Kantelu 16.10.2023
Kantelu kohdistuu rikosasian seurantaan Helsingin Sanomissa. Alkuperäinen juttu, jossa rikostuomio mainittiin, julkaistiin verkossa 24.10.2021 otsikolla Virkamerkin varjossa.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008316681.html
Kantelun mukaan juttu perustui lainvoimaa vailla olleeseen käräjäoikeuden ratkaisuun. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun. Siitä lehti kertoi 12.10.2023 julkaistussa jutussa, jonka otsikko oli Helsingin Sanomien toimittajaa ja johtoa vastaan nostettu syytteet poliisijutusta.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009918782.html
12.10.2023 julkaistun uutisen keskellä todettiin: ”hovioikeus vapautti miehen toukokuussa syytteestä myös muun aineiston osalta”.
Kantelun mukaan Helsingin Sanomien olisi viimeistään kesäkuussa 2023 pitänyt korjata alkuperäistä juttuaan ja kirjoittaa oikaisu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Julkisen sanan neuvosto otti kantelun käsittelyyn Journalistin ohjeeseen 35 sisältyvän rikosasian seurantavelvoitteen näkökulmasta. Neuvosto ei ottanut kantelua käsittelyyn niiltä osin kuin se kohdistuu alkuperäisen jutun sisältöön, koska samasta asiasta oli samanaikaisesti vireillä oikeusprosessi lehteä vastaan.
Päätoimittajan vastaus 8.3.2024
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi toteaa, että 24.10.2021 julkaistu laaja tutkivan journalismin artikkeli käsitteli poliisimiehen seksuaalista suhdetta hänen aiemmin tutkimansa jutun asianomistajaan. Lisäksi kirjoitus käsitteli yleisemmällä tasolla viranomaiselta edellytettävää käytöstä sekä poikiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Juttu perustui Helsingin Sanomien omaan perusteelliseen tiedonhankintaan. Kyseistä poliisimiestä ei nimetty eikä muutenkaan yksilöity jutussa. Päätoimittajan arvion mukaan ulkopuolisen on mahdotonta tunnistaa poliisimiestä jutusta.
Päätoimittaja toteaa, että kyseisestä Virkamerkin varjossa -jutusta on aiemmin kanneltu Julkisen sanan neuvostoon. Kantelu koski sitä, ettei Helsingin Sanomat julkaissut kirjoituksen jälkeen jutun kohteena olleen poliisimiehen lähettämää vastinetta. Tuolloin JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen jätti ottamatta kantelun neuvoston varsinaiseen käsittelyyn. Puheenjohtajan päätöksen mukaan jutun kohteena olleen henkilön näkemyksiä oli kuultu jo ennen jutun julkaisua ja niistä kerrottiin jutussa. Ratkaisevaa oli myös se, ettei poliisimies ollut selvästi tunnistettavissa jutusta.
Myöhemmin syyttäjä on nostanut kirjoituksen vuoksi syytteet Helsingin Sanomien edustajia vastaan törkeästä kunnianloukkauksesta, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sekä päätoimittajarikkomuksesta.
Alkuperäisessä, 24.10.2021 julkaistussa jutussa kerrottiin syyttäjän aloittaneen poliisirikostutkinnan virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rikostutkinta koski sitä, että poliisimies oli ottanut yhteyttä tutkimansa seksuaalirikostapauksen uhriin ja aloittanut tämän kanssa seksisuhteen tietoisena tämän haavoittuvasta asemasta. Kotietsinnässä poliisimiehen laitteilta löytyi myös tuhansia kuvia ja kymmeniä videoita alaikäisistä lapsista ja nuorista. Merkittävä osa materiaalista liittyi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tuomioistuin kuitenkin katsoi syyteoikeuden isoilta osin vanhentuneeksi. Mies tuomittiin lopulta 127 kuvasta. Hän sai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien lasta esittävien kuvien hallussapidosta 25 päiväsakkoa, yhteensä 550 euroa.
Päätoimittaja toteaa, että syyttäjä ei nostanut syytettä siitä, että poliisi aloitti tutkimansa seksuaalirikoksen uhrin kanssa seksisuhteen. Tutkinnassa ei kyetty näyttämään, että mies olisi esimerkiksi pitänyt yhteyttä seksuaalirikoksen uhriin nimenomaan virkaa toimittaessaan tai käyttänyt virassaan saamiaan tietoja tätä tavatakseen. Helsingin poliisilaitos pidätti poliisimiehen virastaan, kun rikostutkinta alkoi. Myöhemmin hänet irtisanottiin.
