Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös oikeita tietoja ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kirjoitti kansanedustajien vaalirahakohuun liittyvästä esitutkinnasta ja liitti uutiseen kantelijaa koskevaa sähköpostikirjeenvaihtoa. Uutisointi saattoi antaa lukijoille epätasmällisen käsityksen siitä, miten yksittäiseen sähköpostiviestiin sisältynyt lobbauspyyntö oli vaikuttanut kansanedustajan toimintaan hänen oman eduskuntaryhmänsä kokouksessa. Lehti täsmensi uutista seurantajutussaan. Täsmennykseen tyytymätön kantelija olisi voinut tarjota vielä sen jälkeenkin lehdelle omaa kannanottoa eli vastinetta, mutta hän ei tehnyt niin.
Kantelu 12.5.2010
Kantelija on kansanedustaja ja Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmän entinen varapuheenjohtaja Marja Tiura, joka katsoo, että Helsingin Sanomat on jättänyt tarkistamatta 13.4.2010 julkaisemansa jutun sisältämät tiedot ja jättänyt korjaamatta häntä koskevan olennaisen virheen.
Uutisessa kerrottiin Tiuran lobanneen eduskuntaryhmäänsä vaalirahoittajansa, muun muassa Nova Group Oy:n entisen toimitusjohtajan Arto Merisalon toiveen mukaisesti. Lehti julkaisi Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokousta käsitelleen uutisensa yhteydessä kansanedustajan ja Merisalon 8.-9.5.2008 käymää sähköpostikirjeenvaihtoa, joka on osa poliisin esitutkinta-aineistoa. Kantelija kirjoittaa, että lehdessä luotiin virheellinen mielikuva, että hän sai Merisalon sähköpostiviestin ennen eduskuntaryhmän kokousta 8.5.2008 ja tämä viesti vaikutti hänen toimiinsa kokouksessa. Merisalon viestin sisältö oli seuraava: ”Auttanette meitä ja kauppaa??”
Viestin kellonaika 18.45 kuitenkin kertoo, että se lähetettiin vasta kokouksen jälkeen, mutta sitä Helsingin Sanomat ei sanonut. Eduskuntaryhmän kokous pidettiin klo 15 ja 16 välillä. Tiura lähetti seuraavana päivänä Merisalolle viestin, joka kuuluu: ”Otin asiaan jo eilen kantaa ryhmässä. Vapaavuori punotti. On tietoinen asiasta.” Viesti esitettiin kansanedustajan mukaan lehdessä myös siinä valossa, että hän oli toiminut ryhmäkokouksessa Merisalon esittämän toiveen mukaisesti.
Tiuran mukaan Helsingin Sanomat kuuli häntä julkaisua edeltävänä iltana vain muodollisesti. Ensimmäisen, toimittajan sähköpostitse lähettämän soittopyynnön kantelija sai noin klo 19. Toimittaja ei kertonut Merisalon viestin yksityiskohtia, kuten kellonaikaa. Hän ei myöskään suostunut keskustelemaan kantelijan asianajajan kanssa, vaikka kantelija sitä pyysi. Näin Tiura tai hänen edustajansa eivät voineet oikaista ennalta väärinkäsitystä, jolle juttu perustui.
Kantelija soitti jutun ilmestymispäivänä Helsingin Sanomien toimittajalle ja kertoi jutun perustuvan virheelliselle tulkinnalle sähköpostikirjeenvaihdosta, koska Merisalon viesti oli lähetetty kokouksen jälkeen. Helsingin Sanomat julkaisi 14.4.2010 jatkojutun, jossa todettiin: ”Tiura sanoi viestityksen liittyvän ajankohtaan eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen.” Tiuran mielestä tämä ei ollut riittävä korjaus eikä oikaissut olennaista virhettä.
Tiuran mukaan toimitus teki raskaita journalistia kärjistyksiä hänen 9.5.2008 kirjoittamastaan sähköpostiviestistä eikä tiedostanut vahingoittamistarkoituksen mahdollisuutta käyttäessään hyväksi sille vuodettua poliisin esitutkinta-aineistoa. Hän katsoo, että poliisin esitutkinta-aineistoon liittämä paperikopio sähköpostista on ulkopuolisen vaikeasti tulkittavissa. Helsingin Sanomien artikkelin päänäkökulma perustuu Tiuran mukaan tähän yhteen lähteeseen, eikä lehti ole pyrkinyt testaamaan sitä muista lähteistä. Koska kysymyksessä on varhaisessa vaiheessa oleva rikosprosessi, toimituksen olisi pitänyt toimia huolellisesti.
Helsingin Sanomien uutisoinnista seurasi Tiuralle erittäin kielteistä julkisuutta. Muut tiedotusvälineet toistivat jutun tietoja, ja verkkokeskustelu asiasta oli kielteistä ja arvostelevaa.
