7560/YLE/21

Vapauttava

Ylen esittämässä suomalaisia ikimetsiä käsittelevässä dokumentissa ei ollut olennaisia asiavirheitä eivätkä mielipiteet ja tosiasiat sekoittuneet siinä toisiinsa. Tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa, tulkintansa ja ilmaisunsa.

Kantelu 6.1.2021

Kantelu kohdistuu Suomalaiset ikimetsät -dokumenttiin, joka esitettiin Yle TV1:llä ensimmäisen kerran 26.12.2020 ja joka on sen jälkeen ollut katsottavissa Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4611815

Kantelija katsoo ohjelman rikkoneen Journalistin ohjeita 8, 10,11, 12 ja 20.

Kantelun mukaan seuraavat väittämät eivät olleet totta tai ne olivat kiistanalaisia, eikä Yle ollut oikaissut niitä saatuaan virheistä tiedon:

1) “Suomessa on hyvin vähän luonnontilaisia metsiä.”

2) “Ikimetsät ovat yhä harvinaisempia helmiä.”

3) “Metsäluonnon monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi.”

4) “Kokonaisia metsäluontotyyppejä on vaarassa kadota.”

5) “Metsät ovat päätyneet paperin ja sellun raaka-aineeksi.” Kantelun mukaan metsä ei ole raaka-aine, metsässä kasvanut puu on.

6) “Luontomatkailun kohteena on erityisesti erämaat ja koskemattomat vanhat metsät.” (Neuvoston huomio: dokumentissa sanotaan tarkalleen ottaen “Luontomatkailu on maailmanlaajuisestikin nopeimmin kasvava matkailun ala. Suomessa sen kärkikohteita ovat puhtaat järvemme, koskemattomat erämaat ja vanhat metsät.”)

7) “Metsäksi kutsutut alueet näyttävät olevan ennemminkin läpipääsemätöntä taimikkoa ja monin paikoin se on vain yhden puulajin metsää.” (Neuvoston huomio: dokumentissa asiayhteys on seuraava: “Kun katsotaan suomalaista metsämaisemaa keskimäärin, vanhan metsän tunnusmerkit eivät täyty. Puuta on kyllä paljon, mutta sen keski-ikä ei ole kovin korkea. (tauko) Metsäksi kutsutut alueet näyttävät olevan ennemminkin läpipääsemätöntä taimikkoa ja monin paikoin se on vain yhden puulajin metsää.”)

8) “Metsä muistuttaa siis enemmänkin puupeltoa.” Kantelun mukaan puupelto viittaa peltoon, jossa kasvatetaan puuta, tai plantaasimetsätalouteen.

9) “Männyt ja kuuset on istutettu suoriin riveihin.”

10) “Metsä on täysin tasaikäistä.”

11) “Näistä metsistä on turha etsiä erityisen arvokasta lajistoa.”

12) “Virkistysarvotkin ovat varsin niukat.”

13) “Normaalissa talousmetsässä maahan kaatuvat tai lahoavat puut siivotaan nopeasti pois.”

14) “Vanhaa metsää syntyy jo 150 vuodessa. Lehtimetsässä ehkä jo sadassa.”

15) “Suomalaista suoluontoa on tuhottu harvinaisella antaumuksella.” Kantelun mukaan väite viittaa siihen, että jokainen soiden parissa työskentelevä haluaisi tuhota luontoa.

16) “Kokonaisia suoluontotyyppejä on edelleenkin vaarassa kadota.”

17) “Suoluontokohteita on menetetty mittaamattoman paljon.”

18) “Metsien nuorennusleikkaus näkyy myös linnustossa.” Kantelun mukaan muutokset eivät ole nopeita.

19) “Viime vuosina hakkuumäärät ovat lähteneet kovaan kasvuun.”

20) “Vanhoja metsiä uhkaa joutua hakkuisiin, koska kaikkia metsiä ei ole riittävästi kartoitettu tai tutkittu”. (Neuvoston huomio: dokumentissa asia ilmaistaan tarkalleen ottaen “Lisääntyvä puunkäyttö uhkaa myös vanhoja metsiä. Arvokkaitakin kohteita päätyy yhä hakkuutyömaiksi, sillä kaikkia vanhoja metsiämme ei ole riittävällä tarkkuudella kartoitettu, saati tutkittu.”) Kantelun mukaan metsistä on hyvät tiedot.

21) “Suomessa tehdään edelleen erittäin raskasta metsien ja maaperän käsittelyä. Niiden jälkiä on totuttu näkemään 1960- ja 70-luvuilla, mutta ei enää 2000-luvulla. Saati nykypäivänä. Uutiskuvissa vastaavaa on nähty Itä-Euroopassa tai Etelä-Amerikassa, mutta ei Suomessa.”

