4154A/SL/09

Langettava

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti teki uutisessaan niin merkittävät virheet, että niiden korjaaminen ei riittänyt korvaamaan niistä aiheutunutta vahinkoa. Lehden pääkirjoitus oli kärjekäs, mutta ei aiheuttanut oikeutta omaan kannanottoon, eikä sitä myöskään pyydetty.

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti teki uutisessaan niin merkittävät virheet, että niiden korjaaminen ei riittänyt korvaamaan niistä aiheutunutta vahinkoa. Lehden pääkirjoitus oli kärjekäs, mutta ei aiheuttanut oikeutta omaan kannanottoon, eikä sitä myöskään pyydetty.

Kantelu 9.6.2009

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 10.4.2009 julkaistuun juttuun ”Tuhannet jäivät vaille Kelan päivärahaa sairauslomallaan”, 22.4.2009 julkaistuun juttuun ”Ihmisoikeustuomioistuin antoi Kelalle tuomion oikeusturvan loukkauksesta”, 23.4.2009 julkaistuun oikaisuun ja 24.4.2009 julkaistuun pääkirjoitukseen ”Sosiaaliturvan päätökset pitää tehdä läpinäkyvästi”.

Päivärahajutusta (10.4.2009) välittyy kantelun mukaan mielikuva, jonka mukaan Kelan ratkaisukäytäntö on muuttunut – tiukentunut. Jutussa esitelty tapaus on vähemmän onnistunut, koska henkilö sai loppujen lopuksi myönteisen päätöksen.

Helsingin Sanomien jutun (22.4.2009, ”Ihmisoikeustuomioistuin antoi Kelalle tuomion oikeusturvan loukkauksesta”) otsikko ei kantelun mukaan pidä paikkaansa. Päätös kohdistui sosiaalivakuutuslautakuntaan ja Tarkastuslautakuntaan, joihin Kelan päätöksistä valitettiin. Lisäksi EIT:n päätökseen yhdistetään väärä tapaus. Jutussa kerrotaan helsinkiläisestä NN:stä, joka ei ole koskaan valittanut EIT:een. NN:n tapausta selostaessaan lehti tekee useita virheitä. Lisäksi jutussa on runsaasti yleistäviä ja vääriä väitteitä.

Kantelussa sanotaan, että Helsingin Sanomien oikaisua (23.4.2009) ”eivät onnistuneet löytämään sellaisetkaan henkilöt, joille oli kerrottu oikaisun olemassaolosta ja pyydetty itse se hakemaan”. Kela kiistää oikaisun riittävyyden. Myöskään Kelan STT:n kautta samana päivänä jakelemaa oikaisua lehti ei julkaissut.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (24.4.2009) alkaa väitteellä ”Suomessa toimii yksi vallankäyttäjä ylitse muiden: Kansaneläkelaitos eli Kela”. Koko kappale sisältää kantelun mukaan perustelemattomia väitteitä, joita ei mitenkään dokumentoida. Pääkirjoitus muun muassa jatkaa sen väärän käsityksen esittämistä, että EIT:n päätös olisi koskenut Kelan päätöksen sisältöä, kun kysymys oli valituselinten menettelyvirheestä. Lisäksi kantelussa nostetaan esille lukuisia muita kohtia.

Kantelu kohdistuu myös Kelan yleislääkärin haastatteluun, sen tarkistamiseen ja käytettyihin sitaatteihin.

Helsingin Sanomien vastaus 9.7.2009

Päätoimittaja Janne Virkkunen vastaa, että lehden juttujen ja pääkirjoituksen lähtökohtina olivat kansalaisilta tulleet yhteydenotot, joissa ihmeteltiin sitä, että sairauslomakorvaus oli hylätty. Hylkäyksen mahdollisuushan ei ole yleisesti tiedossa. Kelalta saatujen tietojen mukaan hylkäyspäätösten määrä oli lisääntynyt sekä suhteellisesti että absoluuttisesti samalla kun hakemusten määrä oli noussut. Tämä oli uutinen. Esimerkkihenkilö sai lopulta päivärahansa, mutta hän kuvasi potilaalle syntyvää epäuskon tunnetta ja prosessia, jossa sairas ihminen joutuu todistelemaan sairauttaan. Kelaa kuultiin uutisessa (10.4.2009), Kela ei ole osoittanut siinä virhettä eikä vaatinut oikaisua.

Toista uutista (22.4.2009) tehtäessä syntyi päätoimittajan mukaan kaksi isoa virhettä. Toimittaja yhdisti virheellisesti EIT:n päätöksen NN:n tapaukseen ja väitti tekstissään, että huomautuksen sai Kela. Virheet oikaistiin seuraavana päivänä oikaisupalstalla, mikä on yleisesti hyväksytty ja tunnettu tapa. Kela lähetti 23.4.2009 oikaisunsa lehden oman oikaisun jälkeen. Kelan oikaisu oli sisällöltään sama ja siinä siteerattiin HS:n oikaisua. Kelan oikaisua ei ollut tarvetta julkaista, koska sama oikaisu oli julkaistu.

Pääkirjoitukset ovat päätoimittajan vastauksen mukaan luonteeltaan mielipiteellisiä. HS on sitä mieltä (24.4.2009), että Kela on mahtava vallankäyttäjä eikä lehdellä ole syytä perua tätä väitettä. Kela ei pääkirjoituksen vuoksi ollut yhteydessä päätoimittajaan eikä vaatinut oman kannanoton julkaisemista.

Ratkaisu

Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Olennainen virhe on viipymättä korjattava (JO 20). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).

Julkisen sanan neuvosto ei käsittele kantelussa ollutta Kelan ylilääkärin haastatteluosuutta, koska neuvosto ei voi ottaa kantaa dokumentoimattomiin väitteisiin, jotka ovat vastakkaisia, ja toisaalta haastateltu itse ei ole kannellut haastattelustaan ja lausumien käytöstä.

Julkisen sanan neuvoston mielestä Helsingin Sanomien jutun (10.4.2009) näkökulma on valittu journalistisen päätösvallan puitteissa. Jutussa ei ole varsinaisia asiavirheitä, joten kyse on lähinnä mielipide-eroista, joiden perusteella omaa kannanottoa eli vastinetta ei voi vaatiakaan.

Kansaneläkelaitos on tuhansien ihmisten työnantaja, joka käyttää lailla sille delegoitua julkista valtaa ja tekee lähes kaikkien suomalaisten arkeen vaikuttavia päätöksiä. Asemansa vuoksi Kelan on kestettävä ankaraakin kritiikkiä. Neuvoston mielestä pääkirjoituksen (24.4.2009) arviot olivat poleemisia ja kriittisiä, mutta eivät saattaneet Kelaa niin kielteiseen julkisuuteen, että se olisi ollut oikeutettu omaan kannanottoon. Tätä Kela ei myöskään pyytänyt.

Jutussa ”Ihmisoikeustuomioistuin antoi Kelalle tuomion oikeusturvan loukkauksesta” (22.4.2009),
on virheitä. Neuvoston mielestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen liittyvät virheet ovat niin merkittäviä, että niiden korjaus jälkeenpäin ei riittänyt poistamaan sitä vahinkoa, joka kantelijalle aiheutui.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Pekka Hyvärinen (pj), Jussi Eronen, Arto Henriksson, Pekka Iivanainen, Juha Kulmanen, Janne Laukkanen, Tarja Liuha, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo