Kantelu 5.3.2012
Kantelijan mukaan Ilta-Sanomien 30.12.2011 julkaisema juttu ”Johtaja yritti kiristää ilotulitetehdasta” rikkoi laajamittaisesti Journalistin ohjeita. Jutussa kerrotaan erilaisista Suomen Ilotulitus Oy:öön liittyvistä selvitys- ja tutkintapyynnöistä sekä esitetään näkemyksiä niiden syistä. Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n entinen tehtaanjohtaja. Hän katsoo, että juttu sisälsi runsaasti asiavirheitä. Niistä lähetettiin toimitukselle oikaisupyyntö, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta virheiden korjausta. Vastaava päätoimittaja ei perustellut ratkaisuaan.
Kantelija katsoo olevansa jutusta helposti tunnistettavissa, vaikka hänen nimeään ei mainittu. Hän kirjoittaa, että lehti ei yrittänyt tavoittaa häntä haastattelua varten. Kantelijaa ei myöskään kuultu jälkikäteen. Kun oikaisupyyntö ei tuottanut tulosta, lehteä pyydettiin julkaisemaan kannanotto. Sähköpostiviestejä ei lähetetty toimitukseen kantelijan omasta osoitteesta. Päätoimittajalle kuitenkin selvitettiin, että viestit lähettänyt taho edusti asiassa kantelijaa. Kannanottoakaan ei julkaistu, eikä toimituksesta vastattu julkaisupyyntöön millään tavalla.
Kantelija epäilee, että lehti on suhtautunut ainoaan lähteeseensä, Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajaan, ilman lähdekritiikkiä. Lehti muun muassa jätti kertomatta, että aluehallintovirasto epäili lähdettä kantelijaan kohdistuneesta työsyrjinnästä. Jutun julkaisuajankohtana asia oli edelleen tutkinnassa. Vyyhtiin liittyi myös käräjäoikeuden sakkotuomio kiristyksen yrityksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Kantelijan mukaan toimittaja on jättänyt huomioimatta, että lähteellä on saattanut olla vahingoittamis- ja hyötymistarkoitus. Lehti ei myöskään avannut yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus oli varmistettu. Varsinaisesti jutussa ei edes viitattu nimettömiin lähteisiin virheellisten väittämien kohdalla. Kysymyksessä ei kantelijan mielestä kuitenkaan voinut olla toimittajan mielipidekirjoitus, koska juttu oli julkaistu uutissivulla.
Kanteluun on liitetty 4.1.2012 lähetetty oikaisupyyntö, jota ei ollut lähetetty kantelijan sähköpostisoitteesta. Hän ei myöskään ollut allekirjoittanut viestiä.
Toinen kantelun liite on 28.2.2012 päivätty kannanotto-/oikaisupyyntö. Se on lähetetty kantelijan sähköpostisoitteesta. Siinä pyydettiin korjaamaan muun muassa esitettyjä väitteitä medialle toimitetuista perättömistä ilmiannoista ja kiristysyrityksestä julkisuuden avulla. Oikaisupyynnön mukaan myöskään Tukesille tehty ilmoitus Suomen Ilotulitus Oy:n koeammuntoihin liittyen ei ollut perätön. Syyttäjä määräsi asian tutkinnan lopetettavaksi ottamatta kantaa siihen, oliko tapahtunut rikos vai ei. Räjähdesääntöjen rikkomisesta on laissa niin vähäiset seuraukset, ettei esitutkintaa siitä syystä jatkettu. Kiristystuomiosta annetussa tuomiolauselmassa puolestaan todettiin, että ex-tehtaanjohtajalla oli oikeus ilmoittaa laittomasti varastoiduiksi epäillyistä räjähteistä. Jutussa esitetty tieto kantelijaan kohdistetusta vahingontekoepäilystäkään ei oikaisupyynnön mukaan pitänyt paikkaansa. Oikaisupyynnössä myös muistutettiin, että tuomio kiristysyrityksestä ei ole lainvoimainen.
Ilta-Sanomien vastaus 19.4.2012
Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan artikkelissa käsiteltiin Suomen Ilotulitus Oy:öön yhdistettyjen, vuodenvaihteessa 2010–11 laajasti julkisuudessa esitettyjen väärinkäyttöepäilyjen taustoja. Asia on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä epäilyt uhkasivat johtaa koko ilotulitekaupan kieltämiseen.