22) Kantelun mukaan on “höpöhöpöä”, että dokumentin esittelemä avohakkuu Lapissa on “tärvellyt” luontoa. Väitteitä ei kantelun mukaan perustella, eikä lähtötietoja voi tarkistaa mistään.

Kantelun mukaan seuraavat dokumentin väittämät olivat mielipiteitä:

1) “Vanhoja metsiä on aivan liian vähän.”

2) “Parhaimmillaan suomalaiset ikimetsät ovat laajojen koskemattomien metsien, luonnontilaisten soiden ja järvien kaunista mosaiikkia. Tällaiset maisemat tarjoavat retkeilijöille ne hienoimmat elämykset.”

Lisäksi kantelun mukaan Yle ei tarkistanut dokumentin faktoja riittävästi ja suhtautuu säännönmukaisesti kritiikittä ympäristöjärjestöihin, vaikka niillä on “vahingoittamistarkoitus” metsäalaa kohtaan.

 

Vastaavan toimittajan vastaus 26.3.2021

Ylen luovista sisällöistä vastaava toimittaja Ville Vilén vastaa virheväitteisiin myös kohta kohdalta. Vastaava toimittaja kiistää kaikki kantelun asiavirheet ja pitää tulkinnanvaraisista asioista ohjelmassa tehtyjä johtopäätöksiä perusteltuina. Mielipiteellistä aineistoa hän pitää journalismissa sallittuna.

1) Vastaavan toimittajan mukaan luonnontilaiset metsät ovat eri asia kuin suojellut metsät ja suojeltujen metsien pinta-ala. Luonnontilaisia metsiä on Suomessa vähän. Esimerkiksi Etelä-Suomen metsäisten kansallispuistojen – kuten Seitseminen ja Helvetinjärvi – pinta-alasta pääosa on talousmetsän tunnusmerkit täyttävää metsää.

2) Vastaavan toimittajan mukaan suojelualueiden määrä tai pinta-alojen kasvu ei takaa ikimetsien määrän kasvua. Ikimetsämme ovat yhä harvinaisempia ja Suomen metsien keski-ikä laskee tasaista tahtia. Näkemys on tarkistettavissa esim. artikkelista: https://forest.fi/fi/artikkeli/metsien-ikarakenne-vuosina-1951-2019/.

3) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelman näkemys monimuotoisuuden vähentymisestä pitää paikkansa. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 -julkaisun laajan trendin avulla on tehtävissä ohjelmassa esitetty johtopäätös. Asiaa on tarkasteltava laajasti useiden lajien kautta.

4) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetty tulkinta luontotyyppien katoamisvaarasta on oikein. Se perustuu mm. ympäristöhallinnon verkkosivuilla esitettyyn tilastotietoon ja näkemyksiin (https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Metsat)

5) Vastaavan toimittajan mukaan metsä on puuta ja puun voi käsittää myös raaka-aineeksi.

6) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetyt näkemykset matkailijoiden halusta virkistäytyä myös mahdollisimman luonnontilaisissa metsäkohteissa ovat perusteltuja. Vastaava toimittaja viittaa tutkittuun tietoon, jota aihepiiristä löytyy mm. täältä: https://www.luke.fi/blogi/metsalla-on-valia-ihminen-elpyy-eri-tavalla-erilaisissa-metsissa/

7) Virheväittämään taimikoiden määrästä ja laadusta vastaava toimittaja toteaa, että journalismissa on oikeus myös yleistää, mikäli tämän myötä asia ei muutu toiseksi. Vastaavan toimittajan mukaan tässä tapauksessa ei ole muuttunut.

8) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetty näkemys puupelloista on perusteltavissa ohjelmassa näytettyjen kuvien perusteella tai esimerkiksi karttalinkkien kautta avautuvien ilmakuvien avulla. Suomessa on satojatuhansia hehtaareja metsitettyjä peltoja. Tavallinen katsoja ei myöskään voi saada ohjelmassa esitetyistä näkemyksistä sitä käsitystä, että kaikki metsät muistuttaisivat puupeltoa.

9) Vastaavan toimittajan mukaan yleistyksen esittäminen suoriin riviin istuttamisesta on perusteltua ohjelmassa esitettyjen kuvien ja tekijän moninaisten kokemusten pohjalta.

10) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetty näkemys metsän tasaikäisyydestä on yleistys, jollainen on siinä oikeutettua esittää, ottaen huomioon ohjelman tekijän laaja-alainen tieto ja kokemus aihepiiristä.

