Kantelu 11.8.2023
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien julkaisemaan videoon sekä toimittajien toimintatapoihin tiedonhankinnassa Espoon Tapiolan siltaturmaa koskevassa uutisoinnissa 11.5.2023. Kantelija edustaa suostumuksilla kymmentä huoltajaa, joiden perheenjäseniä oli osallisina onnettomuudessa.
Kantelun mukaan Tapiolassa 11.5.2023 tapahtuneen siltaonnettomuuden yhteydessä tiedotusvälineet, kuten Helsingin Sanomat, pyysivät tietoa sekä kuvia ja videoita silminnäkijöiltä sosiaalisessa mediassa sekä verkkosivuillaan. Journalistit hankkivat tietoa lisäksi sokkitilassa olevilta onnettomuuden uhreilta ja uhrien omaisilta niin suoraan onnettomuuspaikalla, puhelimitse kuin sosiaalisen median välityksellä.
Kantelun mukaan toimittajat puolustivat toimintaansa tiedon hankinnan välttämättömyydellä sosiaalisessa mediassa eikä pelastuslaitoksen tai vanhempien toiveita yhteydenotoista, kuvaamisesta tai kuvien julkaisusta kuunneltu. Lapsilta tai heidän vanhemmiltaan ei ollut myöskään pyydetty lupaa kuvien tai videoiden julkaisuun.
Kantelussa todetaan, että Journalistin ohjeiden kohdan 28 mukaan sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Lisäksi vuonna 2014 JSN julkaisi periaatelausuman alaikäisten esiintymisestä mediassa. Tapiolan onnettomuuden uhrit olivat alaikäisiä ja moni alle 15-vuotias. Edellä mainituista JSN:n ohjeista huolimatta kantelun mukaan moni media jo onnettomuuspaikalla pyrki haastattelemaan sokissa olevia ja loukkaantuneita lapsia ja aikuisia, jotka olivat juuri olleet osallisina suuronnettomuudessa. Kantelun mukaan median edustajat pyysivät lapsilta myös kuvia ja videoita, joita osa järkyttyneistä lapsista myös medialle antoi.
Kantelijat katsovat lisäksi, että Helsingin Sanomat rikkoi onnettomuutta käsitelleessä jutussaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi Journalistin ohjeiden kohtaa 30, jossa todetaan, että ”Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.”
Kantelun mukaan Helsingin Sanomat julkaisi heti onnettomuuden jälkeen videon, josta onnettomuudessa loukkaantuneet uhrit olivat helposti tunnistettavissa muiden tunnistetietojen, kuten asuinpaikan ja koulun sekä luokka-asteen perusteella. Lisäksi videolla kuului myös siinä nähtävän nuoren nimi. Kantelun mukaan lapset olivat tunnistettavissa ainakin tuttavapiirissä ja koulussa. Kantelun mukaan jutussa loukattiin onnettomuuden uhrien yksityisyydensuojaa, vaikka alaikäisiä koskevissa asioissa pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta.
Kantelijoiden mielestä onnettomuuden uutisoinnin kannalta ei ollut oleellista, että loukkaantuneista uhreista julkaistiin video. Se aiheutti kantelun mukaan onnettomuuden uhreille ja heidän perheilleen kärsimystä. Video oli lähtenyt myös kiertämään sosiaalisen median palstoilla kuten Ylilaudalla. Vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomien julkistama video myöhemmin poistettiin, ehti se levitä kantelun mukaan laajasti.
Päätoimittajan vastaus 1.12.2023
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan 11.5.2023 uutisen Espoon Tapiolassa sattuneesta kävelysiltaonnettomuudesta. Kyse oli turmasta, jossa väliaikainen kävelysilta romahti koululaisryhmän ja heidän opettajansa alta. 24 ihmistä tarvitsi sairaalahoitoa pudottuaan viiden metrin matkan maahan. Tapahtuma oli valtakunnan ykkösuutinen kyseisenä päivänä, ja erityisen merkittävä Helsingin Sanomien ydinalueella. Tapaus paljasti myös huomattavia puutteita tilapäisten siltarakennelmien valvonnassa.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan tuoreeltaan ensitietoja onnettomuudesta, ja tietoja sekä tapahtumakuvausta päivitettiin, kun asiasta saatiin lisäinformaatiota sekä oma toimittaja ja valokuvaaja raportoimaan suoraan tapahtumapaikalta.
