Kantelu 3.10.2011
Kantelijan mukaan Keskisuomalaisessa kirjoitettiin 25.7.2011 pesäpallon B-poikien Itä-Länsi -ottelusta. Jutun viimeisessä lauseessa luki seuraavasti: ”Lännen pelinjohtajavalinta osoitti, että paikan Itä-Lännen viuhkaan voi käytännössä ostaa”. Kommentilla ei ollut mitään todenperäisyyttä, vaan toimittajan ainoa tarkoitus oli mustamaalata jutussa mukana ollutta henkilöä. Jutussa ei esitetä väitteelle perusteluja eikä lähdettä. Väite jättää kantelijan mielestä jutun lukijalle kuvan, että taustalla olisi jotain epäilyttävää ja että kantelija olisi muilla keinoin kuin ansioillaan päässyt peliin.
Väite on kantelijan mielestä myös absurdi, sillä loukkauksen kohteeksi joutunut kantelija on kyseisessä ikäluokassa valmentanut joukkueensa kahdesti Suomen Mestariksi ja kerran hopealle, joten toimittajan väitteelle ei löydy tältäkään osin järkeviä perusteluja.
Pesäpallon Itä-Länsi on pesäpallon vuosittainen arvo-ottelu, johon valitaan ansioituneimmat ja parhaat pelaajat tai valmentajat. Kantelija sanookin tekevänsä vapaaehtoistyötä noin 300 vuorokautta vuodessa lajin parissa ilmaiseksi. Otteluun pääseminen on hänen mielestään suuri kunnia, ja monelle tällainen mahdollisuus tulee vain kerran elämässä.
Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen urheilutoimituksen esimiehelle ja päätoimittajalle lähettämässään sähköpostissa. Esimies vastasi viestiin ja kertoi luottavansa toimittajan ammattitaitoon. Kun kantelija pyysi perusteluja väitteelle, Keskisuomalainen katkaisi keskustelun eikä korjannut virhettä.
Kantelija viittaa seuraaviin Journalistin ohjeiden kohtiin: totuudenmukainen tiedonvälitys, tosiasian erottaminen sepitteestä ja samanaikainen kuuleminen.
Keskisuomalaisen vastaus 15.11.2011
Päätoimittaja Pekka Mervola sanoo kantelijan puuttuvan jutun yhteen lauseeseen, jossa toimittaja kritisoi hänen toimintaansa pelinjohtajana. Urheiluottelun jälkeisessä jutussa on normaalina tapana arvioida pelaajien ja joukkueen valmennusjohdon onnistumista. Siinä käytetään usein myös vahvasti kuvainnollista kieltä – urheilukieltä. Lauseessa viitattiin pelinjohtajan näyttöihin kauden aikana ja valinnan kiistanalaisuuteen. Taustat olivat Mervolan mukaan asiaa seuraavien tiedossa.
Jutun kirjoittaja oli Mervolan vastauksen mukaan selvitellyt ennen ottelua lännen pelinjohtajavalintaa, joka oli aiheuttanut närää pesäpallopiireissä. Joukkueen otteluita seuranneet henkilöt olivat todenneet kantelijan tulleen valituksi lännen pelinjohtajaksi enemmän valitsijan tuttuuden takia kuin ansioista. Esimerkiksi SM-alkusarjaa johtaneen joukkueen taholta oli valitettu, että valitsija ei ollut vaivautunut katsomaan yhtään heidän otteluaan.
Lännen joukkueen pelaajat olivat Mervolan mukaan juopotelleet ja metelöineet hotellissa ottelua edeltävänä yönä ja häirinneet idän joukkuetta. Ottelupäivän aamuna kaksi lännen joukkueen alaikäistä pelaajaa puhalsi poliisin alkometriin 2,3–2,8 promillen lukemat, joiden perusteella heidät määrättiin poistumaan joukkueesta. Keskisuomalainen uutisoi asian ja se herätti kantelijassa närää.
Itä voitti arvo-ottelun. Urheilullisen tuloksen, hotellin öisten tapahtumien ja humalassa esiintyneiden pelaajien johdosta kirjoittajan toteamus pelinjohtajan sopimattomuudesta tehtävään on päätoimittajan mielestä perusteltavissa. Kantelija oli neljä kertaa toimitsijakiellossa päättyneellä kaudella. Näistä rangaistuksista yksi oli määrätty hänelle epäurheilijamaisuudesta ennen B-poikien Itä-Länsi -ottelua.
Kantelija on Mervolan mukaan kertonut tyytymättömyytensä Keskisuomalaiselle, mutta ei ole osoittanut virhettä eikä vaatinut myöskään korjaamista. Uutinen on päätoimittajan mielestä normaali – tosin hyvin värikästä pelitapahtumaa arvioiva ja selostava urheilujuttu. Yksittäisen lauseen irrottaminen voi antaa väärän kuvan asiasta, ja siksi juttua ja ottelutapahtumaa on hyvä katsoa kokonaisuutena. Mervola sanoo, että jutussa arvioitiin ottelun pelaajia ja pelinjohtajia journalistisin perustein ja asianmukaisesti.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24).
Keskisuomalaisen urheilu-uutisessa selostettiin B-poikien pesäpallo-ottelun (Itä–Länsi) kulkua. Uutisen lopussa todettiin, että ”Lännen pelinjohtajavalinta osoitti, että paikan Itä–Lännen viuhkaan voi käytännössä ostaa”. Vihjausta epämääräisestä valinnasta ei uutistekstissä perusteltu. Kantelija oli sähköpostitse yhteydessä toimitukseen ja pyysi perusteluja jutussa esitetylle ostoväitteelle. Selkeää virheen korjausta kantelija ei pyytänyt tai tarjonnut omaa kannanottoaan julkaistavaksi.
Julkisen sanan neuvoston mielestä urheilujournalismissa voi käyttää värikästä kieltä, ja kritiikki saa olla tarvittaessa kovaa. Arvostelu voi kohdistua suoraan urheilijaan tai joukkueen johtohenkilöihin, koska huippu-urheilua ei voi olla ilman julkisuutta. Keskisuomalaisen toimittaja olisi voinut arvioida kovin sanoin pelinjohtajan menettelyä joukkueen valinnassa ja johtamisessa sekä hänen osuuttaan joukkueen tappiossa. Sen sijaan uutisjuttu saattaa pelinjohtajan erittäin kielteiseen julkisuuteen väittämällä, että hän on ostanut paikkansa eli mahdollisesti syyllistynyt korruptioon.
Kun tällainen väite esitetään, se on perusteltava niin, ettei lukijalle jää epäselväksi, mihin tieto perustuu. Tämä ei selviä lehden vastauksenkaan perusteella, joten jäljelle jää oletus, että väite on voitu esittää loukkaamistarkoituksessa. Lehti löi laimin myös samanaikaisen kuulemisen. Neuvoston mielestä väite oli niin rankka, että vastaaminen myöhemmin omalla kannanotolla ei olisi korjannut vahinkoa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.