8583 & 8584 & 8594 & 8890/UL/23

Kantelu 11.5.2023 (8584/UL/23)

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 11.5.2023 julkaistun jutun yhteydessä julkaistuun kuvaan alaikäisistä onnettomuuden uhreista. Juttu julkaistiin alun perin otsikolla Sairaaloihin on viety 24 loukkaantunutta – Suuri osa luokkaretkellä olleita koululaisia. Kantelu kuuluu kokonaisuudessaan: ”Jutussa oli tätä kantelua aiemmin nähtävillä kuvia loukkaantuneista alle 15-vuotiaista lapsista. Mikä journalistinen peruste tällaisten kuvien julkaisuille oli edes kasvot sumennettuna?”

Kantelu 11.5.2023 (8594/UL/23)

Kantelun mukaan Helsingin Sanomat julkaisi osana onnettomuusuutisointiaan kuvamateriaalia, josta ainakin osa uhreista oli tunnistettavissa. Tieto tunnistettavuudesta on tullut kantelijalle henkilöltä, joka on ollut aiemmin työnsä vuoksi tekemisissä onnettomuusuhrien kanssa. Helsingin Sanomille on kantelijan mukaan annettu aiheesta palautetta monilla sosiaalisen median kanavilla.

Kantelu 11.8.2023 (8890/UL/23)

Kantelun mukaan Helsingin Sanomat pyysi tietoa sekä kuvia ja videoita silminnäkijöiltä sosiaalisessa mediassa sekä verkkosivuillaan.

Kantelun mukaan journalistit hankkivat lisäksi tietoa sokkitilassa olleilta onnettomuuden uhreilta ja uhrien omaisilta niin suoraan onnettomuuspaikalla, puhelimitse kuin sosiaalisen median välityksellä.

Kantelun mukaan toimittajat puolustivat toimintaansa tiedon hankinnan välttämättömyydellä sosiaalisessa mediassa, eikä pelastuslaitoksen tai vanhempien toiveita yhteydenotoista, kuvaamisesta tai kuvien julkaisusta kuunneltu. Lapsilta tai heidän vanhemmiltaan ei myöskään pyydetty lupaa kuvien tai videoiden julkaisuun.

Kantelun mukaan Helsingin Sanomat rikkoi edellä mainittujen seikkojen lisäksi Journalistin ohjeiden kohtaa 30, kun lehti julkaisi heti onnettomuuden jälkeen kuvia ja videon, joista onnettomuudessa loukkaantuneet uhrit olivat helposti tunnistettavissa kuvan ja muiden tunnistetietojen, kuten asuinpaikan ja koulun sekä luokka-asteen perusteella. Lisäksi yhdellä videolla kuului myös videolla esiintyneen nuoren etunimi.

Kantelun mukaan vanhemmat olivat yhteydessä Helsingin Sanomiin ja pyysivät lasten kuvan poistamista, mutta sitä ei pyynnöstä huolimatta poistettu. Myöhemmin kuva rajattiin kantelun mukaan uudelleen.

Kantelun mukaan onnettomuuden uutisoinnin kannalta ei ollut oleellista, että loukkaantuneista uhreista julkaistiin kuvia ja videoita.

Päätoimittajan vastaus 8.10.2023 kanteluihin 8383 & 8384 & 8394/UL/23

Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan tapahtuma oli valtakunnan ykkösuutinen kyseisenä päivänä, ja erityisen merkittävä Helsingin Sanomien ydinalueella. Päätoimittajan mukaan tapaus paljasti myös huomattavia puutteita tilapäisten siltarakennelmien valvonnassa.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan tuoreeltaan onnettomuuden ensitietoja, mitä päivitettiin tiedon lisääntyessä.

Lukijoiden tiedontarve turmasta oli suuri, ja päätoimittajan mukaan HS pyrki varsinaisen tapahtumakuvauksen ohella havainnollistamaan yleisölle, millaisesta kohteesta oli kyse. Lukijalle oli perusteltua pyrkiä tarjoamaan käsitys onnettomuuden mittakaavasta ja vakavuudesta.

Päätoimittajan mukaan turman syytä ei ensiuutisointivaiheessa tiedetty. Tällaisissa tilanteissa medialla on myös yleisön suojeluun liittyvistä syistä velvollisuus valottaa tilannekuvaa riittävän nopeasti ja tarkasti, jotta paikalle mahdollisesti matkalla olevat tai lähellä asuvat kansalaiset osaavat välttää kulkemista mahdollisesti vaaralliseksi osoittautuneella alueella.

