Kantelu 19.3.2015
Kantelu kohdistuu Suomen Kuvalehden numeron 3/2015 16.1.2015 sivuilla 44-49 julkaistuun kansijuttuun ”Markus Copper- Kätensä sirkkelöinyt kuvanveistäjä rakentaa helvetinkoneitaan pimeän ruotsalaismetsän laidassa”, sekä netissä samana päivänä julkaistuun juttuun otsikolla ” Sahasiko taiteilija Markus Copper kätensä tahallaan? Helvetinkoneita rakentava kuvanveistäjä teki itselleen myös ruumisarkun”.
Kantelijan mukaan jutussa tuotiin julkiseen tietoon kantelijan yksityisyyttä loukkaavia asioita ja nostettiin ne esille nettijutun otsikkoon haastateltavan julkaisukiellosta huolimatta. Kantelija ei myöskään saanut tarkistaa sanomisiaan ennen lehden painoon menoa, koska lehti vetosi tiukkaan painoaikatauluun.
Kantelijan mukaan julkaistussa artikkelissa oli useita asiavirheitä, joihin hän pyysi oikaisua, mutta lehti kieltäytyi vedoten oikaisuvaatimusajan ylittymiseen ja väitti asiavirheitä olleen vain yhden.
Kantelijan sähköpostitse saaman haastattelupyynnön mukaan Suomen Kuvalehden jutun piti käsitellä kantelijaa ja hänen 29.11.2014 – 4.1.2015 Helsingissä esillä ollut veistostaan. Kantelija on edellisen, ja omien sanojensa mukaan ainoan kerran antanut medialle haastattelun vuonna 2007. Kantelija suostui haastattelupyyntöön nyt, koska oletti Suomen Kuvalehden olevan laatulehden, jonka artikkelit ovat asiallisia. Kantelija toteaa, että hän ei olisi suostunut lehden vaatimaan haastatteluaikatauluun, jos olisi tiennyt, että juttua ei julkaista näyttelyn aikana. Perusteluna kantelija esittää olleensa väsynyt puolen vuoden raskaasta työrupeamasta.
Kantelija kertoo laatineensa työparinsa kanssa sopimusehdotuksen Suomen Kuvalehdelle, mutta unohti ottaa sen esille haastattelutilaisuudessa. Kantelija kuitenkin toimitti sen sähköpostitse toimittajalle tämän lähdettyä pitkälle yöhön venyneestä haastattelutilanteesta. Sopimuksessa hän ehdotti, että olisi saanut lukea valmiin jutun kokonaisuudessaan kuvineen ennen sen julkaisua ja korjata mahdolliset haastattelussa esiin tulleet asiavirheet ja väärinkäsitykset. Kantelija ehdotti myös tarkistusaikataulusta sopimista.
Kantelijan ehdottamassa sopimuksessa oli myös rajoitus arkaluontoisten seikkojen julkaisusta vain kantelijan luvalla, vaikka ne tulisivatkin esille haastattelussa. Kantelija halusi myös rajoittaa haastattelumateriaalin julkaisun muissa lehdissä ja Suomen Kuvalehteen kuulumattomissa medioissa. Näitä asioita sivuttiin haastattelussa ja kantelija kertoo kieltäneensä niiden julkaisun.
Kantelija käsityksen mukaan, juttu oli tarkoitus julkaista ennen hänen näyttelynsä loppumista 4.1.2015. Näyttely oli kuitenkin jo päättynyt, kun lehti lähetti hänen lausumansa tarkistettaviksi 12.1.2015 klo 15.44. ja antoi kantelijalle aikaa tehdä korjaukset seuraavaan päivään mennessä klo 12. Kantelija ei ollut kyseisinä päivinä sähköpostin tavoitettavissa ja pitää tarkistusaikataulua liian kiireisenä, koska haastattelu oli tehty kuukausi aikaisemmin.
Suomen Kuvalehti neuvotteli kantelijan mukaan jutun sisällöstä hänen työparinsa kanssa, mutta kantelijan mukaan työpari ei ole hänen edustajansa tässä asiassa.
Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 10, 17, 18, 27, 28 ja 30.
Kantelijan mukaan jutun lähteenä oli käytetty tarkistamattomia lähteitä (JO 10) eikä nauhoitettu haastattelu ollut kokonaisuudessaan tarkoitettu julkaistavaksi (JO 17) ja kantelija toteaa maininneensa useita kertoja haastattelun aikana, etteivät tietyt asiat olleet julkaistavia, vaan taustamateriaalia. Kantelijan mukaan jutussa on käytetty materiaalia myös keskusteluista haastattelun ulkopuolella.
Kantelijan mukaan jutun tarkistamisajankohta ei ollut hänen tiedossaan, eikä hän siksi ollut tavoitettavissa, kun lehti lähetti hänelle lausumat tarkistettaviksi sähköpostilla (JO 18). Lehden antama 20 tunnin tarkistusaikataulu oli kantelijan mukaan liian lyhyt, koska ajankohdasta ei ollut sovittu.
Kantelijan mukaan lehti on myös rikkonut hänen yksityiselämänsä suojaa julkaisemalla arkaluontoisia asioita, joiden julkaisuun hän ei ole antanut lupaa. Kantelija viittaa lähes 20 takaisiin, sairauteen liittyvään tapahtumaan, joka oli nostettu sekä printti- että nettijutun kärkeen ja otsikkoon (JO 27, 28, 30).
Kantelija toteaa, että haastattelu on aiheuttanut hämmennystä hänet tuntevien ihmisten joukossa, kärsimystä hänen vanhemmilleen. Kantelija kertoo ahdistuneensa jutusta, joka antaa hänestä varsin ihmeellisen kuvan. Hän kokee Suomen Kuvalehden jutun myös haittaavana omalle uralleen.
Suomen Kuvalehden vastaus 27.5.2015
Päätoimittaja Ville Pernaa on pahoillaan siitä, että kantelijalle on jäänyt mielipahaa jutun tekoprosessista, mutta päätoimittajan mukaan Suomen Kuvalehti on jutussa ja sen tekoprosessissa kaiken aikaa noudattanut Journalistin ohjeita.
Päätoimittaja keskittyy kantelun niihin kohtiin, jossa lehti on kantelijan mukaan rikkonut Journalistin ohjeita, eli kohtiin 10, 17, 18, 27. Lisäksi päätoimittajan mukaan kantelussa epäsuorasti todetaan, että lehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 20.
Kantelijan mukaan lehti on rikkonut journalistin ohjeita sisällyttämällä artikkeliin taustatiedoksi tarkoitettua aineistoa. Päätoimittajan mukaan haastattelu tapahtui yhden päivän ja illan aikana. Päätoimittaja toteaa, että erikseen järjestetyssä haastattelutilanteessa ei ole lähtökohtaisesti mitään syytä olettaa, että osa haastattelusta olisi tausta-aineistoa, ei julkaistavaa materiaalia. Artikkelin kirjoittaja ei myöskään missään vaiheessa haastattelutilannetta sopinut haastateltavan kanssa, että jotain osaa materiaalia käytetään vain tausta-aineistona. Kaikki tällaiset käsitykset perustuvat päätoimittajan mukaan pelkästään kantelijan omaan ajatteluun, ei toimittajan kanssa tehtyihin sopimuksiin. Niiden perusteella ei siis voida sanoa, että lehti olisi julkaissut aineistoa, jonka sovittiin olevan vain taustatietoa.
Päätoimittaja kertoo, että artikkelin kirjoittaja lupasi haastateltavalle, että tämä saa ennen jutun julkaisemista tarkistaa sitaattinsa. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja ehti purkaa sitaatit nauhalta vasta maanantaina 12.1.2015. Ne lähetettiin sähköpostitse haastateltavalle samana päivänä kello 15.44. Korjauksia pyydettiin seuraavaan päivään kello 12.00 mennessä. Aikataulu oli päätoimittajan mukaan kireä, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen viikkolehden työrytmissä.
