5320/SL/13

Vapauttava

Lehti kertoi motocross-kilpailuissa sattuneesta törmäyksestä ja julkaisi uutisessaan onnettomuuden osapuolten eli alaikäisten poikien nimet ja toisen haastattelun. Haastattelun tarkastamisoikeus ei ole ehdoton. Vapauttava äänin 7–5. Päätöksen lopussa kaksi eriävää mielipidettä.

Kantelu 14.10.2013

Kantelu kohdistuu Keskisuomalaisessa 30.9.2013 julkaistuun juttuun “Hyppyristä toisen niskaan”. Juttu ja sen kuvitus kertovat motocross-kilpailussa sattuneesta onnettomuudesta. Kantelijat ovat onnettomuuden osapuolten, 13- ja 15-vuotiaiden poikien, isiä. Toinen kantelijoista on myös kilpailun järjestäneen seuran puheenjohtaja.

Kilpailussa sattui onnettomuus, jossa kaksi rinnakkain hyppyriin tullutta junioriajajaa osuivat toisiinsa hyppyrin alastulossa. Toisen ajajan takapyörä osui alastulossa toisen käteen, minkä takia kuljettaja lensi pyörällään etukautta ympäri, pyöri useita kertoja maassa ja menetti lopulta tajuntansa. Junioreiden isät eli kantelijat juoksivat paikalle, ja tajuttoman ajajan isä ryhtyi välittömästi antamaan ensiapua pojalleen. Tällöin valokuvaaja tuli pojan jalkopäähän ottamaan kuvia ensiapua antavasta isästä ja tajuttomasta pojasta. Loukkaantunut ajaja kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan.

Onnettomuuden jälkeen toimittaja haastatteli toisen pojan isää (kantelijaa), joka on myös kilpailut järjestäneen seuran puheenjohtaja. Kantelun mukaan tämä esitti vaatimuksen saada juttu luettavaksi etukäteen. Myös poikaa haastateltiin, jolloin isä toisti vaatimuksensa saada juttu etukäteen luettavaksi tarkastaakseen pojan ja omat lausumat – olihan haastateltavana ollut alaikäinen, juuri onnettomuudessa ollut ja siinä järkyttynyt poika. Kantelijoiden mukaan toimittaja lupasikin mahdollisuuksien mukaan lähettää jutun tarkistettavaksi, mutta ei kuitenkaan näin tehnyt.

Jutun otsikko oli kantelun mukaan sensaatiohakuinen ja antoi onnettomuuden synnystä virheellisen kuvan. Onnettomuudesta oli lisäksi tehty pääuutinen, jolloin hyvin järjestetyt kaksipäiväiset kilpailut jäivät taka-alalle.

Kantelijat pitävät myös perusteltuna sitä, että onnettomuudesta järkyttyneiden alaikäisen pojan ja hänen isänsä haastattelulausumat ja tilanteesta otetut kuvat olisi saanut tarkastaa ennen julkaisua. Valokuvaajan toimintaa onnettomuuspaikalla ei voi kantelijoiden mielestä kuvata hienotunteiseksi. Alaikäisten poikien nimien julkaiseminen ilman lupaa jutun ja kuvien yhteydessä sekä toisen pojan aiempien, tähän onnettomuuteen liittymättömien sairaustietojen kertominen jutun yhteydessä oli kantelijoiden mielestä aiheetonta ja rikkoi räikeästi yksityisyyden suojaa. Kummankaan pojan isän kanssa ei kantelun mukaan keskusteltu poikien nimien julkaisemisesta jutun yhteydessä. Juttu aiheutti suurta mielipahaa asianosaisille ja heidän lähipiirilleen.