Lukijoiden tiedontarve turmasta oli päätoimittajan mukaan suuri, ja HS pyrki varsinaisen tapahtumakuvauksen ohella havainnollistamaan yleisölle, millaisesta kohteesta oli kyse. Lukijalle on perusteltua pyrkiä tarjoamaan käsitys onnettomuuden mittakaavasta ja vakavuudesta.
Kyse oli päätoimittajan mukaan klassisesta kehittyvästä uutistilanteesta, jossa tiedot tapahtumasta täydentyvät koko ajan. Omien toimittajien ja kuvaajien paikalle pääsyn ja uutistoimistotarjonnan myötä käytettävissä oleva materiaali lisääntyy ja uutisen kärkikin voi muuttua alkuperäisestä. Tässä suhteessa tapauksessa mentiin tavanomaisen journalistisen prosessin ja harkinnan mukaan. Lukijat tarvitsivat tietoa tapahtumasta, ja ajantasaista ja luotettavaa tietoa pyrittiin saamaan julki ripeästi.
Päätoimittajan mukaan ensivaiheessa HS:n käytettävissä onnettomuuspaikalta oli lukijoiden tarjoamaa kuva-aineistoa, jota käytettiin harkitusti. Aivan ensiuutisten jälkeen alkoi selvitä, että onnettomuuden uhreina oli alaikäisiä nuoria, mikä korosti journalistisen harkinnan merkitystä. Selvää on, että myös tällaisissa tilanteissa HS pyrkii toimimaan kaikilta osin Journalistin ohjeiden ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
Kuva-aineiston julkaisua arvioitaessa materiaalia tarkasteltiin päätoimittajan mukaan nimenomaan Journalistin ohjeiden kohtien 27, 28 ja 30 näkökulmasta. Tätä harkintaa HS on avannut tarkemmin tapaukseen liittyviin aiempiin kanteluihin (8583 & 8584 & 8594 & 8890/UL/23) laadituissa vastauksissaan. Ratkaisut vastaavat Journalistin ohjeiden ja niitä täydentävien lausuntojen vaateita muun muassa onnettomuusuutisoinnissa edellytettävästä hienotunteisuudesta.
Päätoimittajan mukaan HS julkaisi kantelun kohteena olevan videon tapahtuman ensiuutisoinnin yhteydessä. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa tieto tapauksesta oli juuri saatu ja lukijalta oli saatu ensimmäiset kuvat tapahtumapaikalta. Kuvien ja videon tarjoajat olivat asiallaan oma-aloitteisesti. Tässä vaiheessa toimituksen tiedossa ei ollut tapahtuman laajuutta eikä etenkään sitä, että osallisina oli alaikäisiä nuoria.
Ennen videon julkaisua uutisdeskissä pyrittiin päätoimittajan mukaan varmistamaan, ettei videolta ole tunnistettavissa yksittäisiä henkilöitä. Videolta kuuluva etunimi ei tässä vaiheessa yhdistynyt päätoimittajan mukaan mitenkään onnettomuuden mahdollisiin uhreihin.
Päätoimittajan mukaan käsitys tapahtumien luonteesta tarkentui nopeasti, ja selvisi, että onnettomuuden osallisina oli koululaisryhmä. Tässä vaiheessa video poistettiin uutisesta. Tämä perustui päätoimittajan mukaan journalistiseen harkintaan ja siihen, että paikalta alettiin saada myös oman kuvaajan tuottamaa materiaalia. Uutena tullut tieto alaikäisistä turman osallisina vaikutti tähän kokonaisharkintaan.
Päätoimittajan mukaan HS:n johdon tiedossa ei ole, että videoon olisi viitattu ennen tätä kantelua yhdessäkään lukijoilta tulleessa palautteessa tai korjauspyynnössä. HS katsoo, ettei videon lyhytaikaisesta julkaisusta aiheutunut kenellekään osalliselle vahinkoa. Samaa videota on levitetty myös sosiaalisessa mediassa, Helsingin Sanomien omista toimista riippumatta. Päätoimittajan mukaan lehden käsitys on, että sosiaaliseen mediaan video on päätynyt suoraan, eikä HS:n uutisvirrasta.