Päätoimittaja toteaa, että Journalistin ohjeen 35 suhteen on käytännössä kyse siitä, onko Helsingin Sanomat seurannut alkuperäisessä jutussa mainittua kysymystä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien, lasta esittävien kuvien hallussapidosta, oikeusprosessia ja siitä annettua tuomiota loppuun asti.
Helsingin Sanomat katsoo toimineensa kantelun kohteena olevassa asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.
Päätoimittajan mukaan alkuperäinen Virkamerkin varjossa -juttu ei perustunut vailla lainvoimaa olevaan käräjäoikeuden ratkaisuun, toisin kuin kantelija väittää. Käräjäoikeuden tuomio oli vain yksi sivujuonne. Juttu käsitteli tapahtumakokonaisuutta, jossa keskiössä oli poliisimiehen suhde tutkimansa seksuaalirikoksen uhrin asemassa olleeseen henkilöön. Lisäksi juttu käsitteli laajempia asiakokonaisuuksia ja muun muassa sitä, miten seksuaalirikostutkijoiden soveltuvuutta tehtäväänsä arvioidaan. Valokuvat ja videot löytyivät poliisimiehen hallusta kotietsinnässä, joka käynnistyi jutun selkeänä pääteemana olleen seksuaalisuhteen tutkinnassa.
Päätoimittaja toteaa vastauksessaan, että Helsingin Sanomat laati jutun tuolloin käytettävissä olleilla tiedoilla. Jutussa todettiin asianmukaisesti, että poliisimiestä koskevalla käräjäoikeuden päätöksellä ei ollut lainvoimaa. Hovioikeus vapautti poliisimiehen videoiden ja valokuvien hallussapitoa koskeneista syytteistä vasta toukokuussa 2023.
Päätoimittaja toteaa, että hovioikeus uskoi ratkaisussaan miehen selitystä siitä, etteivät tämän koneelta löytyneet kaksitoista kuvaa olleet hänen aktiivisessa käytössään. Kuvat olivat seksuaalisia, mutta oikeuden mukaan ei voitu myöskään päätellä niiden esittävän alaikäisiä lapsia. Ulkoiselta kiintolevyltä löytyneet lasten hyväksikäyttömateriaaliksi luonnehditut 115 kuvaa mies taas oikeuden mukaan oli poistanut itse ne huomattuaan. Ns. deletoinnista huolimatta kuvat jäivät kiintolevylle tiedostoina talteen.
Päätoimittaja huomauttaa, että hovioikeuden ratkaisu ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että materiaali oli löytynyt poliisimiehen yksityiskoneelta ja tämän yhteydessä olleelta kiintolevyltä. Ratkaisu ei myöskään muuttanut sitä tosiseikkaa, että poliisimiehen ulkoiselta kiintolevyltä sekä muistitikulta oli lisäksi löytynyt yli 8000 kuvaa ja yli 60 videota lapsista. Näitä hovioikeus ei käsitellyt, koska käräjäoikeus oli katsonut syyteoikeuden vanhentuneen.
Päätoimittajan mukaan aihetta seurannut toimittaja pyrki seuraamaan oikeusprosessin jatkoa. Syytteet kumonnut hovioikeuden ratkaisu tuli yli puolitoista vuotta alkuperäisen jutun julkaisun jälkeen. Tällä kohtaa uusi tieto jäi toimitukselta vähäksi aikaa katveeseen asiaan paneutuneen toimittajan poissaolon vuoksi. Helsingin Sanomat kertoi kuitenkin hovioikeuden päätöksestä oma-aloitteisesti ja viipymättä tultuaan siitä tietoiseksi lokakuussa 2023.
Päätöksestä kerrottiin osana uutista, joka käsitteli lehden edustajien saamia syytteitä. Lehden näkemyksen mukaan tämä oli samalla luonteva asiayhteys, joka oli myös kyseisen poliisimiehen kannalta myönteiseksi käänteeksi luonnehdittava. Päätoimittajan arvion mukaan hovioikeuden yhtä yksityiskohtaa käsitellyt ratkaisu ei todennäköisimmin olisi saanut tätä samaa näkyvyyttä yksittäisenä uutisena. Alkuperäisen jutunkin kannalta kyse oli verraten vähäisestä käänteestä, eikä sen uutisarvo itsessään ollut kovin merkittävä.
Päätoimittaja kiinnittää huomiota myös siihen, että koska lapsia koskevan materiaalin löytyminen poliisimiehen laitteilta oli kiistatonta, Helsingin poliisilaitos irtisanoi poliisimiehen jo ennen käräjäoikeuden tuomiota. Asian ytimessä onkin laajan lapsia koskevan materiaalin löytyminen poliisimiehen laitteilta, ei esimerkiksi se, onko asiaa koskeva syyteoikeus vanhentunut.
Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat katsoo täyttäneensä Journalistin ohjeen 35 vaatimukset tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta uutisoinnin edellyttämästä jatkoseurannasta. Lopputulos on se, että lukijalle on välittynyt uusi tieto, joka päivittää alkuperäisen artikkelin tietoja. Journalistin ohjeissa ei ole määritelty tarkkaa aikarajaa sille, kuinka välittömästi esimerkiksi ylemmissä oikeusasteissa tapahtuneista käänteistä tulisi uutisoida. Päätoimittajan tulkinnan mukaan velvoitteen sitovuutta lieventää myös ohjeiden sanamuoto ”mahdollisuuksien mukaan”. Päätoimittajan mukaan olennaista on, että Helsingin Sanomat uutisoi asiasta heti, kun se omaehtoisen tarkistuksen myötä oli saatu toimituksen tietoon.
Päätoimittajan mukaan olennaista on myös se, että alkuperäisessä artikkelissakaan poliisimiestä ei nimetty tai muutenkaan yksilöity. Tapaus paikannettiin Suomen suurimpaan poliisilaitokseen, seksuaalirikostutkijoitakin on kymmeniä, eivätkä heidän nimensä ole julkisesti saatavilla. Päätoimittajan toteaa, että kyse on vielä asiakokonaisuudessa varsin rajatusta yksityiskohdasta ja uutisoinnin viive on ollut muutamia kuukausia, yli puolitoista vuotta alkuperäisen uutisen jälkeen. Päätoimittajan arvion mukaan suuren yleisön silmissä mahdollisesti aiheutunutta pitkittynyttä mainehaittaa on perusteltua pitää korkeintaan teoreettisena.
Päätoimittaja toteaa, että oikeudessa käsitelty asia, poliisimiehen hallussa olleet valokuvat ja videot, eivät olleet aihepiiriä käsitelleiden kirjoitusten otsikkoteema. Kantelun kohteena oleva tapaus rinnastuu tässä mielessä Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan Julkisen sanan neuvoston vapauttavaan ratkaisuun 7979/MTV/22. Neuvosto arvioi ratkaisussa, että toimituksen ei voi edellyttää kaikenkattavasti ja oma-aloitteisesti huomaavan jatkouutisoinnin tarpeita, kun kyse oli varsinaisen uutistapahtuman sivujuonteesta.
Päätoimittaja katsoo, että tässä tapauksessa Helsingin Sanomat edellisestä poiketen huolehti uutistapahtuman seurannasta oma-aloitteisesti, tarjoten uudelle tiedolle luontevan asiayhteyden ja erityisen laajan näkyvyyden.
Päätoimittajan mukaan on syytä edelleen korostaa sitä, ettei syytteessä ollutta poliisimiestä ole lehden jutuissa kertaakaan nimetty tai muuten yksilöity. Lisäksi on syytä huomioida, että tapauksessa 7979/MTV/22 käräjäoikeus peruutti uhkasakon neljä päivää sen jutun jälkeen, jossa siitä oli mainittu. Nyt käsiteltävässä tapauksessa hovioikeuden ratkaisu tuli vasta yli puolitoista vuotta Helsingin Sanomien jutun jälkeen. Tämä on lehden näkemyksen mukaan ratkaiseva ero seurantavelvoitteen käytännön toteuttamisen kannalta.
Päätoimittaja toteaa Julkisen sanan neuvoston todenneen ratkaisussaan 5128/SL/13 varsin yksiselitteisesti, että ”tiedotusvälineelle syntyy Journalistin ohjeiden mukainen seurantavastuu viimeistään silloin, kun se aloittaa oikeusprosessin uutisoinnin kertomalla syytettyjen ja tuomittujen henkilöiden nimiä”. Päätoimittajan mukaan tämän voi käänteisesti tulkita siten, että anonyymejä epäiltyjä, syytettyjä tai tuomittuja käsiteltäessä tiedotusvälineellä on enemmän vapauksia prosessien seurantavelvoitteen suhteen. Tässä tapauksessa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on erikseen todennut toisen kantelun käsittelyn yhteydessä, ettei kirjoituksen poliisimies ollut selvästi tunnistettavissa jutusta.