Artikkelissa esitettyä väitettä, jonka mukaan entinen tehtaanjohtaja yritti julkisuutta hyväksikäyttämällä kiristää itselleen täydellisen vapauden tehtaan johtamiseen liittyvistä vastuista, päätoimittaja perustelee Tuusulan käräjäoikeuden antaman tuomion sanamuodoilla. Jo ennen tuomion ja oikeudenkäyntiaineiston julkituloa tiedotusvälineet uutisoivat kantelijan ja toimitusjohtajan välisistä räjähdeturvallisuuteen liittyvistä keskusteluista. Sadeojan mukaan useilla hänen nimeltä mainitsemillaan tiedotusvälineillä on ollut käytössään tähän liittyvää materiaalia. Päätoimittaja katsoo, ettei toimitusjohtajalla ole ollut mitään syytä toimittaa itselleen vahingollista materiaalia julkisuuteen. Toimittaja olikin pitänyt uskottavana, että tietolähteenä oli ollut kantelija. Tietojen vuotaminen julkisuuteen samalla, kun osapuolten välillä esitettiin kiristämis- ja työsyrjintäväitteitä, kertoo Sadeojan mukaan siitä, että julkisuutta yritettiin omien etujen ajamiseen. Sadeojan mukaan ”ottaen huomioon kiristämisen yrityksestä annetun tuomion sekä median saamat tiedot kahdenvälisistä keskusteluista ja salassa pidettävästä ampujarekisteristä, Ilta-Sanomat katsoo, ettei artikkeli ole virheellinen”.
Sadeoja katsoo edelleen, että koska poliisi on lopettanut syyttäjän määräyksestä esitutkinnan Suomen Ilotulitus Oy:öön liittyvistä väärinkäyttöepäilyistä, väitteet väärinkäytöksistä ovat olleet perättömiä. Näin lehden toteamus, että ex-tehtaanjohtaja ”toimitti viranomaisten ja tiedotusvälineiden käyttöön perättömiksi osoittautuneita ilmiantoja työnantajastaan”, piti päätoimittajan mukaan paikkansa. Kantelun väite työsyrjintä puolestaan oli Sadeojan mielestä täysin subjektiivinen. Jutun julkaisuhetkellä kantelijan työnsuhteen päättymisestä oli kulunut lähes vuosi, mutta kantelija ei ollut nostanut kannetta entistä työnantajaansa vastaan, eikä sen paremmin kantelija kuin aluehallintovirastokaan ollut tehnyt asiasta tutkintapyyntöä poliisille. Aluehallintokeskus on sittemmin katsonut tarkastuskertomuksessaan, ettei Suomen Ilotulitus Oy syyllistynyt työsyrjintään.
Sekä käräjäoikeuden tuomio kiristysyrityksestä että syyttäjän määräys esitutkinnan lopettamisesta tukevat Sadeojan mielestä Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajan kertomaa. Nämä lähteet on mainittu tekstissä, eikä yksin se, että artikkelissa esitetään vastakkaisia näkemyksiä kantelijan kanssa, osoita sitä, että tietolähteisiin olisi suhtauduttu kritiikittömästi.
Kantelijan oikaisupyynnössään esittämä argumentti, ettei häntä epäillä vahingonteosta tai henkilötietolain rikkomisesta, ei päätoimittajan mielestä pidä paikkaansa. Tutkintapyyntö salassapitorikoksesta on tehty marraskuussa ja salassapitorikoksesta tai muusta rangaistavasta teosta joulukuussa 2011.
Lehti yritti tavoittaa kantelijan useaan otteeseen. Kun häneen ei saatu yhteyttä, lehti kuvaili häntä anonyymisti termein ”entinen tehtaanjohtaja” tai ”tehtaan tuolloinen johtaja”. Oikaisupyynnön teki toista yritystä edustava ulkopuolinen henkilö. Koska artikkeli ei käsitellyt kyseistä yritystä tai sen edustajaa, eikä jutussa päätoimittajan mukaan muutenkaan ollut oikaistavaa, Ilta-Sanomat vastasi, ettei oikaisupyyntö annan aihetta jatkotoimenpiteisiin. Vasta kaksi kuukautta artikkelin julkaisemisen jälkeen lehti sai viestin kantelijalta. Siinä vaiheessa tarjotulla omalla kannanotolla ei enää ollut ajallista yhteyttä artikkeliin. Päätoimittaja huomauttaa, että sananvapauslain mukaan oikaisu- ja vastinevaatimus on esitettävä 14 päivän määräajassa. Myös Journalistin ohjeiden kohta 23 (Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.) viittaa Sadeojan mielestä mahdollisimman nopeaan käsittelyaikatauluun.