Keskisuomalaisen vastaus 8.11.2013

Päätoimittaja Pekka Mervola vastaa, että Keskisuomalaisen toimittaja ja kuvaaja olivat seuraamassa lehden levikkialueella tapahtuvaa kilpailua. Heidän tarkoituksensa oli tehdä siitä seuraavan päivän lehteen juttu. Kilpailussa tapahtui vakavan näköinen onnettomuus. Se johti toisen kuljettajan viemiseen ambulanssilla keskussairaalaan. Kilpailussa tapahtui pian myös toinen onnettomuus. Siitäkin kilpailija vietiin paareilla ambulanssiin. Onnettomuudet venyttivät tunteja kisatapahtumaa.

Kantelijoiden ydinsanoma on Mervolan mukaan se, että Keskisuomalainen käsitteli onnettomuuksia jutussaan väärin ja ”hyvin järjestetyt kansalliset kilpailut jäivät taka-alalle”. Nuorten kuljettajien kaksi erillistä onnettomuutta ja erityisesti jutun alussa kerrottu kahden nuoren kuljettajan onnettomuus säikäytti yleisöä. Lähtökohtaisesti urheilukilpailusta kerrotaan urheilullisia asioita, mutta myös onnettomuudet voivat Mervolan mukaan nousta uutiseksi. Tässä tapauksessa kahden kuljettajan hyppyrionnettomuus oli vakava. Siitä oli perusteltua uutisoida ja kertoa tapahtumasta asiallisesti ja perusteellisesti.

Päätoimittajan mukaan urheilukilpailu on julkinen tapahtuma. Kilpailumenestys kerrotaan sanomalehdissä nimillä ja kuvilla. Myös kilpailun onnettomuudet ovat kilpailutapahtuman julkisen luonteen vuoksi julkisia eivätkä kilpailijan yksityisasioita siltä osin, kun jutussa kerrotaan onnettomuudesta ja tapahtumaketjusta välittömästi tapahtuman jälkeen. Myöhemmin tehtävissä jutuissa vammojen tarkka laatu voi joissakin tapauksissa olla yksityiseksi katsottavaa tietoa.

Keskisuomalaisen toimittaja ja kuvaaja kertoivat kilpailupaikalla kantelijoille olevansa toimittaja ja kuvaaja sekä tekevänsä uutista seuraavan päivän lehteen. Heidän työskentelynsä oli Mervolan mukaan siis avointa ja julkista. Kuvaaja kuvasi kilpailutilanteen ja onnettomuuden jälkihetkiä. Kuvien ottaminen julkisessa urheilutapahtumassa ei ole yksityisyyttä loukkaavaa. Kuvien julkaisemisessa on kuitenkin syytä noudattaa hienotunteisuutta ja valintaa. Näin Keskisuomalainen päätoimittajan mukaan myös teki.

Mervola myös huomauttaa, että kantelijat eivät ole olleet yhteydessä jutun ilmestymisen jälkeen lehteen. He eivät ole pyytäneet tietojen oikaisua tai ilmaisseet lehden tietojen olleen vääriä niin, että Keskisuomalainen olisi voinut omaehtoisesti oikaista tietoja. Keskisuomalaisen tietoon ei myöskään ole tullut, että uutisen tiedoissa olisi epätarkkuuksia.

JO 15, otsikko
Keskisuomalaisen uutisen otsikko vastasi päätoimittajan mukaan sanatarkasti tapahtumakuvausta. Myös kantelussa kantelijat itse kuvaavat tapahtuman samoin. “Hyppyristä toisen niskaan” -otsikon jälkirivi täsmentää tapausta ja kertoo tilanteen säikäyttäneen paikalla olleita. Kantelijat kiinnittivät huomiota, että hyvin järjestetyt kansalliset kisat jäivät taka-alalle. Valitettavasti onnettomuus kuitenkin sävytti kilpailua. Urheilukilpailutapahtuman onnettomuudet, vaikka ovatkin lajille ja järjestäjille kiusallisia asioita, ovat uutisia. Niiden yhteiskunnallinen merkitys tulee sitä kautta, että ihmiset voivat pohtia esimerkiksi moottoriurheilun eri puolia.

