Suomen Kuvalehti julkaisi 24.3.2006 jutun ”Sisällissodan sekava saldo, 1+5+4=18”, joka perustui pitkälti tilastoja tutkineen matemaatikon haastatteluun. Jutun kritiikki kohdistui valtioneuvoston rahoittamaan sotasurmaprojektiin, josta kerrottiin löytyneen muun muassa käsittämättömiä laskuvirheitä.
Kantelu 5.4.2006
Kantelija on sotasurmaprojektin johtaja, jota myös haastateltiin. Jutun otsikossa mainittu virhe olisi paljastunut, jos sitä olisi kysytty häneltä haastattelun yhteydessä. Lehti jättikin tahallisesti kuulematta häntä. Kantelija kirjoitti vastineen, joka päätoimittajan mielestä oli liian pitkä. Hän lyhensi vastinettaan. Tästä lehti poisti vielä sen kohdan, missä Westerlund esitti asiallista arvostelua lehden toimitusmenetelmiä kohtaan. Westerlund ilmoitti, että ei hyväksy lehden lyhentämää vastinetta. Olisi ollut kohtuullista ja paikallaan, että hän olisi saanut arvostella Suomen Kuvalehteä puuttuvasta hyvästä journalistisesta tavasta tässä tapauksessa.
Suomen Kuvalehden vastaus 10.5.2006
Päätoimittaja Tapani Ruokanen sanoo, että kantelijaa on kuultu ja hänen näkemyksensä ja kantansa tutkimusta arvostelleen matemaatikon mielipiteistä on lehdessä julkaistu.
Westerlundin lähetettyä lehteen vastineen sen sisällöstä käytiin laajaa sähköpostikirjeenvaihtoa. Ensimmäinen versio oli liian pitkä, eikä sen sisältökään täyttänyt vastineen vaatimuksia. Sen jälkeen neuvoteltiin vastineen lyhentämisestä ja muuttamisesta siten, että se täyttää vastineelle asetetut vaatimukset. Toimitus tekikin ehdotuksen lyhennetyksi versioksi. Kantelija ei hyväksynyt sitä, vaan vaati vastineena julkaistavaksi kirjoitusta, joka oli tiedotusvälinettä ja lehden toimittajaa loukkaava. Kantelija nimenomaan kielsi lehteä julkaisemasta vastinetta missään muussa kuin kantelijan laatimassa muodossa.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa (JO 25).
Suomen Kuvalehden jutussa haastateltu matemaatikko arvioi kriittisesti sotasurmaprojektin tutkimusmenetelmiä. Esimerkkinä otsikkoon oli nostettu taulukko, jossa oli yhteenlaskuvirheitä. Sotasurmaprojektin johtaja Lars Westerlund ja toinen tutkija saivat vastata jutussa esitettyyn menetelmäkritiikkiin samassa yhteydessä. Neuvottelujen jälkeen lehti päätti olla julkaisematta Westerlundin vastineeksi nimeämää kirjoitusta, koska siinä oli lehteä ja toimittajaa loukkaavia kohtia, eikä Westerlund suostunut niitä poistamaan.
Hyvän journalistisen tavan mukainen vastine muuttui vuoden 2005 alusta omaksi kannanotoksi. Siihen sovelletaan samoja periaatteita ja periaatelausumaa kuin vanhojen ohjeiden mukaiseen vastineeseen.
Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelija ei joutunut journalistin ohjeiden tarkoittamaan erittäin kielteiseen julkisuuteen Suomen Kuvalehden jutussa, koska hän sai samassa yhteydessä vastata menetelmäkritiikkiin. Tämän vuoksi hänellä ei ollut oikeutta omaan kannanottoon. Lehti olisi antanut hänelle mahdollisuuden vielä jälkeenkinpäin selittää otsikkoon nostettua laskuvirhettä, mutta kantelija halusi sisällyttää kirjoitukseensa lehteä ja toimittajaa loukkaavaa kritiikkiä. Tätä lehden ei tarvitse hyväksyä omassa kannanotossakaan, ja mielipidekirjoituksien julkaisemisesta toimitus päättää itse.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.