Ratkaisu
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa (JO 25).
Uutisessa kirjoitettiin, että vuoden 2010 lopussa Suomen Ilotulitus Oy:öön liitetyt väärinkäytösepäilyt lähtivät liikkeelle tehtaan tuolloisesta johtajasta, joka toimitti viranomaisille ja valtakunnallisille sanomalehdille paikkansa pitämättömiä tietoja. Näin hän yritti lehden mukaan kiristää itselleen täydellisen vapauden tehtaan johtamiseen liittyvistä vastuista. Valvovan viranomaisen kerrottiin tehneen yllätyskäynnin Suomen Ilotulitus Oy:n tehtaalle, mutta tarkastuksissa ei havaittu rikkomuksia. Pian myös poliisi lopetti esitutkinnan asiasta. Lehdessä kerrottiin, että tämän jälkeen Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja teki tehtaanjohtajan toiminnasta rikosilmoituksen. Käräjäoikeus katsoi, että tehtaanjohtaja oli yrittänyt kiristää itselleen etuja. Jutun mukaan tehtaanjohtajaa epäillään yhä vahingonteosta sekä henkilötietolain rikkomisesta.
Jutussa ei mainittu kantelijaa nimeltä, mutta siinä kerrottiin hänen ikänsä, kotipaikkansa, entiset työpaikkansa ja ammattinsa. Näin hän oli helposti tunnistettavissa.
Lehti perusti väitteensä Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajan kertomaan, käräjäoikeuden tuomiolauselmaan ja syyttäjän päätökseen keskeyttää Suomen Ilotulitus Oy:n toimintaan liittyvä esitutkinta. Neuvosto ei näe syytä epäillä näiden lähteiden luotettavuutta. Myös neuvoston tekemät lisäselvitykset meneillään olevista tai jo päättyneistä tutkintaprosesseista, pöytäkirja Suomen Ilotulitus Oy:öön kohdistuneesta, sittemmin keskeytetystä esitutkinnasta ja valvontaviranomaisen antamat tarkentavat tiedot vahvistavat, että Ilta-Sanomilla oli perusteita luottaa lähteisiinsä. Toimitusjohtajan asema oikeusprosessien osapuolena tuotiin niin ikään ilmi jutussa. Näin yleisö saattoi arvioida hänen lausuntojensa luotettavuutta.
Kantelija joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen ja häntä olisi ollut syytä kuulla samassa yhteydessä. Lehti yritti tavoittaa kantelijan, mutta ei saanut häntä kiinni. Se olisi ollut suotavaa kertoa myös yleisölle. Kantelija ei halunnutkaan olla tavoitettavissa. Viranomainen on kantelijan hakemuksesta salannut hänen yhteystietonsa.
Kantelijan edustaja lähetti pian uutisen julkaisemisen jälkeen sähköpostia toimitukseen ja pyysi oikaisemaan uutisen virheitä. Neuvoston mielestä viesti oli luonteeltaan ennemmin oma kannanotto kuin virheenkorjauspyyntö. Yhteydenotto tuli täysin ulkopuolisen henkilön sähköpostiosoitteesta eikä siinä perusteltu mitenkään lähettäjän asemaa suhteessa Ilta-Sanomien uutisointiin. Näin lehdellä ei ollut perusteita julkaista sille lähetettyä kirjoitusta. Päätoimittaja myös vastasi sähköpostin lähettäjälle, että kirjoitus ei liittynyt tähän millään tavalla.
Kun kantelija lopulta lähetti toimitukselle oikaisupyynnön omasta sähköpostistaan ja kertoi käyttävänsä edustajaa, aikaa uutisen julkaisemisesta oli kulunut jo kaksi kuukautta. Kantelija ei esittänyt mitään perusteita tällaiselle viipeelle. Journalistin ohjeiden mukaan oikaisu on julkaistava viipymättä ja oma kannanotto mahdollisimman pikaisesti. Oikaisu- tai kannanottopyynnön lähettäjä vastaa siitä, että pyyntö saatetaan toimituksen tietoon mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa kantelija otti yhteyden toimitukseen niin myöhään, ettei päätoimittajalla enää ollut velvollisuutta julkaista kantelijan lähettämää kirjoitusta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.