Kantelu 23.3.2012
Kantelija on Espoon Kuvataiteilijat ry, jonka edustajan mukaan lehden Prokuraattori-palstalla julkaistiin 17.2.2012 virheellistä tietoa. Juttu oli myös laadittu kantelijayhdistyksen jäseniä halventavassa hengessä. Lehti julkaisi kantelijan lähettämän vastineen, mutta samalla aukeamalla julkaistiin myös kilpailevan yhdistyksen eli Espoon taiteilijakillan vastine kantelijan kirjoitukseen. Kilpailevan yhdistyksen vastine sisälsi kantelijan mielestä entistä julkeampia syytöksiä ja mustamaalausta. Kantelija paheksuu paitsi alkuperäisen jutun virheitä myös päätoimittajalle luottamuksella lähetetyn vastinetekstin näyttämistä kilpailijalle ilman lupaa.
Kantelija haluaa neuvoston selvittävän Taide-lehden hallituksen roolin asiassa. Hallitukseen kuuluu kaksi kilpailevan taideyhdistyksen jäsentä, ja kantelija mielestä on ilmeistä, että juuri he ovat toimineet alkuperäisen jutun alkuunpanijoina. Kantelija uskoo, että jutun avulla on pyritty vaikuttamaan rahoitukseen, jota kaksi kilpailevaa yhdistystä saa Espoon kaupungilta. Hallituksen jäsenillä on siis voinut olla Journalistin ohjeissa mainittu hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Taide-lehden vastaus 13.4.2012.
Päätoimittaja Pessi Rautio pitää väitettä tietojen virheellisyydestä kyseenalaisena. Hänen mukaansa pakinoitsijanimimerkki perusti tietonsa olemassa oleviin asiakirjoihin. Rautio kuitenkin myöntää pienen epätarkkuuden, kun jutussa väitettiin Espoon kaupungin jo purkaneen sopimuksensa Espoon Kuvataiteilijoiden kanssa. Purkaminen oli tuolloin vasta laitettu vireille. Artikkelin asialliset pääkohdat pitivät paikkansa, minkä kantelijakin päätoimittajan mielestä myöntää.
Vaikka juttu ei sisältänyt olennaisia virheitä, päätoimittaja päätti julkaista kantelijoiden vastineen lehden seuraavassa numerossa. Hänen mukaansa on selvää, että Espoon kuvataidejärjestökiistassa on kaksi selkeää osapuolta. Tästä syystä Rautio halusi tarjota kummallekin toimijalle mahdollisuuden esittää oma näkemyksensä mahdollisimman nopeasti tässä ”melko kiemuraisessa asiassa”. Hän pitää todennäköisenä, että kantelijan vastauksen julkaisemisen jälkeen myös kilpaileva järjestö olisi halunnut lehteen oman vastauksensa. Päätoimittajan mielestä oli lukijoidenkin asianhahmotuksen kannalta parempi, että keskustelu saatiin tiiviisti yhteen lehteen.
Rautio ei ymmärrä kantelijan esittämää paheksuntaa luottamuksella lähetetyn tekstin esittämisestä kilpailevalle järjestölle. Se kun sai joka tapauksessa vastata kirjoitukseen, joko samassa tai jossakin seuraavassa lehden numerossa.
Lehden hallituksessa ei päätoimittajan mukaan ole minkäänlaista vaikutusta lehden toimituksellisiin ratkaisuihin ja journalistiin sisältöihin. Hallituksessa on perinteisesti ollut paljon kuvataiteilijoita, koska lehden omistavan osakeyhtiön taustalla on taiteilijajärjestöjä. Nykyisessä hallituksessa todellakin istuu myös kaksi Espoon taiteilijakillan jäsentä.
Ratkaisu
Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24).
