitti jutussa kantelijan kommentoineen, että taloudellinen intressi olisi pysäköinninvalvonnan kannalta tärkeintä. Kantelija oli pyrkinyt useaan otteeseen kumoamaan tämän käsityksen julkisuudessa. Neuvosto toteaa, että apulaispormestarin sitaatissa olleen väitteen voi tulkita olennaiseksi asiavirheeksi. Kantelija ei kuitenkaan lähettänyt lehdelle varsinaista korjauspyyntöä eikä yksilöinyt asiavirhettä riittävän selvästi vastineessaan. Lehti olisi voinut täydentää juttuaan kantelijan kommenteilla hänen julkaistavaksi tarjoamansa kannanoton perusteella. Yksiselitteisen korjauspyynnön puuttuessa tämä ei kuitenkaan ollut välttämätöntä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Minna McGill, Alma Onali, Margareta Salonen, Timo Sipola, Asta Tenhunen, Marjukka Vainio-Rossi ja Sanna Mattila.