Kantelu 28.2.2011
Kantelijan mukaan Anna-lehden numerossa 6/2011 on juttu otsikolla ”Lohtua verkossa”. Se on kuvitettu photoshopatulla kuvalla, jossa muistopöydällä on kuva ”vainajasta” – kantelijasta. Tunnistettavan kuvan käyttö ”vainajana” loukkaa kantelijan mielestä hänen yksityisyyttään ja osoittaa muutenkin hyvän journalistisen tavan vastaista menettelyä. Kuva on kantelun mukaan irrotettu sisutukseen liittyvästä kuvasta, ja sen käyttöön yhtenä useiden perhekuvien joukossa oli kantelijan suostumus.
Anna on kantelijan mukaan kuvankäsittelyn keinoin liittänyt hänen kuvansa täysin alkuperäisestä poikkeavaan aiheeseen tarkistamatta, onko kyse tunnistettavasta ja tässä tapauksessa vielä elossa olevasta henkilöstä. Se olisi ollut käytännössä helposti toteutettavissa, sillä alkuperäisen kuvan tekijänoikeuden haltijan yhteystiedot olivat saatavilla. Tietoja ei ole tarkistettu Journalistin ohjeiden vaatimusten mukaan mahdollisimman hyvin.
Anna on kantelun mukaan asiaankuulumattomasti kuvittanut kuolemaan liittyvän aiheensa elossa ja tunnistettavissa olevan henkilön kuvalla. Ihmisarvon kunnioittamista tuskin on se, että elävä henkilö esitetään kuolleeksi. Kantelija on ollut yhteydessä Annan päätoimittajaan, joka pahoitteli virhettä ja tarjoutui julkaisemaan oikaisun. Oikaisu olisi kuitenkin kantelijan mielestä merkinnyt lisähuomiota hänen ”ennenaikaiselle kuolemalleen” ja aiheuttanut vielä lisää hämmennystä ja mielipahaa. Kantelu koskeekin periaatekysymystä siitä, minkälaista huolellisuutta hyvä journalistinen tapa edellyttää kuvankäsittelyssä.
Annan vastaus 4.4. ja 22.6.2011
Päätoimittaja Hanna Jensen vastaa, että Anna-lehdessä julkaistiin artikkeli Lohtua verkosta, joka käsitteli muistosivujen perustamista internetiin. Juttua varten rakennettiin kuvituskuva yhdistämällä valokuvia. Symbolikuvan tarkoitus oli havainnollistaa, miten maailma on muuttunut. Kun ennen pidettiin kuvaa ja kynttilää pöydällä, nyt muistoja vaalitaan ja käsitellään läheisten ja ystävien kanssa myös tietoverkossa.
Yksi kuvista hankittiin kuvatoimistolta. Kuvatoimistossa kuvan käyttämiselle ei ollut asetettu rajoitteita: ei merkintää model released tai no model released. Model realeased on alalla käytettävä termi ja tarkoittaa, että kuva on mallivapaa ja kuvan malli (henkilö) on allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutuu siihen, että kuvaa saa käyttää mainonnassa. Kun kuvatoimiston nettisivulta lataa kuvaa, niin sitoutuu samalla noudattamaan kuvatoimiston yleisiä toimitusehtoja, joissa saattaa olla rajoituksia esimerkiksi kuvan käyttöön liittyen. Kuvissa saattaa myös olla kuvakohtaisia rajoituksia, jotka on merkitty kyseessä olevan kuvan tietoihin ns. caption-kenttään. Kaikilla kuvatoimistoilla on aika yhteneväiset ehdot näiden suhteen (http://www.kuvapalvelu.com/ohjeita.php). Graafikon valitsemassa kuvassa ei Jensenin mukaan ollut erityisehtona mainittu, että se olisi joko ”model relased” tai ”no model relased” -valokuva. Kuva ladattiin suoraan kuvatoimiston sivulta, yleiskuva-arkistosta (ei kuvituskuva-arkistosta). Erityisehdoissa mainittiin, että kuvan mainoskäytöstä on sovittava erikseen.
Annassa julkaistu kuva ei päätoimittajan vastauksen mukaan ollut uutiskuva, minkä näkee siitä hyvin. Kuvalla ei siis ole dokumenttitarkoitusta eikä dokumenttiarvoa vaan sillä on viitteellinen, visuaalinen tehtävä. Kuvatoimiston kuvituskuvasta irrotettiin siinä ollut valokuvakehys, joka kuvakollaasissa sijoitettiin pöydälle. Valokuvakehyksessä oleva kuva on lehdessä noin 1,4 x 1,8 cm kokoisena. Vaikka kuvan käyttämiseen ei ollut asetettu rajoitteita, kehyksen sisällä olevaa kuvaa sumennettiin varmuuden vuoksi kuvakollaasin teon yhteydessä niin, että kuvan henkilöä ei voisi sivullinen tunnistaa.
Päätoimittaja Jensen vastaa, että Journalistin ohjeiden mukaan tiedot pitää tarkastaa mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. Hyvämaineisen kuvatoimiston kuvankäyttöohjeistuksen noudattaminen on hyvän journalistisen tavan mukaista. Journalistin ohjeiden 26. kohdan mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Kohta 30 edellyttää, että julkista
aineistoakin julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kuvakollaasissa kantelun kohteena oleva kuva oli varsin pieni ja käsitelty tunnistamattomaksi. Kuvakollaasi ei rikkonut kantelijan ihmisarvoa eikä yksityisyyden suojaa.
Kun kantelija otti yhteyttä Anna-lehteen, Anna tarjoutui julkaisemaan oikaisun. Kantelija ei sitä halunnut, joten oikaisua ei julkaistu. Vaikka päätoimittaja katsookin, että Anna ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa, hän on kuitenkin harmissaan, että kuvan käyttö aiheutti mielipahaa.
Ratkaisu
Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava… (JO 26). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).
Anna julkaisi muistopaikka.fi -sivustosta tehdyn jutun yhteydessä valokuvakollaasin, jossa vainajan muistopöydällä oli kantelijasta otettu muotokuva. Kuva oli ”leikattu” sisustusaiheisesta alkuperäisvalokuvasta, joka löytyi Suomen Kuvapalvelu Oy:n arkistosta. Kantelijan tuntemien henkilöiden on helppo tunnistaa hänet Annan julkaisemasta kuvasta.
Julkisen sanan neuvosto painottaa, että henkilökuvia julkaistaessa toimituksen on oltava tarkkana. Vastuu kuvien julkaisemisesta kuuluu aina toimitukselle. Poikkeuksellista huolellisuutta vaaditaan, kun kyse on vainajia esittävistä kuvista. Elossa oleva ihminen esitettiin kuolleena. Se saattoi järkyttää kantelijan lisäksi myös hänen lähipiiriään ja muita hänet tuntevia.
Toimitus tarkisti rutiininomaisesti kuvan käyttöehdot ja yritti tehdä kuvassa esiintyvän henkilön tunnistamattomaksi. Tarkistaminen osoittautui kuitenkin tässä tapauksessa riittämättömäksi, ja kun sumentaminenkin epäonnistui, vainajaksi leimautunut kantelija oli kuvasta tunnistettavissa. Kyseistä kuvaa ei olisi pitänyt käyttää lainkaan.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Anna on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Inkeri Pasanen ja Riitta Pollari.