Kantelu 28.1.2011
Kantelu liittyy pitkään jatkuneeseen julkiseen väittelyyn Suomen poliittisesta historiasta kantelijan ja hänen vastapuolensa välillä. Kantelija on kirjailija ja Turun yliopiston tuntiopettaja, ja hänen vastapuolensa Turun yliopiston yliassistentti ja dosentti.
Kantelija katsoo, että hänellä olisi ollut oikeus vastineeseen dosentin 20.1.2011 ilmestyneen kirjoituksen jälkeen. Siinä dosentti kommentoi kantelijan aikaisemmin ilmestynyttä kirjoitusta, joka käsitteli Suomen itsenäistymisen aikaa kaunokirjallisuudessa. Turun Sanomat ei kuitenkaan julkaissut vastineeksi tarjottua tekstiä. Kantelijan mielestä dosentin kriittinen mielipidekirjoitus kyseenalaisti hänen ammattitaitonsa ja moraalinsa. Lisäksi kirjoituksessa esitettiin loukkaavia ja perustelemattomia syytöksiä, joiden mukaan hänen ”metodinsa” on yleisesti ja toistuvasti sepittää ja väärentää kirjallisia lähteitä. Kantelijan mielestä syytös oli omiaan herättämään halveksuntaa ja vaikeuttamaan hänen työnsaantimahdollisuuksiaan alan asiantuntijatehtävissä.
Kantelija kirjoittaa, että dosentti perustaa kritiikkinsä väitteeseen, jota kantelija ei koskaan ole esittänyt. Toimitus ei tarkistanut dosentin syytösten totuudellisuutta.
Turun Sanomien vastaus 7.3.2011
Päätoimittaja Kari Vainio toteaa, että kantelijan ja dosentin kulttuurikeskustelua on käyty vuodesta 2008, ensin Turun Sanomissa, sitten Kanavassa ja nyt taas uudelleen Turun Sanomissa. Tällä kierroksella kantelija kirjoitti ensin aliokirjoituksen otsikolla ”Pohjantähti-trilogia – kansallinen sovintoromaani”. Sen jälkeen julkaistiin dosentin vastaus kantelijan kirjoitukseen. Kantelija sai lukea vastauksen etukäteen, mutta samassa yhteydessä päätoimittaja suhtautui kriittisesti keskustelun jatkamiseen. Näin siitä syystä, että ulkopuoliset lukijat eivät enää ole pysyneet perässä, mitä kantelija ja dosentti ovat toisistaan vuosien varrella kirjoittaneet. Kirjoittelulla ei Vainion mielestä myöskään ole yleisempää merkitystä.
Kantelijalle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta oikaista itseensä kohdistuneet mahdolliset virheet tai loukkaukset. Sen sijaan Vainio kieltäytyi julkaisemasta tekstiä, joka olisi provosoinut dosentin jatkamaan keskustelua. Kantelijan lehdelle toimittama kirjoitus ei täyttänyt päätoimittajan vaatimuksia.
Turun Sanomien viimeisessä asiaan liittyvässä kirjoituksessa ”Voi pojat mitä pelleilyä” kiistan ulkopuolinen kirjoittaja ehdotti parivaljakolle puheenvuorojen kirjoittamista ”vallan muusta kuin omasta navastaan”. Vainion mielestä tämä osoitti, että kysymys oli kantelijan ja dosentin keskinäisestä mielipiteenvaihdosta, jonka välineeksi Turun Sanomat oli joutunut.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Turun Sanomat julkaisi kulttuurisivujensa Puheenvuoro-palstalla kirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Wilhelmsson jälleen mielikuvituksen pauloissa”. Siinä Turun yliopiston dosentti esitti kovasanaista arvostelua kantelijan aikaisemmin ilmestyneestä kirjoituksesta, jossa puolestaan kommentoitiin dosentin näkemyksiä. Näiden kahden asiantuntijan välistä keskustelua on käyty ajoittain kipeästikin toisen henkilöön ja ammattikunniaan käyvässä hengessä jo vuosien ajan. Turun Sanomat toimi oikein tarjotessaan kantelijalle mahdollisuutta mahdollisten virheiden ja loukkausten oikaisemiseen. Kantelija kuitenkin halusi jatkaa keskustelua laajemmin. Lehdellä ei enää ollut velvollisuutta julkaista kantelijan tarjoamaa pitkää kirjoitusta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Seija Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Inkeri Pasanen ja Titta Sinisalo.