Salon Seudun Sanomat kertoi 25.9.2006 Aijala-hölkässä sattuneesta auton ja hölkkääjän välisestä vaaratilanteesta. Lehti julkaisi 27.9.2006 jutun, jossa tilanteesta kerrottiin lisätietoja; muun muassa se, että autoa ei ajanut kantelija, vaan hänen poikansa.
Kantelu 15.12.2006
Kantelijan mukaan ensimmäinen uutinen loukkaa häntä ja siinä on vääriä tietoja. Jutussa mainitusta mustasta bemarista voi tunnistaa hänet. Kantelija keskusteli puhelimitse uutisesta päätoimittajan ja jutun kirjoittaneen toimittajan kanssa. Toinen uutinen pahensi tilannetta, koska siinä on kantelijan nimi vastoin hänen nimenomaista kieltoaan. Lisäksi tapahtumaan liitetään kantelijan poika, joka on silloin ollut aivan toisaalla. Toisen jutun muutkaan tiedot eivät kantelijan mielestä pidä paikkaansa.
Salon Seudun Sanomien vastaus 11.1.2007
Päätoimittaja Jarmo Vähäsilta kertoo, että kantelija otti yhteyttä häneen ja jutun kirjoittaneeseen toimittajaan. Päätoimittaja tarjosi kantelijalle mahdollisuutta vastineeseen muun muassa siksi, että jutussa käytetty ilmaisu ”paikallinen kylähullu” ei ollut korrekti. Kantelija soittikin toistamiseen ja ehdotti uuden jutun kirjoittamista. Päätoimittaja suostui muun muassa siksi, että kantelija ilmoitti auton ajajaksi poikansa, mikä oli uusi tieto. Kantelija antoi luvan käyttää nimeään jutussa. Alkuperäisen jutun kirjoittanut toimittaja teki toisenkin jutun. Päätoimittaja kertoo lukeneensa jutun ennen julkaisua, ja sen tiedot vastasivat kantelijan kanssa käytyä puhelinkeskustelua.
Toisen jutun jälkeen soitti kantelijan poika, joka kiisti ajaneensa autoa. Tämän jälkeen myös kantelija soitti ja kielsi antaneensa lupaa nimensä julkaisuun. Päätoimittajan mukaan tilanne muuttui isän ja pojan erilaisten kertomusten vuoksi lehdelle mahdottomaksi ja osoitti, että lehdellä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvittää asian oikeaa laitaa. Kantelija ei enää pyytänyt vastinetta tai uutta juttua 27.9.2006 julkaistun jutun jälkeen.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Salon Seudun Sanomien jutussa 25.9.2006 kerrottiin muun muassa, että hölkkään osallistunut juoksija joutui pakenemaan tieltä metsään, kun ”joku yritti ajaa mustalla bemarilla tahallaan päälle”, ja että ”kyse oli paikallisesta kylähullusta”. Kaksi päivää myöhemmin julkaistu uutinen oli otsikoitu ”Aijalan hölkkääjä juoksi maantien väärällä puolella”. Jutussa haastateltiin kantelijaa, joka kertoi oman käsityksensä tapahtumien kulusta auton kuljettajan näkökannalta. Teksti kertoi kantelijan pojan ajaneen autoa.
Lehden julkaiseman ensimmäisen jutun ilmaisut olivat niin suorasukaisia, että lehden pyrkimys kuulla toista osapuolta jälkeenpäin oli Julkisen sanan neuvoston mielestä asianmukaista. Osapuolten käsitykset tapahtumista ensimmäisen uutisen julkaisun jälkeen ovat niin vastakkaisia, että neuvosto ei ota niihin kantaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Salon Seudun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.