7332 & 7394/SL/20

Vapauttava

Jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä. Asia oli osittain tulkinnanvarainen. Lehti julkaisi aiheesta täydentävän jatkojutun kantelijan otettua yhteyttä lehteen.

Kantelu 17.4.2020

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien  printtiversiossaan 19.1.2020 julkaisemaan juttuun ”Kysy asumisesta: Saako yhtiökokouksen keskusteluja nauhoittaa?”. Kantelija vetoaa kantelussaan Journalistin ohjeiden kohtiin 8, 10 ja 20.

Kantelun mukaan jutussa todetaan virheellisesti, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokous saa enemmistöpäätöksellä rajoittaa osakkaan oikeutta käyttää muistiinpanovälineitä ja esim. kieltää kokouksen nauhoittamisen. Kielto tarkoittaisi kokoukseen laillisesti osallistuvan osakkaan perustuslaillisen oikeuden (PL 12 §, sananvapaus) kieltämistä tai vähintään sen rajoittamista. Kantelun mukaan rajoitustoimelle ei ole laillisia perusteita, eikä se ole lain edellyttämällä tavalla välttämätöntä, jonka vuoksi yhtiökokouksella ei voi olla tällaista rajoitusoikeutta. 

Kantelun mukaan lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta ja -tapauksista tai muiden asiantuntijoiden lausumista ei löydy tukea artikkelissa esitetyille väitteille. Kantelija ei ole löytänyt ainuttakaan kirjallista esitystä, jossa todettaisiin, että asunto-osakeyhtiön osakas yhtiökokoukseen laillisesti osallistuessaan ei saisi äänittää kokouksen kulkua omaan käyttöönsä ja oikeusturvansa varmistamiseksi. 

Kantelun mukaan jutussa esitetty virheellinen mielipide on erittäin laajavaikutteinen, sillä se esitetään Kiinteistöliiton apulaispäälakimiehen asemassa ja julkaistaan valtakunnan päälehdessä ja se tulee vaikuttamaan suuren ihmisjoukon oikeusturvaa merkittävästi heikentäen, sillä Suomessa on nykyisin 89 000 asunto-osakeyhtiötä, joissa asuu noin 2,7 miljoonaa asukasta. Kantelun mukaan lukuisissa yhtiökokouksissa tulee em. artikkelin vuoksi syntymään epäselviä ja ristiriitaisia tilanteita, sekä perusoikeuksien toteutumisen ja yksilöiden oikeusturvan kannalta lainvastaisia päätöksiä.

 

Kantelun mukaan useimmiten kyseessä on yhtiökokouksen vähemmistöosakkeet, jotka pyrkivät estämään taloyhtiöissä tapahtuvaa lain ja hyvän hallinnon vastaista toimintaa, sekä pahimpia väärinkäytöksiä. Yhtiökokouksen äänittäminen on yksi heidän keskeisin oikeusturvansa. Kantelussa todetaan, että koska lehtiartikkelissa on useita virheväittämiä, jotka ovat jopa perustuslain vastaisia ja koska väittämillä on laajat seuraukset, niin tulisi virheväittämät oikaista julkaisemalla uusi artikkeli, jossa selvästi tuodaan esille kansalaisten sananvapauteen liittyvät oikeudet.

Kantelija otti kaksi kertaa yhteyttä lehteen. Lehti julkaisi jatkojutun kantelijan toisen yhteydenoton jälkeen.

Kantelu 17.7.2020

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 16.3.2020 julkaisemaan juttuun ”Taloyhtiökokouksessa nauhurin käytöstä monia eri tulkintoja”. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeisiin 2, 8, 10 ja 20. Journalistin ohje 2 on karsittu kantelun käsittelystä käsittelyynottopäätöksessä.