Haastateltavan edustaja ilmoitti saman iltana, ettei haastateltava ehdi tarkistaa sitaattejaan annetussa ajassa ja että on sovittu, että ilman tarkistusta juttu ei mene painoon.
Kantelijan yksityiselämään kuuluvien arkaluontoisten seikkojen julkaisemista päätoimittaja perustelee sillä, että kantelija on niistä haastattelutilanteessa kertonut.
Päätoimittaja ottaa esille myös kantelijan lehdelle tekemän sopimusehdotuksen, jonka hyväksyminen olisi ollut hänen mukaansa journalistisen päätösvallan luovuttamista lehden toimituksen ulkopuolelle. Päätoimittaja koki ehdotuksen painostuksena.
Päätoimittaja puuttuu vastauksessaan myös kantelijan lehdelle lähettämään oikaisuvaatimukseen, jota hän ei hyväksynyt. Päätoimittaja kiistää kantelijan esittämistä 15 virheestä kaikki muut, paitsi yhden, haastattelun virheellisesti kerrotun ajankohdan. Sitä ei päätoimittajan mukaan korjattu, koska kantelijan oikaisupyyntö tuli liian myöhään. Päätoimittaja vetoaa tässä lakiin sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lain mukaan oikaisuvaatimus on lähetettävä 14 vuorokauden kuluessa vaatimuksena olevan viestin julkaisemisesta. Päätoimittajan mukaan juttu julkaistiin 16.1.2015 ja oikaisuvaatimus saatiin 5.2.2015.
Päätoimittajan mukaan kantelijan virheiksi ilmoittamat asiat, kuten koulutustiedot, asuinpaikka, siviilisääty, eräiden suomalaisten paikkakuntien sijainti ja työhuoneen varustelu eivät ole virheitä, koska kantelija on sanonut asiat haastattelunauhoituksen mukaan siten, kuin ne on julkaistu.
Ratkaisu
JSN:n periaatelausuma haastattelusta 25.8.1981
PÄÄPERIAATTEET
Kaiken tiedonvälityksen on pyrittävä totuudellisuuteen ja virheettömyyteen. Asiatiedot on siksi tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista. Tämä on myös haastattelujen ennalta tarkistamisen perusta.
Luottamuksellinen suhde haastateltavan ja toimittajan välillä on tiedonvälityksen kannalta tärkeä. Samalla on kuitenkin muistettava, että päätösvalta siitä, mitä julkaistaan, kuuluu toimituksille. Tätä päätösvaltaa ei haastattelujen tarkistamisella tule siirtää.
Ennalta tarkistamista koskevia periaatteita ei voida soveltaa kaavamaisesti. Tavalliselle kansalaiselle on usein perusteltua myöntää laajempi tarkistamismahdollisuus kuin päätöksentekijöille ja muille vaikuttajille. Myös asian merkittävyys voi vaikuttaa näiden periaatteiden soveltamiseen. Tarkistamismenettely ei saa muodostua yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkistamisen esteeksi. Henkilöhaastatteluissa on haastateltavalla tavallista laajempi tarkistamisoikeus. Yksityiselämän suojaa koskevat periaatteet on muutoinkin otettava huomioon.
HAASTATTELUN TARKISTAMINEN
Haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumansa julkaistaan. Hänelle tulee myös selvittää, aiotaanko lausumat julkaista hänen nimellään, vai onko ne tarkoitettu jutun tausta- tai muuksi aineistoksi. Ellei näitä tietoja erityisistä syistä voida antaa, haastateltavalle tulee kuitenkin selvästi ilmaista, että hän on tekemisissä työtään tekevän journalistin kanssa.
Haastattelun luovuttaminen tarkistettavaksi on toimituksen harkinnassa. Tarkistamispyyntöön on syytä suostua aina kun se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua. Jos tarkistamismenettely aiheuttaisi kohtuutonta haittaa uutisvälitykselle, pyyntöön ei tarvitse suostua.
Tarkistamisesta on sovittava yleensä viimeistään haastattelutilanteessa. Haastateltava voi tarkistaa tavallisesti vain omien lausumiensa asiasisällön. Laajoissa henkilöhaastatteluissa voi olla perusteltua myöntää tarkistamismahdollisuus laajempanakin. Haasteltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu.