Nimimerkki Prokuraattorin kirjoituksessa ”Pankkitilit pyörii väärinpäin” kerrottiin Espoon Kuvataiteilijoiden herättäneen paljon närää varsinaisten ammattilaisten mielissä. Siinä kirjoitettiin, että amatöörit olivat vallanneet järjestössä paikat ja savustaneet ammattilaiset ulos. Lehden mukaan järjestön ylläpitämässä taidelainaamossa oli myös ryhdytty ”outoihin toimiin”, joita olivat muun muassa provisioiden perusteettomat nostot, voiton piilottaminen, ”älyttömät laitehankinnat” ja potkujen antaminen lainaamon hoitajalle. Tämän seurauksena kerrottiin ”oikeiden taiteilijoiden” vetäneen työnsä pois ja alkaneen erota järjestöstä. Taidelainaamon lainausmäärien todettiin vähentyneen, kun ihmiset ”onneksi haluavat hankkia ihan oikeaa taidetta”. Kirjoittajan mukaan Espoon kaupunki oli päättänyt purkaa sopimuksen Espoon Kuvataiteilijoiden kanssa ja siirtää lainaamotoiminnan galleristille.
Lehden seuraavassa numerossa julkaistiin kantelijan lähettämä mielipidekirjoitus. Se sisälsi myös olennaisen virheen korjauksen: Espoo ei ollut purkamassa aiemmin laadittua sopimusta eikä ollut aikeissa siirtää lainaamotoimintaa galleristille. Kirjoituksessa kantelija kielsi savustaneensa ketään ulos. Yhdistys myös kirjoitti nostaneensa taidelainaamon provisioita konkurssiuhan edessä ja irtisanoneensa lainaamon hoitajan sen jälkeen, kun kilpailevan yhdistyksen taiteilijat olivat vetäneet työnsä pois ja lainaamon kannattavuus oli laskenut. Yhdistys ihmetteli pakinoitsijan tapaa jakaa taide ”oikeisiin” ja ”vääriin”. Lisäksi kantelija paheksui ”mediahyökkäyksiä”, joita oli ilmaantunut ennen Espoon kulttuurilautakunnan kokouksia.
Kantelijan mielipiteen yhteydessä julkaistiin Espoon Taiteilijakillan näkemys asiasta. Siinä käytiin läpi Espoon Kuvataiteilijoiden tilinpäätöstä ja väitettiin puheita konkurssiuhasta ”hölynpölyksi”. Samassa kirjoituksessa moitittiin kuvataidelainaamon nykyistä toimintaa ja tarjontaa.
Pakinatyylissä hyväksytään yleisesti terävä kielenkäyttö ja kärjistetyt näkemykset. Kritiikki kohdistui järjestöön, joka nauttii kaupungin tukea ja hoitaa kaupungin sille uskomaa tehtävää. Tästä syystä järjestön tulee kestää ankaraakin arvostelua.
Kantelija sai oikaista olennaisen virheen ja esittää samassa yhteydessä näkemyksiään pakinoitsijan tekstistä laajemminkin. Kun kysymys oli kahden järjestön pitkään jatkuneesta riidasta ja oikaisussa moitittiin riidan toista osapuolta, toimituksella oli oikeus julkaista myös kilpailevan yhdistyksen mielipide samassa yhteydessä.
Lehti palveli lukijoitaan hyvin, kun se salli osapuolten jatkaa keskustelua pakinoitsijan kirjoituksen jälkeen. Päätoimittajan vastaus osoitti kuitenkin, ettei hän tunne riittävän yksityiskohtaisesti käsitteitä oikaisu, vastine ja oma kannanotto. Päätoimittaja kertoo myöntäneensä kantelijalle vastineoikeuden, vaikka asiallisen vastineen yhteyteen ei tule lisätä sen uskottavuutta vähätteleviä kommentteja.
Kantelija ei ole osoittanut neuvostolle, että lehden hallituksen jäsenillä olisi ollut vahingoittamistarkoitus, jonka toteuttamiseen pakinoitsija ja päätoimittajakin olisivat osallistuneet. Kysymyksessä oli pakina, ei uutisteksti, jonka yhteydessä olisi ollut paikallaan mainita, että hallituksessa on edustajia kilpailevasta järjestöstä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Taide-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.