Helsingin Sanomien vastaus 28.5.2010
Päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjoittaa, että lehdellä on ollut painavat yhteiskunnalliset ja journalistiset perusteet juttukokonaisuuden julkaisemiseen. Kantelija oli viime eduskuntavaaleissa yksi eniten ääniä saaneista ehdokkaista, ja hänellä on ollut huomattava asema puolueensa eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Yksi juonne keväällä 2008 alkaneen vaalirahakohusta on Tiuraa koskeva esitutkinta. Poliisi epäilee häntä lahjuksen vastaanottamisesta elinkeinotoiminnassa.
Helsingin Sanomien julkaisemissa artikkeleissa pyrittiin Pentikäisen mukaan selventämään vaalirahoittajan ja rahan vastaanottajan välistä suhdetta. Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä Tiura sai Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä suurimman vaalituen. Yhdistyksen taustalta löytyy erikoiskauppaan liittyviä rahoittajia, ja yksi sen keskeisimmistä toimijoista oli Nova Group Oy.
Pentikäinen kirjoittaa, että esitutkinta-aineiston perusteella Tiura ja Nova Group liittyvät toisiinsa monin tavoin. Poliisin esitutkinnan mukaan uutisessa siteerattu sähköpostikirjeenvaihto on osoitus vaalirahoittajan ja vaalirahan vastaanottajan läheisestä suhteesta ja osoittaa, että Merisalo yritti vaikuttaa kansanedustajaan ja kansanedustaja oli valmis edistämään rahoittajan ajamia hankkeita. Päätoimittajan mukaan sähköpostin tulkitseminen, toisin kuin kantelija väittää, ei ole vaikeaa, Merisalo pyytää Tiuralta apua erikoistavarakaupan etujen ajamiseksi ja Tiura vastaa, että on jo toiminut rahoittajan toivomalla tavalla.
Päätoimittaja kiistää kantelijan väitteen, jonka mukaan uutisessa esitettiin Tiuran lobanneen eduskuntaryhmäänsä vaalirahoittajan sähköpostiviestin saapumisen jälkeen. Pentikäisen mielestä lehti totesi vain tosiasiat: Merisalo lähetti kansanedustajalle viestin tiettynä päivänä ja kansanedustaja vastasi siihen seuraavana päivänä. Otsikoita ”Tiura ajoi rahoittajiensa asiaa” ja ”Esitutkinta: Marja Tiura lobbasi vaalirahoittajan toiveiden mukaan” päätoimittaja pitää otsikkomaisen lyhyinä, mutta kantelija ei ole osoittanut niissäkään virheitä. Uutisen kärki oli Pentikäisen mukaan siinä, että Tiura ajoi rahoittajilleen tärkeää erikoistavarakaupan asiaa, joka oli noussut keskusteluihin jo ennen lehdessä siteerattua sähköpostikeskustelua.
Pentikäisen mielestä esitutkinta-aineiston luovuttajan tarkoitusperillä ei ole mitään tekemistä aineiston todenperäisyyden kanssa. Hän katsoo, että esitutkintamateriaali on itsessään varsin luotettava lähde. Lehti on käyttänyt lähteenä paitsi sähköpostiviestejä myös laajasti muuta esitutkintamateriaalia sekä Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokoukseen 8.5.2008 osallistunutta henkilöä. Henkilön mukaan Tiuran esiintyminen kokouksessa oli poikkeuksellisen voimakasta erikoistavarakaupan kannalta tärkeässä asiassa. Lehdellä ei ollut syytä epäillä tämän kertomuksen luotettavuutta. Seurantajutussa haastateltiin lisäksi Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa.
Pentikäinen kirjoittaa, että Helsingin Sanomat yritti poikkeuksellisen aktiivisesti saada Tiuran kommentoimaan asiaa. Toimittaja pyysi 12.4.2010 alkuillasta alkaen kantelijalta puhelimitse, sähköpostilla ja tekstiviestillä kommenttia kahteen kysymykseen, vaalirahoittajan ja Tiuran väliseen kirjeenvaihtoon sekä Nova Groupin Anna Tapion koululle kaavailemaa kuntarahoitusmalliin liittyen. Kun toimittaja kertoi Tiuralle, että lehdellä on hallussaan poliisin esitutkintamateriaalia, tämä kieltäytyi kommentoimasta. Pian sen jälkeen kansanedustajan asianajaja otti yhteyttä toimitukseen ja pyysi esitutkinnan diaarinumeroita. Niitä Helsingin Sanomat ei voinut kertoa lähteitä suojatakseen. Toimittaja myös halusi haastatella Tiuraa, eikä hänen juristiaan. Lopulta kansanedustaja itse oli valmis kommentoimaan. Toimittaja luki puhelimessa sähköpostiviestit, eikä Tiura pyytänyt tarkentamaan viestien sisältöä tai kellonaikaa.
