7600/UL/21

Vapauttava

Lehti julkaisi juttuja uimahallissa tapahtuneesta välikohtauksesta ja sen vuoksi tehdystä korvausvaatimuksesta ja muista toimenpiteistä. Ensimmäisessä jutussa taustalla olleista uimahallin tapahtumista oli kerrottu virheellisesti, mutta lehti korjasi virheen pikaisesti. Myöhemmissä seurantajutuissa tapahtumat oli kerrottu osin epätarkasti, mutta jutuista kävi ilmi, että kyseessä ei ollut tyhjentävä kuvaus tapahtumista, eikä jutuissa ollut olennaista asiavirhettä.

Kantelu 10.2.2021

Kantelu kohdistuu Turun Sanomien juttuihin:

– 10.11.2020 ”Uimavalvojan loukkaama valtuutettu vaatii 500 euron korvausta” (printtilehti)

– 28.1.2021 ”Salon uimahallijupakka etenemässä poliisitutkintaan” (printtilehti)

– 1.2.2021 ”Salo vie uimahalligaten poliisille – valvoja oli kokenut valtuutetun uhkailevan potkuilla” (nettilehti)

Kantelun mukaan jutuissa oli tapahtumien kulkua koskeva asiavirhe kohdassa, jossa kerrottiin, miten tapahtumat olivat saaneet alkunsa. Juttu 10.11.2020: ”Viereisellä radalla altaassa harjoitellut kilpauimari oli roiskaissut vettä [kantelijan] päälle, jolloin hän oli mennyt antamaan asiasta palautetta vuorossa olleelle uimavalvojalle.” Juttu 28.1.2021: ”Tapahtumat saivat alkunsa, kun uimassa ollut [kantelija] sai altaassa vettä päälleen ja valitti asiasta uimavalvojalle.” Kantelijan mukaan hän todellisuudessa huomautti kilpauimarille itselleen vaarallisesta tilanteesta altaassa, minkä jälkeen kilpauimarin tuttava meni valittamaan kantelijan huomautuksesta uinninvalvojalle, joka tuli huomauttamaan kantelijaa.

Kantelija pyysi lehdeltä virheen korjausta pian juttujen julkaisemisen jälkeen. Ensimmäisestä jutusta lehti julkaisi oikaisun 13.11.: ”Valtuutettu kertoo valittaneensa veden pärskymisestä kilpauimarille itselleen, ei uinninvalvojalle, joka valtuutetun mukaan kohteli häntä epäasiallisesti.” Toista juttua lehti ei suostunut korjaamaan vaan kertoi sen sijaan kantelijalle mahdollisuudesta kirjoittaa vastine. Kantelija katsoo, että asiavirheiden korjaaminen jätettiin hänen tehtäväkseen. Kantelija katsoo, että hän joutui uutisoinnissa erittäin kielteiseen julkisuuteen, ja että virheistä voi aiheutua merkittävää vahinkoa, koska uimahallin tapahtumat voivat edetä poliisitutkintaan. 

Myös 1.2. julkaistussa nettijutussa annettiin kantelun mukaan virheellinen kuva tapahtumista, vaikka kantelija oli jo ennen jutun julkaisemista moneen kertaan kertonut toimitukselle tapahtumien todellisen kulun. Jutussa luki: ”Kuntouimarina hallissa käynyt [kantelija] oli saanut päälleen viereisen radan kilpauimarin pärskeitä. Uimareiden sananvaihto oli saanut paikalle uimavalvojan, jonka kanssa [kantelija] oli joutunut niin ikään sanaharkkaan.”

Kantelija on täydentänyt kanteluaan 11. ja 16.2.2021 saatuaan tiedon, että lehti oli julkaissut printtilehdessään oikaisun ja kantelijan mielipidekirjoituksen.