Kantelun mukaan Helsingin Sanomien 19.1. julkaisemassa jutussa on useita virheväittämiä, jotka ovat jopa perustuslain vastaisia ja joita ei ole 19.4.2020 julkaistussa jutussa yksiselitteisesti oikaistu. Koska väittämillä on laajat seuraukset, tulisi virheväittämät kantelun mukaan oikaista mahdollisimman perusteellisesti ja perustellusti julkaisemalla vielä uusi artikkeli, jossa selvästi tuodaan esille kansalaisten sananvapauteen liittyvät perusoikeudet. 

Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan juttuaan. Lehti ei ole korjannut juttuaan.

Päätoimittajan vastaus 8.9.2020

Helsingin Sanomien päätoimittajan Kaius Niemen mukaan lehti julkaisi painetun lehden Koti-osiossa 19.1. 2020 jutun, jossa kysyttiin, saako taloyhtiön yhtiökokouksen keskusteluja nauhoittaa. Kyse oli lukijalta saadusta kysymyksestä Kysy asumisesta -palstalla, jolla selvitetään asiantuntijan avulla lukijoita askarruttavia asumiseen liittyviä kysymyksiä. 

Päätoimittajan mukaan kysymykseen vastasi Kiinteistöliiton apulaispäälakimies, jota voi perustellusti pitää taloyhtiöiden toimintaan liittyvien kysymysten asiantuntijana. Asiantuntijan mukaan osakkaalla ei ole ehdotonta oikeutta esimerkiksi nauhoittaa yhtiökokouksessa käytäviä keskusteluja. Vastauksessaan hän vetoaa hyvän tavan mukaiseen käytäntöön ja siihen, että yhtiökokouksen alussa päätetään enemmistöllä siitä, mitkä muistiinpanovälineet ovat kokouksessa sallittuja ja saako kokouksessa nauhoittaa. Esimerkiksi salakuunteluun nauhoittaja ei asiantuntijan mukaan kuitenkaan syyllisty. 

Päätoimittajan mukaan vastaus edusti palstalla tavanomaista, asioita käytännön sujuvuuden näkökulmasta tarkastelevan asiantuntijan näkemystä, eikä toimituksella ollut tässä kontekstissa perusteltua syytä kyseenalaistaa luotettavana tiedon lähteenä pidetyn tahon esittämää kantaa. 

Päätoimittajan mukaan lukijalle tulee selväksi, että kyse on nimenomaan asiantuntijan näkemyksestä. Kiinteistöliitto on taloyhtiöiden etujärjestö, ja sen linjauksilla on merkittävä rooli siinä, millaisiksi eri taloyhtiöiden käytännöt muotoutuvat. Toimituksen lähtökohtaisen arvion mukaan kyse ei ollut oikeudellisesti erityisen kiistanalaisesta kysymyksestä, eikä  vastausta tässä yhteydessä aktiivisesti haastettu. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan ensimmäinen viesti ei ollut oikaisupyyntö- tai vaade, vaan palautteena lähetettyä argumentointia nauhoittamisoikeuden puolesta. Kantelija arvosteli jutussa esitettyä mielipidettä, ja rohkaisi Helsingin Sanomia käsittelemään kysymystä yhtiökokousten nauhoituksesta sananvapauskysymyksenä. 

Päätoimittaja toteaa, että kantelija päättää 24.1. 2020 lähettämänsä viestin näin: ”Koska pidän kokouksen äänittämistä tärkeänä oikeusturvaa tuovana tekijänä ja koska Helsingin Sanomien juhlavuoden teemana on sananvapauden puolustaminen, niin rohkenen pyytää toimitustanne selvittämään yhtiökokouksen äänitysoikeutta tarkemmin ja julkaisemaan asiasta lisäselvitystä em. teksti, liitteiden kannanotot ja erilaiset asiantuntijalausunnot huomioiden. Isona mediatalona teillä on varmasti paras tietämys sananvapauteen liittyvistä oikeuksista.” 

Päätoimittajan mukaan kantelijan lähettämät huomiot olivat kuitenkin relevantteja, ja niistä tuli selkeästi ilmi perusteltuja syitä käsitellä tarkemminkin yhtiökokousten nauhoituksiin liittyvää problematiikkaa ja ratkaisujen oikeusperusteita. Tämän johdosta HS teki oman journalistisin perustein arvionsa siitä, että asiaa voisi olla syytä tarkastella laajemmasta näkökulmasta. 

