4864CD/SL/12

Vapauttava

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen kansanedustajan avustajan blogikirjoituksesta ja siteerasi sitä sanatarkasti. Lehdellä oli oikeus arvioida blogikirjoitusta omasta näkökulmastaan. Koska juttu ei sisältänyt virheitä, toimituksella ei ollut velvollisuutta julkaista oikaisua.

Kantelu 13.4.2012

Kantelu kohdistuu 11.4.2012 julkaistuun nettiuutiseen, joissa kerrotaan kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustajan julkaisemasta blogikirjoituksesta ”Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin”. Kirjoitus ilmestyi alun perin Uusisuomi.fi-sivustolla. Turun Sanomien uutisen otsikko oli ”Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä”.

Kantelija arvostelee lehteä siitä, että se viittasi jutussaan natsismiin, vaikka blogikirjoitus ei sellaista sisältänyt. Toimittaja ei kantelijan mielestä myöskään välittänyt lukijoille kirjoituksen satiirista luonnetta. Lisäksi kantelija katsoo, että lehti on yllyttänyt yleisöä vihakeskusteluun ja käynnistänyt kampanjan sananvapautta vastaan. Hän pelkää sananvapauden rajoitusten ja ihmisten julkisen leimaamisen johtavan uuteen suomettumisen aikakauteen.

Kantelu 20.4.2012

Toisen kantelijan mielestä lehdessä ei mainittu millään tavalla, että blogikirjoitus oli satiiri, vaan päinvastoin annettiin ymmärtää kirjoittajan olleen tosissaan. Uutisessa mainittu ”makaaberi sanaleikki” ei kantelijan mukaan tarkoita samaa kuin satiiri.

Kantelija pitää erittäin olennaisena, että uutisen alkuperäisestä versiosta oli jätetty pois blogikirjoittajan viittaukset, joissa ehdotettiin yhdysvaltalaisille hampurilais- ja kambodzalaisille maamiinahihamerkkejä. Viimeistään tällaiset maininnat uutisessa olisivat kantelijan mukaan tehneet lukijoille selväksi blogikirjoituksen satiirisen luonteen. Turun Sanomien vastuuta lisäsi hänen mielestään se seikka, että muut tiedotusvälineet olivat lehden raportoinnin varassa, koska Uusi Suomi oli poistanut blogikirjoituksen sivuiltaan. Kantelija kirjoittaa, että blogikirjoittaja joutui tiedotusvälineissä melkoisen väärinymmärryksen ja suoranaisen mustamaalauksen kohteeksi, kun lukuisat mediat toistivat Turun Sanomien uutista.

Kantelija vaati lehteä julkaisemaan oikaisun ja pyytämään blogikirjoittajalta anteeksi, mutta lehti ei tähän suostunut.

Turun Sanomien vastaus 11.5.2012

Päätoimittaja Kari Vainion mielestä alkuperäisen blogikirjoituksen satiirisen tyylilajin olisi pitänyt välittyä Turun Sanomien uutisesta, sillä se sisälsi useita suoria tai muuten tarkkoja lainauksia blogista. Lisäksi uutisessa kuvailtiin tekstiä ”makaaberiksi ajatusleikiksi”. Vainio huomauttaa myös, ettei tyylilajilla voida muuttaa mielipiteiden merkitystä. Turun Sanomien painetussa lehdessä 12.4.2012 blogin kirjoittaja itse totesi Turun Sanomien toimittajalle, että kysymyksessä oli epäonnistunut vitsi ja että hänen pitää jatkossa muistaa työnsä kansanedustajan avustajana.

Päätoimittajan mukaan on aivan tavanomaista, että uutiseen liitettään referoitavan lähteen lisäksi muutakin aineistoa. Sen avulla aihe voidaan liittää laajempaan asiakokonaisuuteen.

Vainio ei pidä natsirinnastusta tuulesta temmattuna, sillä kansanedustajan avustaja itse kirjoitti blogiinsa seuraavasti: ”Ehkä teille nyt tulee tuosta ehdotuksestani mieleen jotain negatiivisia mielenyhtymiä”. Turun Sanomien haastattelussa, joka julkaistiin paperilehdessä 12.4.2012, blogikirjoittaja kertoi että ”Vitsailimme kavereideni kanssa, että me olemme kauheita natseja, joten ajattelin, että kirjoitus on kavereiden välinen typerä juttu, jossa naureskelen meille.”

Vainio ei ymmärrä eikä hyväksy lainkaan kantelijan viittausta, jonka mukaan Turun Sanomat olisi yllyttänyt vihakeskusteluun.