Onnettomuustilanteen avaaminen myös visuaalisesti suurelle yleisölle mahdollisti päätoimittajan mukaan sen, että tapahtuman mahdolliset syyt olivat myös muiden kuin viranomaisten analysoitavissa. Tämä on tärkeä median tehtävä avoimessa yhteiskunnassa.

Päätoimittajan mukaan ensivaiheessa HS:n käytettävissä onnettomuuspaikalta oli lukijoiden tarjoamaa kuva-aineistoa, jota käytettiin harkitusti. Varsin nopeasti kävi ilmi, että onnettomuuden uhreina oli alaikäisiä nuoria, mikä korosti journalistisen harkinnan merkitystä. Päätoimittajan mukaan on selvä asia, että HS pyrkii myös tällaisissa tilanteissa toimimaan kaikilta osin Journalistin ohjeiden ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Kantelun kohteena oleva kuva oli päätoimittajan mukaan lukijan lähettämä kuva. Mahdollista julkaisua arvioitaessa kuvaa tarkasteltiin nimenomaan Journalistin ohjeiden kohtien 28 ja 30 näkökulmasta. Tällä perusteella päädyttiin ratkaisuun, jossa turmassa loukkaantuneiden uhrien kasvot käsiteltiin tunnistamattomiksi. Tämän jälkeen arvioitiin, että yksittäiset henkilöt eivät ole kuvista tunnistettavissa tai muutoin yksilöitävissä. Päätoimittajan arvion mukaan ratkaisu vastasi Journalistin ohjeiden kohdan 28 vaateita muun muassa onnettomuusuutisoinnissa edellytettävästä hienotunteisuudesta.

Päätoimittajan mukaan onnettomuusraportointi HS:n verkkosivuilla täytti tavanomaisen kehittyvän uutisen tunnusmerkit. Tapahtuman ensikuvista uutisoinnin näkökulma siirtyi varsin nopeasti turma-alttiin rakennelman, siihen liittyvien riskikohtien ja tapahtuman mittakaavan havainnollistamiseen. Kantelun kohteena oleva lukijan kuva oli päätoimittajan mukaan tämän vuoksi pääkuvituksena verraten lyhyen aikaa. Sitä kuitenkin hyödynnettiin visuaalisessa koosteessa, jossa käytiin päivän päätteeksi läpi koko tapahtuman kulku. Tässä yhteydessä kuva on päätoimittajan mukaan edelleen lukijoiden nähtävissä.

Kehittyvän uutisen kohdalla tapahtuva uutissisällön ja kuvituksen muokkaaminen, täydennys, poisto tai korjaus kuuluu päätoimittajan mukaan tavalliseen uutisprosessiin, eikä määritelmällisesti asetu Julkisen sanan neuvoston verkkosisältöjen poistamista käsittelevän linjauksen piiriin.

Päätoimittajan mukaan HS:n julkaisemissa onnettomuuspaikkaa esittävissä uutiskuvissa uhrien kohtaloa ei ole sensaatiohakuisesti korostettu. Tämä koskee myös kantelun kohteena olevaa kuvaa. Kuvaa itsessään on päätoimittajan mukaan vaikea lukea erityisen järkyttävänä, esimerkiksi mahdollisia vammoja tai muuta kärsimystä yksityiskohtaisesti esittelevänä tai korostavana. Kuvassa näkyvät henkilöt eivät päätoimittajan mukaan myöskään näy tai käyttäydy tavalla, joka toimituksen arvion mukaan voisi esimerkiksi johtaa henkilöiden kiusaamiseen tai syrjintään. Tapaukseen ei liioin liity toimintaa, jossa hädänalaisessa tilanteessa, mahdollisesti sokissa olevia onnettomuuden osallisia olisi pyritty tunkeilevasti haastattelemaan. Päätoimittajan mukaan HS:n uutisointi ei ole näin aiheuttanut tarpeettomia kärsimyksiä uhreille tai heidän läheisilleen.