Päätoimittajan mukaan merkittävässä uutistapahtumassa on vakiintuneen journalistisen käytännön mukaista pyytää mahdollisilta silminnäkijöiltä heidän havaintojaan ja mahdollista kuvamateriaalia tapahtumapaikalta. Vakiomuotoiset vetoomukset ovat päätoimittajan mukaan suurelle yleisölle suunnattuja, eivät esimerkiksi onnettomuuden osallisille suunnattuja. Yksilöinä heitä ei ole suoraan tämänkaltaisilla pyynnöillä HS:n toimesta päätoimittajan mukaan lähestytty.
Kun paikalta saatiin omien kuvaajien materiaalia, myös uutisen kuvitusta päätoimittajan mukaan muutettiin ja täydennettiin. Tapahtuman ensikuvista uutisoinnin näkökulma siirtyi varsin nopeasti turma-alttiin rakennelman, siihen liittyvien riskikohtien ja tapahtuman mittakaavan havainnollistamiseen. Video ja myös siitä irrotettu kuva oli päätoimittajan mukaan tämänkin vuoksi pääkuvituksena hyvin lyhyen aikaa.
Päätoimittajan mukaan kehittyvän uutisen kohdalla tapahtuva uutissisällön ja kuvituksen muokkaaminen, täydennys, poisto tai korjaus kuuluu tavalliseen uutisprosessiin, eikä määritelmällisesti asetu JSN:n verkkosisältöjen poistamista käsittelevän linjauksen piiriin.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo kunnioittaneensa uhrien yksityisyyden suojaa ja toimineensa uutisoinnissa hyvien journalististen käytäntöjen mukaisesti. Videolla kuuluva nimi ei ollut päätoimittajan mukaan selvästi yhdistettävissä onnettomuuden uhriin, joten kyseisen nimen ei myöskään julkaisuajankohtana katsottu loukkaavan onnettomuuden uhrin yksityisyyttä. Video oli päätoimittajan mukaan niin sanottu yleiskuva onnettomuuspaikalta, eikä siitä edellä kuvatusti Helsingin Sanomien käsityksen mukaan ilmene yksittäisten uhrien yksityisyyden suojaa loukkaavia tietoja.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat ei pyrkinyt haastattelemaan onnettomuuden uhreja. Myös yhteydenotoissa esimerkiksi toimituksen tietoon tulleeseen kouluun noudatettiin asiaan kuuluvaa hienotunteisuutta. Väitteet median epäasiallisesta toiminnasta ovat päätoimittajan mukaan käytettävissä olevien tietojen valossa perusteettomia.
Päätoimittajan mukaan tapaukseen ei kaiken kaikkiaan HS:n osalta liity toimintaa, jossa hädänalaisessa tilanteessa, mahdollisesti shokissa olevia onnettomuuden osallisia olisi pyritty tunkeilevasti haastattelemaan tai heiltä kuva-aineistoa pyytämään.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien toiminta on ollut myös JSN:n lapsia ja nuoria koskevan periaatelausuman mukaista. Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeita täydentämään on Helsingin Sanomien omissa eettisissä ohjeissa varattu myös erillinen luku teemalle ”Lapset ja nuoret uutisissa”. Lisäksi kantelun kohteena olevaan tematiikkaan liittyy niin ikään HS:n omien ohjeiden erillinen luku ”Toimittajana kriisitilanteessa”. Tässä nimenomaisesti ohjeistetaan päätoimittajan mukaan pidättäytymään järkyttyneiden, sokissa tai poissa tolaltaan olevien ihmisten haastattelusta. Ohjeissa korostetaan, että erityistä harkintaa vaaditaan, kun mahdollinen haastateltava on alle 15-vuotias. Erityisen järkyttävien tapahtumien yhteydessä ikärajana on ohjeiden mukaan syytä pitää 18 ikävuotta. Päätoimittajan mukaan tämän tilannearvion tekee paikalle jalkautunut toimittaja, yhteistyössä toimituksessa olevan työnjohdon kanssa.