Toiselle kantelijalle Vainio vastaa, että amerikkalaisten ja kambodzalaisten hihamerkit olivat alusta lähtein mukana verkkolehden uutisessa, joka julkaistiin klo 17.11. Koska kantelijan esittämät kohdat olivat mukana jutussa, Vainio katsoo, että lukijoille välittyi kantelijankin mukaan selvä tieto kirjoituksen tyylilajista. Kantelijan esittämä oikaisupyyntö perustui päätoimittajan mukaan osittain juuri siihen virheelliseen oletukseen, että lehti olisi ensin jättänyt kertomatta hampurilais- ja miinahihamerkeistä. Oikaisupyyntöön ei suostuttu, koska sille ei ollut perusteita.

Ratkaisu

Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka (JO 13). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26).

Kansanedustajan avustajan uutisoitiin ehdottavan ulkomaalaisille pakollisia hihamerkkejä. Uutisessa kirjoitettiin, että tämä helpottaisi avustajan mielestä poliisin työtä ja vapauttaisi resursseja. Avustajan blogikirjoituksesta otetussa suorassa lainauksessa muslimeille ehdotettiin puolikuuta, venäläisille sirppiä ja vasaraa, kambodzalaisille maamiinaa ja yhdysvaltalaisille hampurilaista. Avustajan kerrottiin kaavailevan hihamerkkejä myös suomenruotsalaisille ja seksuaalivähemmistöille. Toimituksen ”makaaberina ajatusleikkinä” pitämästä kirjoituksesta kerrottiin vielä, että siinä ehdotettiin maahan saapuville epäilyttäville henkilöille ihonalaista mikrosirua ja vihreää päähuivia. Suomalaisille esitettiin Suomen leijona -hihamerkkiä tai vastaavaa. Jutun yhteydessä toimittaja kertoi, että juutalaiset pakotettiin natsi-Saksassa kantamaan keltaista daavidintähteä.
Blogikirjoituksessa kritisoitiin ainakin Vähemmistövaltuutetun toimistoa ja sen tapaa arvostella poliisin toimintaa. Turun Sanomat lainasi blogitekstin osia sanatarkasti. Toimituksella oli perusteet kertoa, minkälaisessa historiallisessa tilanteessa hihamerkkejä on aikaisemmin käytetty. Kuten päätoimittaja huomauttaa, blogikirjoittaja aavisti itsekin kirjoituksensa herättävän kielteisiä mielleyhtymiä.

Uutinen ei sisältänyt virheitä, eikä toimituksella ollut syytä suostua toisen kantelijan oikaisupyyntöön. Päätoimittajan vastauksen ja neuvoston selvitysten perusteella ei ole myöskään syytä epäillä, etteikö uutisessa olisi sen ensimmäisestä versiosta lähtien mainittu kantelijan peräämiä yksityiskohtia.  

Blogikirjoittaja toimi yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa kansanedustajan eduskunta-avustajana. Yleisöllä oli oikeus tietää tällaisen henkilön esittämistä näkemyksistä. Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmän enemmistön kanta, jonka mukaan blogikirjoitus oli puolueelle vahingollinen, kertoi kirjoituksen painoarvosta. Blogikirjoittaja itsekin myönsi jälkikäteen, että kirjoituksen julkaiseminen oli arviointivirhe.

Toimitus oli valinnut uutiseen kärjekkään näkökulman. Tähän sillä oli itsenäisen journalistisen harkintavaltansa perusteella oikeus. Uusi Suomi poisti sivuiltaan alkuperäisen blogitekstin, joten yleisö ei voinut tutustua kiistanalaiseen kirjoitukseen kokonaisuudessaan. Yleisön kannalta olisi tästä syystä ollut suotavaa, että Turun Sanomat olisi avannut blogitekstin luonnetta paremmin.

Neuvosto kiinnittää huomiota päätoimittajan tapaan viitata vastauksessaan siihen, mitä blogikirjoittaja sanoi myöhemmin julkaistussa Turun Sanomien printtijutussa. Neuvosto ihmettelee, miksi Turun Sanomat ei tehnyt verkkoon jatkojuttua, kun se oli saanut uutta tietoa kirjoittajalta. Jos toimitus olisi täydentänyt uutisen tietoja ja antanut blogikirjoittajan vastata kritiikkiin myös netissä, se olisi palvellut paremmin omaa verkkoyleisöään.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Jani Halme, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Marja Irjala, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen ja Jaakko Ujainen