5673/SL/14

Langettava

Lehti syytti yritystä harhaanjohtavasta markkinoinnista puhelinmyynnissä. Juttu perustui yhden haastateltavan kertomukseen ja toimittajan valeasiakkaana hankkimiin tietoihin. Lehti ei kertonut lukijoille poikkeuksellisesta tiedonhankintatavasta. Lehti julkaisi yrityksen oman kannanoton, mutta liitti siihen toimittajan vähättelevän vastauksen.

Kantelu 1.12.2014

Kantelu kohdistuu HBL:ssa 25.10.2014 julkaistuun juttuun ”Företag prånglar medaljer på veteraner” (Yritys tyrkyttää mitaleja veteraaneille). Jutussa käytetään Moneta Oy:n maanlaajuista hyväntekeväisyyskampanjaa esimerkkinä puhelinmyynnissä tapahtuvasta harhaanjohtavasta markkinoinnista. Jutun loppuun liitetyssä viitteessä kerrotaan, että haastateltava on poistettu yrityksen asiakasrekisteristä, kun lehti on ollut yhteydessä yritykseen.

Kantelun on tehnyt Suomen Moneta Oy:n toimitusjohtaja. Kantelun mukaan jutun otsikko, kuvateksti ja alaviite ja samalla koko jutun pääväite rakentuvat karkeasti virheellisiin tietoihin. Yritys joutui jutussa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi ja olisi ollut kohtuullista kuulla yrityksen edustajaa samassa yhteydessä, kantelijat sanovat.

Kantelun mukaan yritys ei kuitenkaan saanut oikeudenmukaista mahdollisuutta samanaikaiseen kuulemiseen. Asiakaspalveluhenkilöt, joihin toimittaja oli yhteydessä esittäen asiakasta, eivät tienneet, että heitä haastateltiin. Nimeltä mainitut työntekijät olivat tahtomattaan mukana jutussa ja joutuvat negatiivisen huomion kohteeksi.

Toimitusjohtajan mukaan jutussa haastateltu asiakas on itse soittanut Monetaan ja tilannut
ensimmäisen mitalin. Sen haastateltu on myöntänyt Monetan otettua häneen yhteyttä jutun ilmestymisen jälkeen. Kantelijan mukaan sama tieto on myös yrityksen asiakasrekisterissä. Kantelijan mukaan asia on selvitetty myös jutun kirjoittajalle, kun hän otti yhteyttä yrityksen asiakaspalveluun. Kantelijan mukaan lehden olisi pitänyt perustaa juttunsa useampaan lähteeseen ja olla kriittisiä tietolähteen suhteen.

Kantelija muistuttaa myös, että Monetasta lokakuuhun 2014 mennessä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tehdyt kantelut eivät olleet yrityksen tiedossa. Kantelijan mielestä olisi ollut syytä esittää tämäkin asia oikeassa mittasuhteessa. Hänen mukaansa Kilpailuvirastoon tulee vuodessa 90 000 kantelua, joista Monetaan kohdistuvat 17 kantelua ovat häviävän pieni osa.

Kantelija kertoo myös pyytäneensä lehdeltä nähtäväksi viestiä, jonka yhteydessä lehti kertoo lähettäneensä jutun tarkistettavaksi. Kantelijan mukaan kaikki kyseisenä ajankohtana lehteen tullut sähköposti on käyty läpi, eikä alkuperäistä viestiä ollut löydetty. Jutun kirjoittaja oli ilmoittanut kantelijalle sähköpostitse 6.11.2014, että viestiä ei ollut tallennettu. 
Kantelijan mukaan lehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 9, 12, 15, 17 ja 21.

Hufvudstadsbladetin vastaus 25.11.2014

Päätoimittaja Jens Berg toteaa, että juttu tehtiin haastateltavan näkökulmasta. Jutun sisältö poikkeaa kantelijan väitteestä, jonka mukaan haastateltava olisi soittanut yritykseen ja tilannut mitalin itse. Kyseessä oleva asiakas, vanhempi mies kertoi päätoimittajan mukaan HBL:lle, ettei hän halua mitaleja eikä ole soittanut Monetaan ostaakseen niitä. Päätoimittajan mukaan mies oli ollut yhteydessä toimitukseen, koska hän oli kokenut yrityksen ja asian hankalaksi.