Lehti julkaisi 10.2. oikaisun: ”Toisin kuin Turun Sanomat kertoi valtuutettu [kantelijan nimi] ei Salon uimahallijupakassa valittanut uimavalvojalle. Sen sijaan valvojan ja valtuutetun välille kehkeytyi riita, jota poliisi tutkii.” Kantelun mukaan oikaisu oli lyhyt ja virheellinen, ja se oli piilotettu lehden sivun alalaitaan hyvin huomaamattomasti. Kantelijan mielestä tapahtumia ei voi kutsua riidaksi eikä poliisi tutkinut vielä asiaa. Tähän asiaan kantelija ei kuitenkaan pyytänyt lehdeltä enää korjausta. Lehti julkaisi 12.2. kantelijan mielipidekirjoituksen, jossa hän kommentoi tapausta ja lehden uutisointia.

Päätoimittajan vastaus 14.4.2021

Vastaavan päätoimittajan Kari Vainion mukaan kantelija on vaatinut oikaisua 28.1.2021 julkaistusta uutisesta. Kantelijan mukaan jutussa väitettiin virheellisesti, että hän olisi valittanut uimarista uinninvalvojalle, vaikka kantelijan mukaan uinninvalvoja valitti kantelijalle tämän käytöksestä. Kantelija on vedonnut siihen, että asialla on merkitystä käynnissä olevan poliisitutkinnan kannalta ja esittänyt uutisoinnin heikentävän poliisin puolueettomuutta.

Päätoimittajan mukaan kantelija on tulkinnut tekstiä omista lähtökohdistaan, vaikka tekstissä on de facto viitattu kantelijan ja uinninvalvojan väliseen sanaharkkaan. Tämän sanaharkan tapahtuminen on riidatonta. Päätoimittajan mukaan voidaan olettaa, että sanaharkassa kantelija on tullut valittaneeksi uimarista uinninvalvojalle, eikä kantelija ole tätä kiistänyt. Päätoimittajan mukaan vaatiessaan oikaisua kantelija on vedonnut vain omaan selvitykseensä, jota päätoimittajan mukaan tuskin voi pitää puolueettomana todisteena virheestä.

Kantelija oli yhteydessä toimitukseen yli kymmenen kertaa. Kantelijan vaadittua oikaisua 28.1. uutispäällikkö pyysi häntä samana päivänä sähköpostitse yksilöimään jutussa esiintyvät virheet. Kantelija ei vastannut pyyntöön, vaan 29.1. toisti pyynnön oikaisusta ja uudisti vaatimuksensa samansisältöisenä 30.1. Uutispäällikkö vastasi 30.1., että lehdessä olleessa uutisessa ei hänen ymmärtääkseen ollut oikaisua vaativia virheitä. Samana päivänä lähettämässään vastauksessa kantelija päätoimittajan mukaan viimein yksilöi väitteensä virheestä. Uutispäällikkö lähetti hänelle 31.1. sähköpostin, jossa kertoi välittäneensä korjauspyynnön toimitukseen, koska oli tuolloin vapailla.

Päätoimittajan mukaan oikaisua ei tehty, sillä Turun Sanomien verkkosivuilla julkaistiin 1.2. asiasta uusi uutinen. Uutisessa tapahtumien kuvausta oli korjattu. Sikäli kuin kantelijan motiivina oli varmistaa poliisitutkinnan puolueettomuus asia voitanee päätoimittajan mukaan katsoa tulleen korjatuksi. Seuraavana päivänä kantelija lähetti jälleen viestin uutispäällikölle kysyäkseen, oliko oikaisu tehty printtilehteen. Uutispäällikkö vastasi samana päivänä olevansa työpaikalla vasta parin päivän päästä. Kahden päivän päästä kantelija uudisti kysymyksensä, johon uutispäällikkö vastasi kertomalla 1.2. julkaistussa jutussa käytetystä tapahtumankuvauksesta: ”Kuntouimarina hallissa käynyt [kantelija] oli saanut päälleen viereisen radan kilpauimarin pärskeitä. Uimareiden sananvaihto oli saanut paikalle uimavalvojan, jonka kanssa [kantelija] oli joutunut niin ikään sanaharkkaan.” Uutispäällikkö varmisti kantelijalta, että tämä lienee oikein. Samana päivänä lähettämässään vastauksessa kantelija ilmoitti, ettei ole vieläkään tyytyväinen.