Päätoimittajan mukaan kantelija lähetti varsinaisen huomautuksensa alkuperäisen jutun virheellisyydestä HS:lle vasta viestissään 16.3.2020. Kantelija esitti tuolloin, että ”julkaistu lehtiartikkeli sisältää olennaisia virheitä, sillä lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta ja – tapauksista tai muiden asiantuntijoiden lausumista ei löydy tukea artikkelissa esitetyille väitteille”. Väitteillä kantelija viittasi Kiinteistöliiton apulaispäälakimiehen näkemykseen siitä, että ”osakkaalla ei ole ehdotonta oikeutta esimerkiksi nauhoittaa yhtiökokouksessa käytyjä keskusteluja.” Kirjelmässään kantelija perusteli omaa näkemystään laajasti. Virheväittämät tulisi kantelijan mukaan oikaista julkaisemalla uusi artikkeli, jossa todetaan jo otsikossa että ”Taloyhtiön yhtiökokouksen saa äänittää”. Lisäksi oikaisu tulisi julkaista samassa osiossa kuin alkuperäinen artikkeli. 

Päätoimittajan mukaan HS:n uutisista vastaava toimituspäällikkö kuittasi kantelijan viestin/oikaisupyynnön vastaanotetuksi samana päivänä, 16.3.2020. Myös Koti-osiosta vastaava kaupunkitoimituksen esimies vastasi 5.4.2020 kantelijalle asian olevan käsittelyssä ja jatkojutun olevan vireillä. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan alkuperäisten toiveiden mukainen jatkoartikkeli yhtiökokousten nauhoituskysymyksestä julkaistiin HS.fi:ssä verkkoversiona 9.4.2020 ja painetussa lehdessä 19.4.2020. Jatkojuttu tehtiin HS:n toimituksellisen harkinnan perusteella. Jatkojutussa haastettiin selkeästi Kiinteistöliiton esittämä kanta ja asian laitaa selvitettiin oikeustieteen asiantuntijoiden haastatteluin. Jutussa haastateltujen kolmen oikeusoppineen näkemysten perusteella syntyy lukijalle käsitys siitä, että nauhoituskielto on oikeudellisesti ongelmallisempi kuin alkuperäisestä jutusta kävi ilmi. Lisäksi jutun asiantuntijahaastatteluista ilmenee, että asiaa on hyödyllistä tarkastella tiukan juridisen arvioinnin lisäksi myös yhtiökokoukseen liittyvien käytäntöjen ja käytännön sujuvuuden kannalta. 

Päätoimittajan mukaan jatkojutun perusteella on pääteltävissä, että nauhoituskiellon oikeudellinen perusta on hutera, mutta taloyhtiö voi halutessaan niinkin päättää. Kiellon merkitys on kuitenkin vähäinen, koska siitä ei seuraa mitään sanktiota. Esimerkiksi lainvastaisesta salakuuntelusta ei ole kyse. Jutussa esiintyvien juristien ohella asiaa pyrittiin selvittämään myös muita asiantuntijoita kuulemalla, myös perusoikeuksien näkökulmasta. Näissä haastatteluissa tuli ilmi muun muassa se, ettei perustuslaista suoraan voi päätellä, onko nauhoittaminen kiellettyä vai ei, koska perusoikeuksia voidaan rajoittaa tietyin edellytyksen muiden oikeuksien suojaamiseksi. Perustuslaista toki seuraa lähtökohtainen sananvapaus, jollei sitä ole pätevästi lailla rajoitettu. Päätoimittajan mukaan nämä lausunnot voi lukea kantelijan näkemystä tukevina, ja ne ohjasivat myös kyseisen jatkojutun sävyä ja otsikointia. 