11) Vastaavan toimittajan mukaan dokumentissa esitetyt näkemykset ovat perusteltuja ohjelmantekijän yli 40-vuotisen kokemuksen perusteella. Tekijän kokemus linnuista, kasveista tai sienistä on laaja. Tämän perusteella esimerkiksi valtava määrä lajistoa tarvitsee ympärilleen paljon lahopuuta, ei vain yhtä maahan kaatunutta runkoa.

12) Vastaavan toimittajan mukaan dokumentissa esitetyt näkemykset ovat perusteltuja ohjelmantekijän yli 40-vuotisen kokemuksen perusteella. Virkistysarvoista esitetty näkemys on osa keskustelua aiheesta ja sitä kautta oikeutettu.

13) Vastaavan toimittajan mukaan kantelijan esittämä tavoite lahopuun lisäämisestä on kannatettava. Ohjelman tarkoitus on kuitenkin myös näyttää erilaisten tavoitteiden toteutumista käytännössä ja tehdä tulkintaa sen perusteella. Tällainen on oikeutettua journalismissa, mikäli se tapahtuu journalismissa hyväksytyin keinoin. Näin on vastaavan toimittajan mukaan tässäkin tapauksessa tapahtunut. Esimerkiksi voidaan perustellusti tulkita niin, että joissakin yksityismetsissä myrskyn kaatamat maapuut tai pystykuivat rungot kaadetaan hyvin nopeasti. Etelä-Suomessa tätä on vauhdittanut myös pelko puiden tuholaisista.

14) Vastaavan toimittajan mukaan vanhan metsän syntymiseen vaadittava aika on määrittelykysymys, johon ohjelmantekijällä on ollut perusteet. Monin paikoin päätehakataan 60–70-vuotiasta metsää.

15–17) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetyt näkemykset soista eivät ole vääriä. Dokumentissa esitetty perustuu mm. ympäristöhallinnon esittämiin käsityksiin soiden uhanalaisuudesta (https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Suot) sekä tuhansiin karttalinkkeihin soista, jotka ovat turvetuotantoalueita tai muuten ojitettu.

18) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetyt näkemykset linnustosta voi tulkita oikeiksi. Dokumentissa ei väitetty, että muutokset linnustossa tai metsissä olisivat nopeita. Suomen linnusto on kuitenkin muuttunut metsien rakenteen muutoksen myötä. Ohjelmassa mainitun hömötiaisen lisäksi esimerkiksi puukiipijä ei voi menestyä nuorissa taimikoissa tai nuorissa metsissä. Kun metsien rakenne pitkällä tähtäimellä muuttuu, loppuvat joiltakin lintulajeilta myös elinmahdollisuudet. Lisää aiheesta löytyy mm. kansallisen lintuyhdistysten ja -harrastajien Birdlifen raportista Linnuston tila Suomessa.

19) Vastaavan toimittajan mukaan hakkuumäärätilastoja voi tulkita ohjelmassa esitetyllä tavalla.

20) Vastaavan toimittajan mukaan hakkuu-uhkaa voi käsitellä myös metsien luontoarvojen näkökulmasta. Suomessa ei ole sellaista tietoa metsien luontoarvoista, etteikö ohjelmassa esitetty näkemys olisi oikeutettua esittää.

21) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetyt näkemykset raskaasta metsien käsittelystä ovat perustellusti esitettävissä ohjelman tekijän pitkällisen aiheen seurannan, ohjelmassa esitettyjen kuvien, ilmakuvien, ilmakuvissa näkyvien metsien ja hakkuiden sekä näiden alueiden ympäristön perusteella. Dokumentissa esitetyt näkemykset eivät tältäkään osin tarkoita sitä, että siinä kuvattua hakkuujälkeä tehtäisiin koko Suomessa.

22) Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa esitetyt näkemykset kyseisestä hakkuusta ovat perusteltuja ja näkemyksen lähtötiedot voidaan todentaa. Dokumentissa käytetty kuva on Kemijärveltä. Paikan hakkuualalla on mittaa 4,6 kilometriä, eikä sitä voi pitää luontaisena uudistamisena.

Mielipide 1) Vastaavan toimittajan mukaan näkemys vanhojen metsien liiasta vähyydestä on loogisesti perusteltu, jos asiaa tarkastellaan lajiston monimuotoisuuden kannalta. Vanhat metsämme ovat yhä pienempiä saarekkeita ja kaistaleita, joilla ei ole enää yhteyttä naapurimetsiin. Asian voi tulkita myös niin, että vanhoja metsiä on liian vähän.