Mikäli toimitus ei hyväksy haastateltavan tekemiä muutoksia, tästä on hänelle ilmoitettava. Jos muutokset on hyväksytty, lausumat on julkaistava haastateltavan tarkoittamassa muodossa.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Julkisen sanan neuvosto käsittelee kantelun haastattelusta annetun periaatelausuman ja Journalistin ohjeiden kohdan 20 perusteella.
Suomen Kuvalehti julkaisi kantelijasta laajan henkilöhaastattelun printtilehdessään ja netissä. Haastattelu tehtiin, kun kantelijan suuri veistos oli esillä Helsingin Taidehallissa. Erittäin harvoin julkisuudessa esiintynyt kantelija oli suostunut haastateltavaksi, koska jutun oli sanottu koskevan hänen teostaan, joka oli tulossa esille Helsingissä. Kantelija ei haastatteluun suostuessaan tiennyt, että jutussa käsiteltäisiin häneen liittyviä arkaluontoisia asioita lähes 20 vuoden takaa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että haastateltavan pitää saada tietää ennakolta, missä asiayhteydessä hänen lausumiaan käytetään. Neuvosto muistuttaa myös, että laajoissa henkilöhaastatteluissa on usein perusteltua myöntää haastateltavalle laajempi tarkistamismahdollisuus kuin Journalistin ohjeiden kohta 18 edellyttää. Useita tunteja kestävässä haastattelussa haastateltava voi tehdä tahattomia virheitä tai ilmaista itseään huolimattomasti.
Jutussa oli kantelijan mukaan useita virheitä, joista hän teki oikaisuvaatimuksen noin kolme viikkoa jutun julkaisemisen jälkeen. Oikaisusta käytiin kirjeenvaihtoa kantelijan kanssa, mutta harkittuaan asiaa kaksi viikkoa päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta oikaisuja vedoten lakiin sananvapaudesta. Oikaisu oli tullut päätoimittajan mukaan viisi päivää liian myöhään. Suomen Kuvalehden mukaan jutussa oli yksi virhe, jonka se olisi korjannut, jos oikaisupyyntö olisi saapunut ajoissa. Lehti vetosi myös siihen, että kaikki jutussa oleva tieto oli haastattelunauhalla.
Lehti lähetti haastattelulausumat kantelijan tarkastettaviksi kuukausi sen jälkeen, kun haastattelu oli tehty, ja 20 tuntia ennen lehden painoon menoa. Lehdellä oli tiedossa, että syrjäisissä oloissa työskentelevää kantelijaa oli vaikeaa tavoittaa. Kantelija oli yrittänyt sopia tarkistusajankohdan ennakkoon, mutta lehti ei suostunut siihen. Juttu julkaistiin, vaikka kantelija ei ollut ehtinyt sitä tarkastaa. Juttuun jäi olennaisia asiavirheitä muun muassa kantelijan tutkinnosta, siviilisäädystä, kotipaikkatiedoista, tiedot alaikäisestä lapsesta, isän ammattista ja veistosten virheellisistä luonnehdinnoista.
Julkisen sanan neuvoston mielestä Suomen Kuvalehti on suhtautunut haastateltavan tarkastusoikeuteen ylimalkaisesti ja laiminlyöden JSN:n periaatelausumassa mainittuja seikkoja. Henkilökohtaisten ja yksityisyyden suojan piiriin liittyneiden tietojen vuoksi kantelijalle olisi pitänyt antaa tavanomaista laajempi tarkastusoikeus. Myös kantelijalle tarjottu tarkastamisaikataulu oli kohtuuttoman lyhyt, varsinkin kun toimitus tiesi, että kantelija oli vaikeasti tavoitettavissa.
Vaikka kantelijan oikaisuvaatimus tuli lain mukaan liian myöhään, lehden olisi pitänyt oikaista kantelijan osoittamat virheet. Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on aina oikaistava.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Anssi Järvinen, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Seppo Määttänen.