Päätoimittajan mukaan kantelija ilmaisi sähköpostitse 27.4. 2020 tyytymättömyytensä jatkouutiseen aiheesta. Hänen mukaansa etenkin perusoikeuksiin liittyviä perusteita ei ole käsitelty kyllin laajasti, eikä artikkeli anna riittävän selkeää kuvaa yhtiökokouksen nauhoittamisen oikeutuksesta, joten kantelija vaati vielä toista ”korjausartikkelia, jossa tuodaan selkeästi esille jokaisen perustuslaillinen oikeus vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. 

Kaupunkitoimituksen esimiehen vastauksen saatuaan kantelija vielä 28.4. 2020 toisti sähköpostitse vaatimuksensa perustuslakinäkökulman uudelleen käsittelyksi. 

Toimitus päätti, että asia oli tällä erää loppuun käsitelty, eikä uusia jatkojuttuja enää tehtäisi. Toimituksen journalistista päätösvaltaa ei tässä, kuten muissakaan tapauksissa voida luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. 

Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Alkuperäinen artikkeli oli luonteeltaan palvelujournalismia, ja siinä kontekstissa Kiinteistöliiton edustaja oli pätevä ja uskottava asiantuntija vastaamaan taloyhtiöiden yhtiökokousten käytännöistä. 

Kantelijan ansiokkaan palautteen ansiosta kysymys nauhoituksen oikeutuksesta osoittautui selkeästi ongelmallisemmaksi asiaksi, ja toimitus teki aiheesta laajan jatkojutun, jossa nauhoituksen sallittavuudesta kysyttiin oikeusoppineilta. Tämä ei kantelijalle kelvannut. 

Päätoimittajan mukaan oikaisu olisi tullut JO kohdan 20 mukaisesti julkaista, mikäli alkuperäisessä jutussa olisi todettu olevan olennainen asiavirhe. HS:n näkökulmasta kyse ei ollut olennaisesta asiavirheestä, eikä kantelijakaan alkuperäisessä palautteessa sellaista osoittanut. Koska kyse ei ollut olennaisesta asiavirheestä, mahdollisesta jatkojutusta ja sen aikataulusta päättäminen on toimituksen oman journalistisen harkinnan varassa. Tätä päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. 

Päätoimittajan mukaan kanteluun liittyvän harkinnan kannalta on olennaista todeta, että yhtiökokousten nauhoittaminen on jossain määrin kiistanalainen kysymys, ja on ilmeistä että kantelija toimii asiassa kampanjanomaisesti edistääkseen julkisuudenkin kautta omaa kantaansa. Hän on kiistämättä tärkeällä asialla puolustaessaan kansalaisten perusoikeuksia. Oikeudellisesti hänen esittämänsä näkökohdat ovat arvokkaita ja merkityksellisiä, minkä vuoksi jatkoartikkelin kirjoittaminen oli myös perusteltua. Tässä hänen omassa viitekehyksessään Kiinteistöliiton näkemys oli väärä mielipide. 

Päätoimittaja toteaa, että Kysy asumisesta -palstan viitekehyksessä Kiinteistöliiton mm. hyviin tapoihin perustuva kanta ei kuitenkaan ollut yksiselitteisesti virheellinen, eikä kyse ollut oikaisua vaativasta olennaisesta asiavirheestä – varsinkin kun vastauksessa selkeästi todetaan ettei kyse ole laittomasta toiminnasta. Myös myöhemmin hankitun tiedon valossa taloyhtiön osakkaat voivat päättää nauhoituskiellosta. Laitonta nauhoittamisesta ei kuitenkaan tämänkaltaisen kiellon myötä tule. Virheen sijaan kyse on kiistanalaisesta tiedosta, josta asiantuntijatkaan eivät ole täysin yksimielisiä. Palstan luonteesta johtuen alkuperäisessä artikkelissa asiasta esitettiin yhden asiantuntijan näkemys.

