Kantelu 6.10.2011
Kantelija on HUS-yhtymän viestintäjohtaja, jonka mukaan toimittaja jätti ammattinsa kertomatta, kun hän hankki Iltalehdessä 5.10.2011 julkaistut tiedot sairaalan potilaasta Timo T.A. Mikkosesta. Vahvistus potilaan hoitamiselle oli jutun mukaan saatu sairaalan puhelinvaihteesta. Kantelijan mielestä tämä ei ole mahdollista, sillä potilastietoja ei anneta ulkopuolisille eikä vaihteesta yhdistetä toimittajan puhelua osastoille. Tällainen käytäntö on vahvistettu sairaalan ohjeissa.
Jutussa mainittuja ”tehotetun hoidon osastoa” ja ”akuutin valvonnan osastoa” ei ole olemassa. Tästäkään syystä sairaalan työntekijä ei ole voinut vahvistaa, että julkisuudesta tuttu potilas olisi ollut siellä hoidossa. Lehti täsmensikin myöhemmin, ettei sairaalassa ole ”akuutin valvonnan” nimellä toimivaa osastoa.
Kantelija on käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa Iltalehden uutispäätoimittajan kanssa ja saanut tiedon, että lehdestä on soitettu sairaalaan kahtena päivänä. Kummallakin kerralla sairaalasta vahvistettiin, että Mikkonen on siellä hoidettavana. Mikkosta hoitaneen ylilääkärin mukaan kukaan osastolta ei kuitenkaan ollut vahvistanut tietoa Iltalehdelle. Myöskään päivystyksestä ei ollut annettu ulkopuolisille tietoa potilaista. Sen sijaan jos soittaja on pystynyt vakuuttamaan puhelinvaihteen hoitajan, hänelle on saatettu antaa potilasrekisterin perusteella tieto, että kysytyn niminen henkilö on hoidettavana sairaalassa tietyllä osastolla. Puhelinvaihteesta voidaan kuitenkin antaa tällaista tietoa vain huolestuneille omaisille. Kantelija epäileekin, että toimittaja on salannut ammattinsa soittaessaan sairaalaan ja ehkä tekeytynyt Mikkosen sukulaiseksi.
Kantelijan mukaan lehti on myös rikkonut Journalistin ohjeita, joissa edellytetään hienotunteisuutta hankittaessa tietoa sairaustapauksista sekä huomautetaan, ettei julkinenkaan tieto välttämättä ole julkaistavissa.
Iltalehden vastaus 3.11.2011 ja 27.3.2012
Päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa, että lehti sai tiedon Mikkosen sairastumisesta useasta lähteestä. Lehdestä soitettiin myös HUS:n puhelinvaihteeseen. Soiton tarkoituksena oli löytää sairaalasta taho, joka olisi voinut kommentoida Mikkosen tilaa. Kommentoija olisi voinut olla Mikkonen itse tai tämän lähiomainen. Toimittaja ei puhelun aikana kertonut olevansa toimittaja, sillä tiedon vahvistusta ei haettu puhelinvaihteen hoitajalta, eikä häntä ollut tarkoitus haastatella. Vaihteesta kuitenkin kerrottiin, että Mikkonen on sairaalassa. Vaihteen hoitaja kertoi myös, millä osastolla Mikkosta hoidetaan. Puhelinvaihteesta ei kysytty yhteydenoton syytä tai yhteydenottajan asemaa.
Tämän jälkeen Iltalehdestä oltiin yhteydessä kahteen HUS:n palveluksessa olevaan tahoon. Heille lehden edustaja kertoi olevansa toimittaja. Nämä tahot vahvistivat Mikkosen saaman hoidon luonteen. He myös käyttivät terminologiaa, jolla hoitoja jutussa kuvattiin. Kivelän mielestä Iltalehden uutisen lukemallakin voi päätellä, ettei puhelinvaihteella voi olla sellaista tietoa kuin mitä uutinen sisältää.
Päätoimittaja pitää omintakeisena ja perustelemattomana kantelijan päätelmää, jonka mukaan Iltalehden toimittaja olisi esiintynyt puhelinvaihteelle Timo T.A. Mikkosen sukulaisena. Kivelän mukaan päätelmä ei pidä paikkaansa.
Kivelä toteaa, että lehti ei hakenut HUS:sta vahvistusta Mikkosen sairastumiselle ja olisi kertonut sairastumisesta myös ilman sairaalasta saatuja tietoja. Mikkonen itse on kommentoinut julkisuudessa edellistä vakavaa sairauttaan, ja Mikkosen puoliso on eri tiedotusvälineissä antanut tämän terveydentilasta tietoa, joka on ollut paljon yksityiskohtaisempaa kuin Iltalehdessä 5.10.2011 julkaistut tiedot.
Ratkaisu
Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 17). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28).
Iltalehden otsikko kuului seuraavasti: ”Sairaalahoidossa. Timo T.A. Mikkonen saa tehostettua hoitoa Helsingin Meilahdessa.” Jutussa kerrottiin, että mediapersoona oli saanut vakavan sairauskohtauksen ja että häntä hoidettiin Meilahden sairaalassa tehostetun hoidon osastolla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä oli vahvistettu lehdelle, että Mikkosta hoidettiin niin sanotulla akuutin valvonnan osastolla. Iltalehden tietojen mukaan potilaan tila oli vakava. Mikkosen nykyiseltä ja entiseltä vaimolta pyydettiin tietoja sairaudesta, mutta he eivät halunneet kommentoida. Uutisessa käytiin läpi myös Mikkosen aikaisempia terveyteen liittyviä ongelmia. Kainalojutussa ”Medi-Heli paikalla” kerrottiin, että Mikkonen oli Iltalehden tietojen mukaan lennätetty kotipaikkakunnaltaan Meilahden sairaalaan. Kuljetus lääkärihelikopterilla oli tapahtunut neljä päivää ennen jutun julkaisua.
Iltalehti myöntää, että sairaalan puhelinvaihteeseen soittanut toimittaja ei kertonut ammattiaan. Sitä ei olisi tarvinnut mainita, jos puhelinvaihdetta olisi käytetty pelkästään puhelun yhdistämiseen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että toimittaja kuitenkin teki jo tässä vaiheessa olennaista selvitystyötä tietojen vahvistamiseksi ja uutisen saamiseksi. Hänen olisi tästä syystä kuulunut esittäytyä lehden edustajaksi ja sanoa, miksi hän hankki tietoja Timo T.A. Mikkosesta. Lehti kertoi uutisessaan, että Mikkonen on sairaalassa tehohoitoa antavalla osastolla. Juuri tämän tiedon toimittaja sai puhelinvaihteesta.
Journalistin ohjeissa korostetaan avoimen tiedonhankinnan merkitystä. Tämän periaatteen laiminlyönti on omiaan heikentämään toimittajan työn uskottavuutta ja arvostusta. Potilaaseen liittyvillä sairaustiedoilla ei tässä tapauksessa ollut olennaista yhteiskunnallista merkitystä. Tästä syystä lehdellä ei ollut perusteita turvautua Journalistin ohjeissa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Tuomo Lappalainen, Jaakko Ujainen ja Veikko Valtonen.