Päätoimittaja huomauttaa, että syytettynä ollut poliisimies tai kantelija kumpikaan eivät olleet lähestyneet Helsingin Sanomia saadakseen hovioikeuden ratkaisun uutisoiduksi. Kantelu tehtiin vasta, kun lehti oli toiminut Journalistin ohjeen 35 mukaisesti. Päätoimittajan mukaan tämä ei tue käsitystä siitä, että tapahtunut uusi käänne olisi ollut erityisen merkittävä tai sen kiireellinen uutisointi olisi ollut välttämätöntä.
Lisäksi Helsingin Sanomat toteaa, että kantelun kohteena olevan asian käsittely Julkisen sanan neuvostossa luo ongelmallisen asetelman, jota ei poista kantelijan sitoumus pidättäytyä itse tutkintapyynnön tekemisestä tai osallisuudesta oikeusprosessiin. Alkuperäisestä, kantelun tosiasiallisena kohteena olevasta Virkamerkin varjossa -jutusta nostettu rikosprosessi on JSN:n ratkaistessa kantelua edelleen kesken. Helsingin Sanomien arvion mukaan on ilmeistä, että kantelua ja neuvoston mahdollisia kriittisiä huomioita saatetaan tavalla tai toisella hyödyntää oikeudenkäynnissä asianomistajana olevan poliisimiehen vaateiden tukena. Kantelun keskeisenä motiivina näyttäytyykin helposti oikeusjutun asianomistajan intressien edistäminen. Tätä vaikutelmaa korostaa lehden mukaan entisestään se, että kantelu on tehty vasta sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat uutisoi sen edustajia vastaan nostetuista syytteistä.
Ratkaisu
JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
Helsingin Sanomat kertoi lokakuussa 2021 laajassa jutussa seksuaalirikoksia työkseen tutkineen poliisimiehen suhteesta nuoreen henkilöön, joka oli aiemmin joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Poliisimiehen toimintaa oli tutkittu mahdollisena virkavelvollisuuden rikkomisena, ja tutkinnan yhteydessä hänen laitteiltaan oli löytynyt seksuaalissävytteistä kuva- ja videomateriaalia lapsista. Jutussa kerrottiin virkarikossyytteiden rauenneen ja käräjäoikeuden tuominneen poliisimiehen päiväsakkoihin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien lasta esittävien kuvien hallussapidosta. Toukokuussa 2023 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti poliisimiehen syytteistä. Lehti kertoi hovioikeuden ratkaisusta lokakuussa 2023 keskellä uutista, joka käsitteli lehden itsensä saamia syytteitä. Vuoden 2021 jutusta oli tuolloin nostettu lehteä vastaan syytteet muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta.
Julkisen sanan neuvosto ottaa tapaukseen kantaa vain siitä näkökulmasta, seurasiko Helsingin Sanomat rikosasiassa tapahtunutta käännettä Journalistin ohjeen 35 mukaisella tavalla.
Neuvosto toteaa, että rikosasioiden seurantavelvoitteen tarkoituksena on muun muassa tehdä mahdolliseksi tuomitun maineen puhdistuminen tilanteessa, jossa aiemmin uutisoitu tuomio kumoutuu. Ihmisen maineen kannalta ei ole vähäpätöinen asia, onko häntä joskus tuomittu rikoksesta oikeudessa vai ei. Neuvosto toteaa myös, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito lukeutuu tekoihin, jotka leimaavat ihmistä varsin kielteisesti.
Neuvosto kuitenkin katsoo, että poliisimies ei ollut Helsingin Sanomien jutuista niin laajasti tunnistettavissa, että syytteen hylkäämisestä uutisoinnin viivästyminen viidellä kuukaudella olisi ollut hänen maineensa kannalta kohtuutonta. Neuvosto toteaa myös, että käräjäoikeuden päätöksen maininneessa jutussa nimenomaisesti kerrottiin tuomion olleen jutun ilmestyessä vielä vailla lainvoimaa.
Neuvosto toteaa, että Journalistin ohjeen 35 mukaan rikosasioita on seurattava loppuun asti mahdollisuuksien mukaan. Viimeistään pyydettäessä toimitusten on syytä harkita jatkouutisointia. Tässä tapauksessa kukaan ei lehden mukaan ollut pyytänyt hovioikeuden ratkaisun uutisointia ennen kuin toimitus oli sen jo oma-aloitteisesti tehnyt. Neuvoston arvion mukaan syytteiden hylkäämisestä kerrottiin riittävän näkyvästi.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Anssi Marttinen, Sanna Mattila, Minna McGill, Sara Nurmilaukas, Anna Ovaska, Timo Sipola, Tuuli Tahkokorpi, Jani Tanskanen, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi ja Riku Väisänen.