Julkisen sanan neuvoston langettava päätös valokuvaa ja uhrin kohtelua koskevassa asiassa. Henkirikoksen uhrista julkaistu kuva aiheuttaa lisäkärsimystä omaisille ja vaarantaa uhrin hienotunteisen kohtelun tuomatta olennaista lisätietoa jutussa käsiteltyyn aiheeseen.
Kantelut 23. ja 27.10.2009
Ensimmäisen kantelun mukaan kuvan kohteena on yksityisasunnossa oleva, ampumarikokseen jo tekohetkellä menehtynyt rikoksen uhri, siis vainaja. Se, että kysymyksessä on vainaja, on selvästi havaittavissa kuvasta (käsien ja pään asento, verivana pään sivussa), kuvatekstistä ja kuvan vieressä olevan jutun sisällöstä. Kuva ei ole hyvän tavan mukainen, se ei noudata hienotunteisuutta eikä se kunnioita uhrin ihmisarvoa. Kuvan julkaisemiselle ei ole poikkeuksellista yhteiskunnallista tarvetta.
Toinen kantelija on uhrin tytär. Hän sanoo, että kyseisessä lehtijutussa on julkistettu poliisin esitutkintamateriaalista peräisin oleva kuva, joka esittää hänen äitiään kuolleena. Kuvasta henkilö on tunnistettavissa. Kantelijan mielestä Journalistin ohjeita on rikottu törkeällä tavalla, kun kuva on julkaistu. Uhrin omaiset ovat tähän saakka saaneet pidettyä alaikäisen veljensä erossa kuvamateriaalista, joka on ollut esitutkintamateriaalin liitteenä.
Iltalehden vastaus 27.11.2009
Päätoimittaja Kari Kivelä vastaa, että rikospaikkakuvasta vainaja erottuu istumasta nojatuolissa siten, että hänen kasvonsa eivät ole kuvasta näkyvissä. Vainaja ei ole kuvasta tunnistettavissa. Myös jutun otsikointi on maltillinen. Kantelussa viitattu verivana on kuvasta tuskin havaittavissa. Kuva ei ole millään lailla raaka tai sensaatiohakuinen. Todennäköistä on, että useimmat lukijat ovat pitäneet tilannetta lavastettuna. Kuvan julkaisu ei ole ylittänyt sitä mitä voidaan journalistin ohjeiden 28. kohdan mukaan pitää sopivana. Päinvastainen johtopäätös johtaisi kohtuuttomaan sananvapauden rajoittamiseen rikosuutisoinnissa.
Vainaja ei ole kuvasta tunnistettavissa eikä kenenkään yksityiselämää ole kuvalla loukattu. Hyvän järjestyksen vuoksi päätoimittaja toteaa myös, että vainajalla ei muutoinkaan journalistin ohjeiden 30. kohdan eikä rikoslain tarkoittamassa mielessä ole yksityiselämää. Kuvalla ei ole myöskään loukattu vainajan ihmisarvoa.
Ratkaisu
Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).
Iltalehden julkaisema valokuva liittyy juttuun, jossa kerrotaan vaimonsa murhasta tuomitun henkilön oikeusjutusta ja mahdollisesta lisätutkinnasta ennen hovioikeuskäsittelyä. Tuomittu mainitaan jutussa nimeltä, joten myös uhrin henkilöllisyys kiistatta paljastuu. Kuva on otettu tammikuussa 2009 surmapaikalla eli kotona.
Journalistin ohjeissa vaaditaan rikoksen uhrin hienotunteista kohtelua. Sen on tarkoitus suojata myös omaisia ja muita läheisiä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että murhan uhrin tunnistettavan ja surmapaikalla, kotona, otetun kuvan julkaiseminen näin pian rikoksen jälkeen aiheuttaa omaisille lisäkärsimystä. Se myös vaarantaa uhrin hienotunteisen kohtelun. Neuvoston mielestä kuva ei myöskään tuo olennaista lisätietoa jutussa käsiteltyyn aiheeseen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Susanna Reinboth (2. vpj), Merja Ahtiainen, Sari Autio, Jussi Eronen, Juha Kulmanen, Tuomo Lappalainen, Janne Laukkanen, Inkeri Pasanen, Matti Saari ja Titta Sinisalo.