JO 18, haastattelun tarkastaminen
Keskisuomalaisen toimittaja suostui tapahtumapaikalla jutun tarkastamiseen niin, että kantelija saa lukea tekstistä omat osuutensa ennen julkaisua. Toimittaja pyysi kantelijalta sähköpostiosoitetta, jonne hän voi lähettää jutun. Kantelija ei antanut sähköpostiosoitetta, vaan pyysi katsomaan sen K-SMK:n sivuilta. Toimittaja ei löytänyt sivuilta yhteystietoja. Päätoimittajan mukaan kantelija ei myöskään itse enää illalla ottanut toimitukseen yhteyttä. Toimituksellisessa illan kiiretilanteessa toimittajan ei ollut mahdollista asiassa tehdä enempää. Toimittajan ja kuvaajan kannalta tapahtuman tiedot vaikuttivat myös ristiriidattomilta. Kuvaaja oli päätoimittajan vastauksen mukaan myös jo tapahtumapaikalla näyttänyt kantelijalle, mitä kuvaa lehti aikoi käyttää. Toimittaja oli myös kertonut aikomansa jutun pääsisällön eli onnettomuuden kertomisen.

JO 27, arkaluonteiset seikat
Onnettomuus oli osa kansallisen urheilukilpailun tapahtumien seurantaa. Lehti ei Mervolan mukaan kertonut yksityisyyttä loukkaavia asioita, vaan kuvasi onnettomuustapahtumaa ja siihen suoraan liittyviä asioita. Moottoripyöräkilpailun onnettomuuden kertominen on yhteiskunnallisesti perusteltua. Ei voi ajatella, että kilpailuista kerrottaisiin vain menestys ja voitot ja mahdolliset onnettomuudet olisivat ei-julkisia tai yksityisasioita. Onnettomuuksilla on yhteiskunnallista merkitystä myös arvioitaessa eri urheilulajeja ja niiden harrastamista.  Motocrossissa on tapahtunut vakavia, kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Kesän 2013 aikana Sipoon moottoriradalla on kuollut kaksi motocross-kuljettajaa, noin 30-vuotias mies ja 16-vuotias poika.

JO 28, hienotunteisuus
Lehteen oli valittu kuva, jossa onnettomuus tapahtuu. Myös jutussa pysyttiin itse onnettomuusasiassa ja keskusteltiin tapahtumista kantelijan eli ajajan vanhempien kanssa. Päätoimittajan mukaan täytyy muistaa, että toinen kantelija on isäntäseuran puheenjohtaja ja sitä kautta alan asiantuntija.  Jutussa kantelija halusi hälventää epäilyjä motocrossista vaarallisena lajina. Hän kertoikin itse ja oma-aloitteisesti, että hänen poikansa oli kahdessa muussa lajissa murtanut aiemmin ranteensa, mutta ei motocrossissa. Luunmurtumasta kertomista ei voi pitää yksityisyyttä loukkaavana tietona.

JO 30, julkisuus / yksityiselämä
Julkisen, kansallisen urheilukilpailun tapahtumat ovat päätoimittajan mukaan lähtökohtaisesti julkisia. Myös kilpailun sijoitukset ovat juniorisarjat mukaan lukien aina olleet julkisia ja kuuluvat normaaliin median seurantakenttään. Moottoriurheilussa onnettomuus voi olla osa kilpailutapahtumaa eikä sitä voi eristää ei-julkiseksi tai yksityisasiaksi. Uutista tehtäessä oli tiedossa, että onnettomuus ei todennäköisesti aiheuttanut pysyviä vammoja. Näin ollen yksityisyyspohdintaa vammojen laadun kerronnasta ei tarvinnut käydä.

Ratkaisu

Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta (JO 29).  Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).

Lehti kertoi uutisessaan motocross-kilpailussa sattuneesta onnettomuudesta ja haastatteli kilpailun johtajaa sekä onnettomuuden toista osapuolta, 13-vuotiasta poikaa. Uutiskuva kertoi törmäyksen jälkeisestä tilanteesta radalla. Toimittaja lupasi kilpailun johtajalle, että tämä voi tarkistaa haastattelurepliikit ennen niiden julkaisua. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jutussa ei ole osoitettu olleen virheitä.