Kantelija vaati sähköpostitse lähettämänsä ensimmäisen vastauksen julkaisemista Helsingin Sanomissa sellaisenaan, mutta se ei enää ehtinyt lehden ensimmäiseen painokseen. Helsingin Sanomat sai myöhemmin Tiuralta myös kommentin toimittajan kysymykseen. ”Enköhan ole jo kertonut, että en ole lobannut tämän henkilön pyynnöstä mitään. Olen jo hyvin väsynyt antamaan tämän saman vastauksen”, Tiura totesi. Lehti julkaisi kommentin toisessa painoksessaan. Juttu oli otsikoitu: ”Olen syytön.” Lisäksi 14.4.2010 ilmestyneessä lehdessä kirjoitettiin Tiuran sanovan, että viestinvaihto käytiin eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen.
Pentikäisen mukaan Helsingin Sanomat ei leimannut Tiuraa ennenaikaisesti syylliseksi rikokseen vaan toi esitutkinnan vaiheen tarkkaan esille. Lehti uutisoi asiasta sen yhteiskunnallista mielenkiintoa herättävän luonteen vuoksi.
Ratkaisu
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 11). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (24).
Helsingin Sanomien uutisissa kerrottiin kansanedustaja Marja Tiuran ja hänen merkittävän vaalirahoittajansa välisestä yhteydenpidosta. Jutun kärki perustui poliisin esitutkintamateriaaliin, joka sisältää Tiuran ja rahoittajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa. Kyseessä oli päivän pääuutinen, joka oli otsikoitu ”Vaalirahoittajat pyysivät Tiuralta lobbausapua eduskunnassa. Tiura ajoi rahoittajiensa asiaa.” Lehti julkaisi pääuutisensa yhteydessä Arto Merisalon ja Marja Tiuran sähköpostiviesteistä poimimansa kaksi lausetta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokoukseen osallistunut henkilö kertoi lehden pääjutussa Marja Tiuran toiminnasta kokouksessa. Asiaa käsiteltiin myös kotimaan sivulla, jonka pääjuttu oli otsikoitu: ”Esitutkinta: Marja Tiura lobbasi vaalirahoittajiensa toiveiden mukaan.”
Helsingin Sanomien uutisoinnilla vaalirahoituksesta on huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Kansanedustajan riippumattomuus kuuluu edustuksellisen demokratian peruskysymyksiin. Yleisöllä on oikeus tietää, jos riippumattomuus on kyseenalaistettu. Juuri tätä esitutkinnassa selvitettiin uutisen julkaisun aikana.
Kantelijaa kuultiin ennen jutun julkaisua, ja hänen vastauksensa julkaistiin olennaisilta osin Helsingin Sanomissa.
Uutisten otsikot ja leipätekstin sisältö yhdessä näyttävästi taitettujen sähköpostiviestien kanssa saattoivat luoda Julkisen sanan neuvoston tulkinnan mukaan mielikuvan, että Arto Merisalon Tiuralle lähettämä sähköpostiviesti vaikutti tämän toimintaan eduskuntaryhmän kokouksessa Merisalon toivomalla tavalla. Merisalon viestin yhteydessä mainittiin lähetysaika, mutta jutussa ei kerrottu, että ryhmäkokous oli jo päättynyt siihen mennessä. Lukijat eivät voineet tietää sitä. Näiltä osin juttu jäi puutteelliseksi, mutta puute ei ollut olennainen kokonaisuuden kannalta, koska Tiuran voi katsoa myöntäneen sähköpostissaan, että hän toimi Merisalon ja kaupan toivomalla tavalla.
Julkisen sanan neuvoston mielestä Helsingin Sanomien uutinen ei sisältänyt virheitä. Tietoja kuitenkin yhdisteltiin lehden jutuissa siten, että jutun kärki saattoi antaa lukijoille epätäsmällisen kuvan tapahtuneesta. Helsingin Sanomat jatkoi uutisointiaan seuraavana päivänä julkaisemalla jutun, jossa Tiura sai täsmentää uutisen tietoja. Tiuran kantelu osoittaa hänen olleen tyytymätön täsmennykseen. Hänen olisi neuvoston mielestä pitänyt ymmärtää asemansa takia, että hän olisi voinut jatkaa oman näkökulmansa selkiyttämistä vastinepyynnöllä, mutta hän ei tehnyt niin.
Tästä syystä ja koska uutinen ei sisältänyt virhettä, Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj.), Sari Autio, Armi Kyynäräinen, Tuomo Lappalainen, Janne Laukkanen, Aku-Ville Lehtimäki, Inkeri Pasanen, Risto Pohjanpalo, Matti Saari ja Titta Sinisalo.