Mielipide 2) Vastaavan toimittajan mukaan näkemyksen hienoimmista elämyksistä voi esittää perustuen ohjelman tekijän pitkälliseen kokemukseen sekä dokumentissa nähtyihin kuviin.

Vastaavan toimittajan mukaan Yleisradion perustehtävänä on tarjota monipuolisia tietoja. Monipuolisten tietojen tarjoamisen lisäksi Ylellä on oltava mahdollisuus mielipiteiden ja keskustelujen esille tuomiseen. Pyrkimyksenä on se, että tarjottava tieto perustuu akateemiseen tutkimukseen.

Vastaava toimittaja toteaa, että kiistanalaisissa asioissa nämä tutkimukset saattavat päätyä erilaisiin lopputuloksiin ja myös näistä lopputuloksista voidaan olla eri mieltä. Pitkällä tähtäimellä Ylessä pyritään tasapainoon erilaisten näkemysten tarjoamisessa. Riippuen esitettävästä asiasta ja esittämisen paikasta, tämä tasapaino saavutetaan joko yhdessä jutussa tai ohjelmassa taikka laajemmassa kokonaisuudessa.

Esimerkiksi Ylen metsäaiheesta tarjoamien monenlaisten näkemysten tasapainon voi vastaavan toimittajan mielestä todeta niiden kymmenien juttujen kautta, jotka aukeavat hakijalle syöttäen internetin hakukoneeseen hakusanat: Yle Uutiset ja metsänhoito. Haun kautta tulee luettavaksi kymmeniä metsänhoitoon, metsätalouteen, metsiin, metsänkasvatukseen tai hakkuisiin liittyviä juttuja.

Vastaavan toimittajan mukaan hyvään keskusteluun kuuluu erilaisten näkemysten sietäminen, vaikka ne eivät olisi samanlaisia kuin omat näkemykset, kunhan näkemykset ovat asiallisia ja perusteltuja. Metsien tila ja niiden hoitaminen, virkistyskäyttö ja taloudellinen hyötyminen niistä ovat olleet tärkeä osa suomalaisuutta. Aihepiiri on yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeä. Niinpä metsästä sen eri näkökulmineen on Suomessa voitava keskustella, olipa itse keskustelusta sitten mitä mieltä kukin on. Esitetty ohjelma on osa tätä keskustelua, eikä se väitä olevansa koko totuus asiasta. Ilman eri näkökulmia keskustelu jäisi vajaaksi. Siksi myös tällaiselle ohjelmalle on vastaavan toimittajan mielestä oltava oikeus.

Vastaavan toimittajan mukaan kyse on luontodokumentista, jonka näkökulma ja fokus on vanhoissa metsissä, niiden monimuotoisuudessa ja lajikirjossa. Dokumentin tekijällä on kymmenien vuosien kokemus liikkumisesta ja kuvaamisesta suomalaismetsissä. Omien havaintojensa lisäksi tekijä tukeutuu ohjelmassa akateemisin metodein tuotettuun tietoon.

Vastaava toimittaja huomauttaa, että ilman ohjelmakohtaista näkökulmallisuutta suljettaisiin pois yksi tapa tehdä journalismia: dokumenttien teko. Näkökulmallisuuden voi toteuttaa punnitusti ja laajalla kokemuksella asiasta. Vastaavan toimittajan mukaan jo pelkästään tämän ohjelman kuvaaminen ja kuvien käyttö kertovat tekijän laajasta paneutumisesta aiheeseen. Kuvauksia on pitänyt tehdä ympäri Suomea, eri vuosina ja vuodenaikoina. Siltä osin kuin ohjelmassa on ollut tarpeen, siinä esitetyt näkemykset perustuvat akateemiseen tutkimukseen.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.

Yle TV1 esitti suomalaisia ikimetsiä käsittelevän luontodokumentin, joka esitteli vanhojen metsien tilaa ja ekologiaa sekä kritisoi voimakkaasti suomalaista metsänhoitoa.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että dokumentissa ei ollut yhtään olennaista asiavirhettä eivätkä mielipiteet ja tosiasiat sekoittuneet Journalistin ohjeiden vastaisella tavalla. Dokumentin väittämille löytyi katetta tilastoista ja tutkimuksista tai niistä kävi selvästi ilmi, että kyse oli tekijänsä tulkinnoista ja mielipiteistä. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja ilmaisutapansa. Dokumenttikaan ei lajityyppinä edellytä puolueettomuutta tai neutraaliutta, kunhan mielipiteet erottuvat tosiasioista. Tapauksessa ei myöskään ole viitteitä siitä, että Yle olisi laiminlyönyt lähdekritiikin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen, Mona Haapsaari, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hanna Parhaniemi, Heli Parikka, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.