Kantelu 15.3.2013
Kantelu kohdistuu 26.1.2013 julkaistuun uutiseen ”Alakouluikäinen poika auttoi haavoittunutta äitiään soittamaan hätäkeskukseen – Mies yritti murhata kihlattunsa pienten lastensa nähden”. Kantelija on uutisessa mainitun rikoksen uhri, jonka mielestä lehti rikkoi sekä hänen että hänen lastensa yksityisyyden suojaa. Kantelija katsoo, että teksti antoi hänestä väärän kuvan, aiheutti mielipahaa ja vaikeutti liikkumista pienellä paikkakunnalla. Kantelija pitää tekstiä myös sensaatiohakuisena ja arvioi sen korostaneen liiaksi väkivallantekijän perättömiä sanomisia.
Turun Sanomien vastaus 23.4.2013
Päätoimittaja Kari Vainio kirjoittaa, että Turun Sanomat oli jo marraskuussa julkaissut tapauksesta uutisia poliisin tiedotteiden pohjalta. Oikeudenkäynnin seuraamista hän pitää luonnollisena jatkona aikaisemmille uutisille. Niissä mainittiin myös teon tapahtumapaikkakunta. Vainion mielestä kysymys oli harvinaisella tavalla toteutetusta rikoksesta eikä paikkakunnan jättäminen pois oikeuskäsittelyä koskevasta uutisesta olisi enää vaikuttanut tunnistettavuuteen. Hän arvioi, että pienellä paikkakunnalla tapahtumista tiedettiin jo ennen lehtijuttua, mutta muualla osallisia ei voi jutun perusteella tunnistaa.
Vainio toteaa, että tiedotusvälineen tehtävä on kertoa faktat, leikata huhuilta siivet ja antaa lukijoille tietoa yhteiskunnan tapahtumista. Uutisoitua murhayritystä päätoimittaja piti niin vakavana asiana, että se uutisoitiin isosti. Murhan yritys on hänen mukaansa harvinainen rikos Suomessa, kun taas käsittelyssä olevaan tapaukseen liittyvä mustasukkaisuus on jopa tavanomainen väkivaltarikosten motiivi. Jutun kirjoittanut toimittaja valitsi tekstiinsä narratiivisen tyylilajin ja uhrin näkökulman, tavoitteenaan olla glorifioimatta rikoksen tekijää. Päätoimittajan mielestä viittaukset ampujan puheisiin nimenomaan alleviivasivat tämän heppoisia motiiveja.
Vainio huomauttaa, että lehti ei tarkoituksella kertonut lasten tarkkaa ikää, vaan heidät mainittiin alakouluikäisinä. Toisen lapsen sukupuoli jätettiin myös jutusta pois, samoin kuin muut sellaiset oikeudenkäynnissä esiin tulleet tiedot, jotka olisivat helpottaneet tunnistamista. Päätoimittajan mielestä oli kuitenkin oleellista kertoa, että lapset olivat mukana tapahtumissa. ”Mustasukkaisuusväkivalta ei kosketa pelkästään tekijää ja sen kohdetta, vaan tällaisten tekojen uhreja ovat myös esimerkiksi perheen lapset”, hän kirjoittaa.
Vainio pitää outona kantelijan väitettä, jonka mukaan uutinen antaisi kantelijasta väärän kuvan. Päätoimittaja kirjoittaa, että kantelija todettiin jutussa vakavan rikoksen uhriksi eikä teksti ottanut häneen henkilönä tai hänen toimintansa mitään kantaa.
Ratkaisu
Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).
Oikeudenkäyntiä seurannut toimittaja kertoi uutisessa seikkaperäisesti, kuinka kantelijan surmaamista yrittänyt henkilö oli valmistautunut tekoonsa ja kuinka tapahtumat sen jälkeen etenivät. Toimittaja kuvaili myös oikeudessa katsottua videotallennetta, jossa kantelijan alaikäinen lapsi kertoi isän ampuneen äitiä. ”Kaikkea katsellut oikeussalin väki nieleskeli ja pyyhki vaivihkaa kyyneleitään”, jutussa kirjoitettiin. Kantelijaa kuultiin uutisessa oikeussalissa esitetyn sitaatin verran. Siinä hän kertoi rikokseen syyllistyneen mustasukkaisesta käytöksestä. Toimittaja kirjasi juttuun myös tekoon syyllistyneen henkilön kuvauksia tapahtuneesta.
Jutussa kerrottiin, missä kaupungissa rikos oli tapahtunut. Samaten siitä kävivät ilmi rikoksen tekotapa, uhrin ja tekijän välinen suhde, uhrin perheen asumismuoto ja aikuisten asianosaisten ikä pyöristettynä. Lasten kerrottiin olevan alakouluiässä ja myös yhden lapsen sukupuoli paljastettiin. Uutisessa viitattiin myös uhrin harrastukseen. Tekijästä välittyi jutun perusteella sekava kuva, ja hänen kerrottiinkin päätyneen mielentilatutkimukseen. Myöhemmin lehti uutisoi, että käräjäoikeus katsoi tekijän syyllistyneen murhan yritykseen ja lähetti tämän syyntakeettomana pakkohoitoon.
Tässä tapauksessa oli kysymys väkivallanteosta, johon liittyi poikkeuksellisen kuohuttavia piirteitä. Tällaisilla teoilla on myös yhteiskunnallista merkitystä, ja yleisöllä on oikeus saada niistä tieto. Neuvosto ei pidä uskottavana, että sellaiset henkilöt, jotka eivät jo tienneet asianosaisten henkilöllisyyttä, olisivat lehden tietojen avulla voineet sen päätellä. Teko tapahtui kaupungissa, jossa on yli 10 000 asukasta ja useita peruskouluja. Sen sijaan uhrin ja tekijän tuntevat ihmiset saivat uutisesta mahdollisesti lisätietoa perheen kärsimyksistä.
Erityisesti lapsen hätä tuotiin jutussa esiin tunteita herättävällä tavalla, kun taas rikoksen tekijä ja hänen motiivinsa näyttäytyivät jutussa erittäin kielteisessä valossa. Neuvosto ymmärtää, että kantelija on halunnut suojella lapsiaan uutisoinnilta, jossa kerrotaan perheen ongelmista. Turun Sanomat ei neuvoston mielestä kuitenkaan kertonut niistä tai rikoksen yksityiskohdista loukkaavasti tai sensaatiohakuisesti, vaan pyrki tekemään selkoa järkyttävän rikoksen taustoista. Lehden tiedot pitivät paikkansa, ja niiden julkaiseminen oli perusteltua tapahtumien kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta.
Neuvosto kuitenkin korostaa, että toimitusten tulee itse harkita, minkälaisia tietoja ne julkaisevat. Tätä harkintaa ei voi siirtää viranomaisille. Toimitusten on myös syytä olla tarkkoina narratiivisten kerrontatekniikoiden käytössä erityisesti rikos- ja onnettomuusuutisoinnin yhteydessä, koska niihin sisältyy ilmeisiä ylilyönnin vaaroja.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Kari Heino, Timo Huovinen, Marja Irjala, Riikka Kaihovaara, Heli Kärkkäinen ja Jaakko Ujainen.