Yhteiskunnallisesti merkittävästä tapahtumasta, kuten suuronnettomuuden mittakaavan täyttävästä siltaturmasta raportointi on päätoimittajan mukaan tiedotusvälineiden perustehtäviä. Uutisten yhteydessä julkaistavat kuvat kertoivat konkreettisesti tapahtuman vakavuudesta ja uhrien tilanteesta tuoreeltaan. Ns. breaking news -tilanteessa kaikki lisätiedot ja kuvat tapahtumasta ovat arvokkaita, jotta lukija saa käsityksen tapahtuneesta.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat pitää tiedotusvälineiden toimintamahdollisuuksien ja yleisön palvelun näkökulmasta epätoivottavana kehitystä, jossa lähdettäisiin tietoisesti kiristämään esimerkiksi onnettomuustapahtumien raportointiin liittyviä ammattikäytäntöjä. Tiedotusvälineillä on velvollisuus todenmukaiseen raportointiin. Suomalaisen mediakentän toiminta on ammatillisesti ja ammattieettisesti korkeatasoista, ja myös uhrien asemaan ja yksityisyyteen suojaan otettavat kysymykset kyetään ottamaan riittävän vakavasti huomioon.
Päätoimittajan mukaan ohikulkijoiden ja muun yleisön harjoittamaan valokuvaamiseen onnettomuuspaikoilla liittyy varmasti problematiikkaa, joka myös mediatoimijoiden on syytä ottaa huomioon. Aiheesta on viime kuukausina käyty perustellusti yhteiskunnallista keskustelua. Päätoimittajan mukaan huoli ja mielipiteiden vaihto asiasta on aiheellista ja tarpeellista, ja on selvää, että vastuuttomaan, pelastustoimia häiritsevään ja uhreille lisäkärsimystä aiheuttavaan ja yksityisyyden loukkausta ruokkivaan toimintaan on syytä viestinnällisestikin puuttua.
Päätoimittajan mukaan Espoon onnettomuustilanteeseen liittyneessä tiedonhankinnassa HS on noudattanut vastuullisen journalismin periaatteita, niin Journalistin ohjeiden kuin lehden omien eettisten ohjeidenkin näkökulmasta. Päätoimittajan mukaan tiedossa ei ole, että näistä normeista olisi tässä tapauksessa poikettu.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo toimineensa kantelun kohteena olevassa tapauksessa kaikilta osin hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Ratkaisu
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014
Helsingin Sanomat julkaisi verkossa päivittyvän uutisen Espoossa tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kävelysilta romahti ja useita koululaisia loukkaantui. Alkuvaiheessa uutisessa oli mukana välittömästi onnettomuuden tapahduttua kuvattu video, jonka lehti oli saanut lukijalta. Videolta kuului hätääntyneitä ääniä sekä videon kuvaajan huuto, jossa mainitaan yksi henkilö etunimeltä. Etäältä kuvatussa videossa ei erottunut loukkaantuneita.
Neuvosto toteaa, että sillan sortumisen tapaiset onnettomuudet ovat poikkeuksellisia tapahtumia, joista uutisointi kuuluu journalismin perustehtäviin. Julkisella paikalla kuvaaminen ja kuvien ja videoiden julkaisu on lähtökohtaisesti sallittua. Journalistin ohjeet ja Julkisen sanan neuvoston periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa korostavat kuitenkin varovaisuutta alaikäisten kuvien julkaisemisessa etenkin tunteita herättävien uutisten yhteydessä.
Kyse oli lukijan kuvaamasta videosta, ja toimitus oli tehnyt julkaisupäätöksen kykenemättä perusteellisesti arvioimaan tilannetta. Neuvosto kuitenkin toteaa, että videolla näkyneet nuoret eivät olleet lähipiiriään ja kouluyhteisöään laajemmin tunnistettavissa. Tapahtumien näyttämistä etäältä ei voi pitää epähienotunteisena.
Neuvostolle toimitetun selvityksen perusteella ei ole näyttöä siitä, että Helsingin Sanomat olisi tietoja hankkiessaan toiminut uhreja tai heidän omaisiaan kohtaan tungettelevasti tai muuten sopimattomasti. Neuvosto ei arvioi sitä, mitä kautta video on lähtenyt leviämään sosiaalisessa mediassa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Minna McGill, Valpuri Mäkinen, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen ja Marjukka Vainio-Rossi.