Päätoimittajan mukaan viimeistään tässä vaiheessa oli käynyt ilmeiseksi, että alkuperäinen perustelu oikaisulle ei enää pätenyt, vaan kantelijan motiivi oli muuttunut. Myöhemmin samana päivänä kantelija lähetti oman versionsa 1.2. julkaistusta uutisesta, johon hän oli lisännyt osia omasta kaupungille antamastaan selonteosta. Uutispäällikkö vastasi tuolloin, että hän ei enää näe asiassa korjattavaa. Kantelija ilmoitti vielä samana päivänä tyytymättömyytensä ratkaisuun.

Kantelija soitti toimitukseen 9.2., jolloin uutispäällikkö kertoi hänelle mahdollisuudesta vastineeseen. Päätoimittaja kertoo, että samalla kun kävi ilmeiseksi, että kantelijan yhteydenotot eivät loppuisi, hän päätti uutispäällikköä kuultuaan julkaista oikaisun 10.2. lehdessä kantelijan alkuperäisen vaatimuksen mukaisesti, vaikka kantelijan väittämä oli siinä vaiheessa muuttunut. Lisäksi päätoimittaja lupasi kantelijalle hänelle julkaistun oikaisun jälkeen, että myös hänen vastineensa julkaistaan.

Lehti kävi kantelijan kanssa viestien vaihtoa jo marraskuussa 2020, jolloin asiasta uutisointiin ensimmäisen kerran. Vielä siinä vaiheessa kantelija itse piti ainakin sähköpostiviestinsä mukaan ”hieman virheellisenä” sitä, kuka oli uimahallissa valittanut ja kenelle. Myöhemmin juuri tämän asian merkitys on päätoimittajan mukaan korostunut.

Päätoimittajan mukaan esitetty virhe uutisoinnissa ei ole vähäistä merkittävämpi. Päätoimittajan mukaan kantelijan väitteet virheistä ovat myös muuttuneet matkan varrella ja kantelijan toiminta on johtanut kohtuuttomaan työmäärään toimituksessa. Päätoimittaja katsoo lehden toimineen vähintäänkin Journalistin ohjeiden velvoittamalla tavalla.

Ratkaisu

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Turun Sanomat uutisoi syksyn ja talven aikana useissa eri jutuissa kantelijan ja uinninvalvojan välille kaupungin uimahallissa syntyneestä kiistasta sekä siitä seuranneista korvausvaatimuksesta, tutkintapyynnöstä ja muista toimista. Neuvoston käsiteltävänä on jutuista kolme, joissa oli kantelijan mukaan tapahtumien kulkua koskeva asiavirhe. Lehti korjasi ensimmäisen painetussa lehdessä julkaistuista jutuista pikaisesti ja toisen noin kahden viikon viiveellä. Viimeisenä julkaistua nettijuttua lehti ei korjannut.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että ensimmäisessä jutussa oli kerrottu virheellisesti siitä, miten tapahtumat uimahallissa saivat alkunsa. Lehti kuitenkin korjasi virheen pikaisesti Journalistin ohjeiden mukaisesti.

Myöhemmissä jutussa oli kyse tapauksen jatkoseurannasta ja juttuihin oli tiivistetty tapauksen aiempia vaiheita. Neuvosto toteaa, että tiivistykset olivat osin epätarkkoja sen suhteen, miten tapahtumat uimahallissa olivat saaneet alkunsa. Jutuista kuitenkin kävi ilmi, että kyseessä ei ollut tyhjentävä kuvaus tapahtumista. Siten jutuissa ei ollut olennaista asiavirhettä, joka olisi pitänyt korjata viipymättä.

Kantelijaa myös kuultiin jutuissa laajasti ja lehti julkaisi hänen mielipidekirjoituksensa, jossa hän kertoi tapahtumien kulusta omasta näkökulmastaan.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Marja Keskitalo, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hanna Parhaniemi, Heli Parikka, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki ja Henrik Rydenfelt.