Päätoimittaja toteaa, että HS ei ole kantelun kohteena olevassa asiassa viivytellyt oikaisupyynnön käsittelyn suhteen. Ensimmäistä, 24.1.2020 lähetettyä, sähköpostiviestiä ei voinut tulkita oikaisuvaateeksi, eikä sitä ollut sellaiseksi otsikoitu. Ensimmäinen oikaisupyynnöksi tulkittava viesti on saatu 16.3.2020, ja siihen kantelija sai vastauksen saman tien. Ottaen huomioon koronapandemian tuomat haasteet toimitustyön järjestelyille, voi myös myöhempää toimintaa pitää riittävän ripeänä. Kantelija sai tiedon 5.4.2020, että monimutkaista kysymystä käsitellään laajemmin jatkoartikkelissa. Se oli ollut hänen alkuperäinen toiveensa. 

HS katsoo, ettei alkuperäisessä jutussa esitettyä Kiinteistöliiton kantaa – josta liitto myöhemminkin pitää kiinni – voida pitää olennaisena asiavirheenä. Jatkoartikkelin myötä lukijoille on syntynyt riittävä käsitys myös nauhoituskieltojen oikeudelliseen perustaan liittyvistä ongelmista. Kantelija on edelleen tyytymätön, koska juuri hänen edustamiensa näkökohtien olisi hänen käsityksensä mukaan pitänyt tulla jutussa vahvemmin esille. 

Päätoimittajan mukaan kantelijalla on vahva oma näkemys, ja hänen esittämänsä vaatimukset asian käsittelemiseksi lehden palstoilla ovat varsin yksityiskohtaisia. HS katsoo kuitenkin, että myös Kiinteistöliitto on taloyhtiöiden asioissa tärkeä toimija, ja sen kannanotoilla on lukijoille ja yhteiskunnan arjessa merkitystä. Kysymys yhtiökokousten nauhoitusmahdollisuudesta on oikeudellisesti haastava, ja myös asiantuntijoiden arvioissa on vaihtelua. Asian käsittelyn alistaminen pelkästään kantelijan esittämää näkökulmaa tukevaksi ja vain hänen nimeämiään asiantuntijoiden perustuen olisi merkinnyt journalistisen päätösvallan osittaista luovuttamista toimituksen ulkopuolelle, varsinkin tilanteessa, jossa ulkopuolisella taholla oli selkeä, kampanjanomaisen toiminnan piirteitä saanut vaikuttamisintressi. 

Päätoimittaja toteaa, että HS katsoo toimineensa asiassa tältäkin osin hyvän journalistisen harkinnan mukaisesti. HS:n tekemien lisäselvitysten valossa kysymys yhtiökokouksessa nauhoittamisen sallittavuudesta oli perusoikeuksien valossa liian tulkinnanvarainen, jotta sitä olisi voinut tyhjentävästi käsitellä kysymys-vastaus-muotoisella vakiopalstalla yhden asiantuntijan kantaan nojaten. Kun tämä tuli ilmi, Helsingin Sanomat päätti lisätä jatkojutullaan lukijoiden tietämystä myös asiaan liittyvästä oikeudellisesta problematiikasta.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on toiminut käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja katsoo, että kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä. 

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Helsingin Sanomien printtiversiossaan julkaisemasta jutusta sai sen käsityksen, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokous voi enemmistöpäätöksellä rajoittaa muistiinpanovälineiden käyttöä ja kokouksen nauhoittamista. Kysymys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja kantelijan esiin nostama kysymys sananvapaudesta on tärkeä. Lehti oli tulkinnut kantelijan yhteydenotot kehotukseksi tehdä jatkojuttu aiheesta. Jatkojutussa on riittävällä tavalla tuotu esiin kysymykseen liittyvät eri tulkinnat.

Neuvoston mukaan kyseessä ei ollut tästä syystä olennainen asiavirhe.

Jatkojutussa ei ollut olennaista asiavirhettä. Kyseessä oli lehden valitsema näkökulma.

Tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole loukannut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisu tehty:

30.9.2020

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Taina Roth, Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Henrik Rydenfelt, Heli Parikka, Kaisa Ylhäinen, Ismo Siikaluoma, Päivi Hietanen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia, Sinikka Tuomi