Päätoimittaja myöntää, että toimittaja otti ensin yhteyttä Monetaan esiintyen asiakkaana. Tarkoituksena oli päätoimittajan mukaan selvittää, oliko juttuun haastatellun henkilön kertomus totuudenmukainen. Tarkoituksena oli myös selvittää yrityksen käytäntöjä ja kuinka se kohtaa mahdollisen asiakkaan.

Toisen haastattelun jutun kirjoittaja teki päätoimittajan mukaan esittäytymällä toimittajaksi. Päätoimittajan mukaan tässä yhteydessä Monetan asiakaspalvelupäällikölle luettiin osia jutusta. Päätoimittajan mukaan asiakaspalvelupäälliköllä oli mahdollisuus vastata jutussa esitettyihin väitteisiin.

Päätoimittajan mukaan HBL julkaisi vahingossa yrityksen asiakaspalvelussa työskentelevän henkilön nimen, vaikka oli luvannut, että sitä ei julkaista. Päätoimittajan mukaan asiaa pyydettiin anteeksi näkyvällä paikalla toimittajan vastauksessa Monetan mielipidekirjoitukseen.

Päätoimittaja toteaa, että juttu ei ennen sen julkaisemista mennyt jostain syystä perille Monetaan tarkistettavaksi. Toimittaja sanoo lähettäneensä jutun, mutta päätoimittajan mukaan viesti ei ole tallentunut lehden järjestelmään. Viestejä säilytetään päätoimittajan mukaan 30 vuorokautta.

Päätoimittaja huomauttaa myös, että Monetan toimitusjohtajan oma kannanotto juttuun julkaistiin viipymättä. Lehti ei ole päätoimittajan mukaan rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisu

JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.

JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Hufvudstadsbladetin jutussa ”Företag prånglar medaljer på veteraner” (Yritys tyrkyttää mitaleja veteraaneille) kritisoitiin Suomen Moneta Oy:tä harhaanjohtavasta markkinoinnista hyväntekeväisyyskampanjan puhelinmyynnissä. Jutun mukaan toiminta oli aiheuttanut lukuisia valituksia Kilpailu- ja kuluttajavirastoon. Lehti viittaa myös viraston Monetalle vuonna 2010 antamaan huomautukseen harhaanjohtavasta markkinoinnista.

Juttu perustui iäkkään mieshenkilön haastatteluun ja toimittajan ammattiaan paljastamatta hankkimiin lisätietoihin. Haastateltava oli ostanut yritykseltä yhden keräilymitalin. Hän kiisti sitoutuneensa mitalien kestotilaukseen.

Neuvosto ei voi ottaa kantaa siihen, oliko lehti antanut yritykselle jutun tarkastettavaksi vai ei. Neuvosto muistuttaa sen takia päätoimittajaa siitä, että yleisöllä on kolmen kuukauden pituinen kanteluoikeus. Sekä kantelijan että vastaajan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että juttuja koskeva kirjeenvaihto tai muu olennainen dokumentaatio säilyy tallessa tämän ajan.

Toimittaja selvitti yrityksen toimintatapoja soittamalla sen asiakaspalveluun valeasiakkaana ja käytti näin saamiaan tietoja jutussa. Jutussa ei kerrottu poikkeuksellisesta tiedonhankintamenetelmästä.

Neuvoston mielestä yritys joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti julkaisi Monetan toimitusjohtajan kannanoton, mutta lisäsi siihen toimittajan vähättelevän kommentin. Kommentti sisälsi lehden anteeksipyynnön salaa haastatellun henkilön nimen julkaisemisesta, mutta sen negatiivinen yleissävy vei pohjaa pois toimitusjohtajan kannanotolta. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Hufvudstadsbladet on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Veera Ristikartano, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento.