Kantelu 23.2.2013 ja täydennys 27.2.2013
Kantelija kokee, että Heinäveden Lehti on rikkonut häntä koskeneessa uutisessa ”Tutkintapyyntö palkkaennakoista” 20.2.2013 Journalistin ohjeiden samanaikaista kuulemista koskevia kohtia. Heinäveden Lehti julkaisi uutisen Heinäveden seurakunnan tekemästä tutkintapyynnöstä. Tähän uutiseen liittyen ei kantelijalta pyydetty kommenttia, vaikka lehden toimituksella oli hänen yhteystietonsa.
Heinäveden lehden uutiseen olisi kantelijan mielestä ehdottomasti pitänyt pyytää hänen kommenttinsa. Kantelija katsoo joutuneensa uutisen vuoksi entisellä kotipaikkakunnallaan erittäin kielteiseen julkisuuteen. Poliisi ei kantelijan mukaan ollut tehnyt päätöstä tutkinnan aloittamisesta.
Kantelijan kerrottua lehden päätoimittajalle kantelusta lehti lähestyi häntä viestillä, jonka mukaan tämä saisi kommentoida uutista. Kantelija kuitenkin katsoo edelleen, että tutkintapyynnön uutisointi ei ollut niin kiireellinen ja valtakunnallisesti merkityksellinen uutinen, että uutisen kohteen kuuleminen ennen julkaisemista voitiin ohittaa. Lisäksi päätoimittaja tiesi seurakunnan henkilöstöristiriidoista ja siitä, että tutkintapyyntöjen tekijällä ja kantelijalla oli tulehtuneet välit. Kantelija sanoo toistaiseksi kieltäytyneensä kommentoimasta Heinäveden lehden uutista ja haluaa odottaa JSN:n päätöstä asiassa.
Heinäveden lehden vastaus 14.3.2013
Päätoimittaja Eija Kosunen vastaa, että Heinäveden Lehti julkaisi 20.2.2013 uutisen Heinäveden seurakunnan päätöksestä tehdä tutkintapyyntö Etelä-Savon poliisille koskien edellisen kirkkoherran (kantelija) palkkaennakkoasiaa. Tutkintapyyntö oli lähtenyt Etelä-Savon poliisille uutisen julkaisua edeltävällä viikolla. Tutkintapyynnöstä oli informoitu maanantaina 18.2.2013 myös seurakunnan henkilöstöä ja luottamushenkilöitä. Tiistaina 19.2.2013 juuri ennen lehden painoon menoa vs. kirkkoherra vahvisti sen, että tutkintapyyntö oli lähtenyt poliisille. Heinäveden Lehti oli saanut asiaa koskevia yhteydenottoja useista eri lähteistä jo viikkoja ennen uutisointia.
Heinäveden Lehti uutisoi vain seurakunnan tekemästä tutkintapyyntöpäätöksestä. Heinäveden seurakunnan kirkkoneuvoston päätös oli valtakunnallisestikin harvinainen. Seurakunta on verovaroilla toimiva julkisoikeudellinen yhteisö, ja tutkintapyyntö kohdistui päätoimittajan mukaan julkisten varojen käyttöön.
Heinäveden Lehdellä ei ollut Libanonissa rauhanturvajoukoissa työskentelevän kantelijan yhteystietoja käytettävissään uutista kirjoitettaessa. Lehti ei saanut tietoja seurakunnasta, koska virastoaika oli jo ohi, ja kerran viikossa ilmestyvän lehden deadline painoi päätoimittajan mukaan päälle. Vasta kantelijan lähetettyä sähköpostia, lehti sai hänen sähköpostiosoitteensa.
Nimen mainitseminen oli Kosusen mielestä välttämätöntä, jotta tutkintapyyntöä ei yhdistettäisi edeltäviin kahteen kirkkoherraan tai nykyiseen vs. kirkkoherraan. Kantelija oli irtisanoutunut 1.1.2013 lähtien mutta hän oli jättänyt virkansa jo 22.10.2012.
Heinäveden Lehti tarjosi 27.2.2013 kantelijalle mahdollisuuden tuoda omat näkemyksensä esille 6.3. ilmestyvässä lehdessä. Kantelija lähettämä, tutkintapyyntöuutista koskeva mielipide julkaistiin päätoimittaja Kosusen mukaan kokonaisuudessaan Heinäveden Lehdessä 6.3.2013. Samassa numerossa lehti kertoi, että palkkaennakko on edennyt esitutkintaan ja rikosnimikkeinä ovat virka-aseman väärinkäyttö ja kavalluksen yritys.
Kirkkoherra on asemansa puolesta erittäin merkittävä virkamies, sielunpaimen ja keulakuva seurakunnassaan. Kirkkoherra on päätoimittajan vastauksen mukaan myös suuri vallankäyttäjä, jonka tekemisiä paikallislehden ei ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus seurata ja uutisoida.
Kirkkolain 4. luvun mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenpidossa. Hän on myös seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherran virastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ylin esimies, päätoimittaja Kosunen kirjoittaa.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23).
Heinäveden Lehti julkaisi 20.2.2013 uutisen kirkkoneuvoston päätöksestä, jonka perusteella seurakunta teki poliisille tutkintapyynnön entisen kirkkoherran (kantelija) palkkaennakoista. Kantelijaa ei kuultu samassa yhteydessä. Lehti julkaisi 6.3.2013 uutisen, jossa kerrottiin poliisin aloittaneen esitutkinnan tutkintapyynnön perusteella. Samassa lehden numerossa julkaistiin kantelijan vastine.
Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelija joutui Heinäveden Lehden uutisen vuoksi Journalistin ohjeissa tarkoitettuun erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tämän vuoksi samanaikainen kuuleminen olisikin ollut ensisijainen vaihtoehto. Asiassa on kuitenkin lieventäviä seikkoja, jotka liittyvät kantelijan asemaan, kirkkoneuvoston päätökseen ja tutkintapyynnön sisältöön.
Kirkkoherra on seurakunnan johtava viranhaltija niin hengellisissä kuin maallisissakin asioissa. Kirkkoherra johtaa kirkkoneuvostoa, joka rinnastuu kunnanhallitukseen. Kirkkoherra valitaan suoralla kansanvaalilla. Asemansa puolesta hänen kuuluu sietää julkisuuden nurjiakin puolia. Kirkkoneuvosto on seurakunnan korkein toimeenpaneva elin, ja se toimii hallinnon julkisuusperiaatteiden mukaan. On kiistatonta, että neuvosto oli päättänyt tutkintapyynnöstä, joten päätös myös oli julkinen. Prosessissa oli kyse kirkollisveroina koottujen julkisten varojen käytöstä, josta maksajilla eli seurakuntalaisilla on oikeus saada tietoa mahdollisimman laajasti.
Edellä sanotun perusteella kielteinen julkisuus ei ollut niin kohtuutonta, etteikö kantelija olisi voinut vastata siihen seurantajutussa tai omalla kannanotolla eli vastineella. Lehti julkaisi kantelijan oman kannanoton kohtuulliseksi katsottavassa ajassa. Alkuperäisessä jutussa olisi kuitenkin ollut syytä mainita, että toimituksella ei ollut mahdollisuutta painoaikataulunsa vuoksi tavoittaa kantelijaa kommentointia varten. Seurantajuttuun kantelija suhtautui kielteisesti.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Heinäveden Lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Veera Ristikartano, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.