Päätoimittajan mukaan voi kenties olla teoriassa mahdollista, että jollakulla uhrilla olisi niin erityisen harvinainen tai muutoin erityisen erottuva vaatetus, että aivan välitön lähipiiri hänet kuvasta tunnistaisi kasvojen sumennuksen jälkeenkin. Päätoimittajan mukaan tätä riskiä pidettiin julkaisua harkittaessa hyvin pienenä, koska silmämääräisesti arvioiden näkyvissä oli varsin tavanomaisia asusteita.

HS:n tiedossa ei kuvan julkaisuhetkelläkään ollut, että onnettomuudessa olisi kukaan uhreista menehtynyt. Tämä käsitys on edelleen paikkansapitävä, joten riskiä siitä, että esimerkiksi kuolinuutinen olisi tavoittanut omaiset median kautta ennen viranomaisten yhteydenottoa, ei ollut.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien uutisointi ja uutisen kuvitus vastaa JSN:n aiempaa, verraten tuorettakin ratkaisukäytäntöä. Kyse oli julkisella paikalla otetusta kuvasta, jonka julkaisuun oli painavat yhteiskunnalliset perusteet ja kuvaa on käytetty hyvällä harkinnalla.

Päätoimittajan mukaan HS pitää tiedotusvälineiden toimintamahdollisuuksien ja yleisön palvelun näkökulmasta epätoivottavana kehitystä, jossa lähdettäisiin tietoisesti kiristämään esimerkiksi onnettomuustapahtumien raportointiin liittyviä ammattikäytantöjä. Tiedotusvälineillä on velvollisuus todenmukaiseen raportointiin. Suomalaisen mediakentän toiminta on ammatillisesti ja ammattieettisesti korkeatasoista, ja myös uhrien asemaan ja yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset kyetään ottamaan riittävän vakavasti huomioon.

Päätoimittajan mukaan onnettomuustilanteen vakavuuden ja uhrien aseman avaaminen harkitusti on tässä keinovalikoimassa tärkeässä roolissa. Yksittäisten lukijoiden subjektiivinen kokemus kuva-aineiston mahdollisesta järkyttävyydestä ja sen asteesta ei voi päätoimittajan mukaan ohjata journalistista toimintaa.

Päätoimittajan mukaan ohikulkijoiden ja muun yleisön harjoittamaan valokuvaamiseen onnettomuuspaikoilla liittyy sitä vastoin problematiikkaa, joka myös mediatoimijoiden on syytä ottaa huomioon. Aiheesta on viime kuukausina käyty perustellusti yhteiskunnallista keskustelua. Huoli ja mielipiteiden vaihto asiasta on aiheellista ja tarpeellista, ja on päätoimittajan mukaan selvää, että vastuuttomaan, pelastustoimia häiritsevään ja uhreille lisäkärsimystä ja yksityisyyden loukkausta ruokkivaan toimintaan on syytä viestinnällisestikin puuttua.

Päätoimittajan mukaan samalla on tärkeää tiedostaa, että lukijoiden lähettämät kuvat tarjoavat vastuullisesti hyödynnettyinä tiedotusvälineille olennaisia mahdollisuuksia palvella lukijoitaan. HS:n ja muiden tiedotusvälineiden velvollisuus on huolehtia siitä, että lukijoille viestitään tästä mahdollisuudesta ottaa ja lähettää omaa kuvamateriaaliaan vastuullisesti, onnettomuuspaikalla toimimisen yleisistä periaatteista muistuttaen. Vääränlaista tirkistelynhalua ja sensaatiohakuisuutta on vältettävä kaikin tavoin.

Päätoimittajan vastaus 1.12.2023 kanteluun 8890/UL/23

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan tuoreeltaan ensitietoja onnettomuudesta. Tietoja sekä tapahtumakuvausta päivitettiin, kun asiasta saatiin lisäinformaatiota.

Päätoimittajan mukaan lukijoiden tiedontarve turmasta oli suuri, ja HS pyrki varsinaisen tapahtumakuvauksen ohella havainnollistamaan yleisölle, millaisesta kohteesta oli kyse.

Kyse oli päätoimittajan mukaan klassisesta kehittyvästä uutistilanteesta, jossa tiedot tapahtumasta täydentyivät koko ajan. Tässä suhteessa tapauksessa mentiin tavanomaisen journalistisen prosessin ja harkinnan mukaan.