Urheilukilpailu on yleensä avoin tilaisuus, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Sen tapahtumia voi kuvata ja niistä voi raportoida vapaasti, kunhan julkaisussa noudatetaan hyvää journalistista tapaa. Tiedotusväline voi valita journalistisen päätösvaltansa perusteella uutisen näkökulman ja päättää sen sisällöstä sekä otsikosta. Vallitsevien uutiskriteerien mukaan loukkaantumiseen johtavasta onnettomuudesta urheilukilpailussa tehdään uutinen. Yleisöllä on oikeus tietää ja tiedotusvälineellä velvollisuus kertoa myös ikävistä tapahtumista.

Julkisen sanan neuvoston mielestä jutun otsikko kuvaa onnettomuutta riittävän tarkasti. Yksityiskohdat selviävät jutusta.

Kun alaikäisiä haastatellaan tai heistä julkaistaan kuvia, toimituksen on aina noudatettava poikkeuksellisen tarkkaa harkintaa. Kuvaaminen ja kuvan julkaisu ovat kaksi eri asiaa. Tässä tapauksessa yleisellä paikalla otettu valokuva kertoi törmäyksen jälkitilanteesta, eikä se paljastanut arkaluontoisia seikkoja. Neuvosto ei voi ottaa kantaa kuvaajan käyttäytymiseen onnettomuuspaikalla, koska sillä ei ole käytössään riidatonta tietoa tilanteesta.

Onnettomuuteen osallisten nimien julkaisu ei tavallisesti kuulu asiaan – varsinkaan, kun on kyse alaikäisistä. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse julkisesta ja avoimesta urheilukilpailusta. Törmäyksellä oli myös runsaasti silminnäkijöitä, minkä vuoksi lehden oli syytä kertoa täsmällistä tietoa onnettomuudesta. Tämä leikkaa turhilta huhuilta siivet.

Onnettomuuden osapuolena ollutta 13-vuotiasta poikaa haastateltiin hänen isänsä eli huoltajan (kantelija) kuulleen. Tätä voidaan neuvoston mielestä pitää hiljaisena suostumuksena haastatteluun. Jutussa käytetyissä pojan repliikeissä ei ollut arkaluonteisia seikkoja, vaan hän kertoi, mitä tapahtui ja miltä tuntui. Sen sijaan lehti julkaisi tarpeettomasti toisesta pojasta tähän onnettomuuteen kuulumattomia henkilökohtaisia terveystietoja.

Toimittajan ja haastateltavan sopimus haastattelun tarkastamisesta ei toteutunut syistä, joita neuvoston on vaikea ymmärtää. Paikallisen urheiluseuran puheenjohtajan yhteystietojen hankkimisen pitäisi olla rutiiniasia ison lehden toimitukselle. Laiminlyönti ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa niin vakava, että sitä voitaisiin pitää Journalistin ohjeiden rikkomisena. Tarkastamismahdollisuus ei ole ehdoton oikeus, eivätkä julkaistut repliikit sisältäneet virheellisiä tietoja.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski ja Jaakko Ujainen.

Marja Irjalan ja Heli Kärkkäisen eriävä mielipide:

Uutisoinnissa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtia 18, 28 ja 30 liittyen tietojen tarkistamiseen, onnettomuuden uutisointiin ja alaikäisten nimien ja terveystietojen julkistamiseen.

Pasi Kiviojan, Heikki Valkaman ja Heikki Vennon eriävä mielipide:

Journalistin ohjeiden kohdan 18. mukaan haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Kyseisessä tapauksessa toimittaja nimenomaisesti lupasi tarkistuttaa jutun. Haastateltavana oli alaikäinen, jonka terveystietoja käsitellään (kohta 28.), joten tapauksessa olisi pitänyt noudattaa hienotunteisuutta. Tässä tapauksessa lehden valmistumisaikataulu olisi antanut mahdollisuuden haastattelun tarkistuttamiseen.