Päätoimittajan mukaan ensi vaiheessa HS:n käytettävissä onnettomuuspaikalta oli lukijoiden tarjoamaa kuva-aineistoa, jota käytettiin harkitusti. Aivan ensiuutisten jälkeen alkoi selvitä, että onnettomuuden uhreina oli alaikäisiä nuoria, mikä korosti journalistisen harkinnan merkitystä. Päätoimittajan mukaan on selvää, että myös tällaisissa tilanteissa HS pyrkii toimimaan kaikilta osin Journalistin ohjeiden ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Kuva-aineiston julkaisua arvioitaessa materiaalia tarkasteltiin päätoimittajan mukaan nimenomaan Journalistin ohjeiden 27, 28 ja 30 näkökulmasta.  Tätä harkintaa HS on avannut tarkemmin yllä tapaukseen liittyvässä aiemmassa vastauksessaan.

Päätoimittajan mukaan tämänkaltaisessa merkittävässä uutistapahtumassa on vakiintuneen journalistisen käytännön mukaista pyytää mahdollisilta silminnäkijöiltä heidän havaintojaan ja mahdollista kuvamateriaalia tapahtumapaikalta. Vakiomuotoiset vetoomukset ovat olleet suurelle yleisölle suunnattuja, eivät esimerkiksi onnettomuuden osallisille suunnattuja. Yksilöinä heitä ei ole suoraan tämänkaltaisilla pyynnöillä HS:n toimesta lähestytty.

Päätoimittajan mukaan HS julkaisi uutistapahtuman kuluessa tiiviitä haastattelulausuntoja silminnäkijöiltä – tapahtuman todistanut nuori sekä pelastustöitä avustanut rakennusmies – ja yhdeltä koululaisryhmän jäsenen vanhemmalta. Päätoimittajan mukaan kukaan heistä ei ollut onnettomuuden uhri, heitä ei lähestytty tunkeilevasti eikä heidän henkilöllisyyttään kerrottu.

Ratkaisu

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014

Helsingin Sanomat julkaisi verkossa päivittyvän uutisen Espoossa tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kävelysilta romahti ja useita koululaisia loukkaantui. Uutisen kuvituksena käytettiin lukijan lähettämää kuvaa, jossa näkyi loukkaantuneita onnettomuuden uhreja ja muita osallisia keskellä onnettomuuspaikkaa välittömästi kävelysillan romahtamisen jälkeen. Joidenkin henkilöiden kasvot oli sumennettu.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että sillan sortumisen tapaiset onnettomuudet ovat poikkeuksellisia tapahtumia, joista uutisointi kuuluu journalismin perustehtäviin. Julkisella paikalla kuvaaminen ja kuvien julkaisu on lähtökohtaisesti sallittua. Journalistin ohjeet ja Julkisen sanan neuvoston periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa korostavat kuitenkin varovaisuutta alaikäisten kuvien julkaisemisessa etenkin tunteita herättävien uutisten yhteydessä.

Neuvosto toteaa, että läheltä otettu kuva esitti alaikäisiä erittäin haavoittuvassa asemassa keskellä järkyttävää onnettomuustilannetta. Kyse on lukijan kuvasta, ja toimitus on tehnyt julkaisupäätöksen kykenemättä riittävästi arvioimaan tilannetta tai kuvassa olevien nuorten loukkaantumisen astetta. Osa alaikäisistä oli yleisemmin tunnistettavissa ja osa osittaisesta peittämisestä ja rajaamisesta huolimatta ainakin lähipiirinsä tunnistettavissa. Neuvosto katsoo, että onnettomuutta olisi ollut mahdollista kuvata ja selostaa näyttämättä alaikäisiä uhreja.

Neuvostolle toimitetun selvityksen perusteella ei ole näyttöä siitä, että Helsingin Sanomat olisi tietoja hankkiessaan toiminut uhreja tai heidän omaisiaan kohtaan tungettelevasti tai muuten sopimattomasti.

Neuvosto katsoo, että kuvan julkaiseminen loukkasi hienotunteisuuden vaatimusta onnettomuusuhreista uutisoitaessa. Lehti ei myöskään noudattanut Journalistin ohjeiden vaatimusta erityisestä varovaisuudesta käsitellessään alaikäisiä koskevia asioita.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeita 28 ja 30, ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Minna McGill, Valpuri Mäkinen, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen, Marjukka Vainio-Rossi.