Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa julkaisi 30.9.2003 kriittisen kolumnin Nuoren Keskustan Liiton (NKL) silloisen johdon politiikasta. Lehti palasi aiheeseen 21.10.2003 haastattelujutussa, jossa keskustalainen vaikuttaja kertoi olevansa huolissaan NKL:n porvariyhteistyöstä. Muutaman päivän kuluttua 24.10.2003 lehti julkaisi NKL:n toiminnasta toisen kolumnin otsikolla ”Pettäjän tie”. Siinä kirjoittaja kohdisti arvostelunsa suoraan NKL:n puheenjohtajaan ja katsoi muun muassa, että NKL on haluton sopeutumaan hallitusyhteistyön linjaan. Kirjoituksessa mainittiin puheenjohtajan nimi.
KANTELU
Kantelija toteaa, että kirjoitukset julkaistiin NKL:n liittokokouksen ja puheenjohtajan vaalin alla. Kolumnit kirjoittanut Suomenmaan toimittaja oli ollut liittokokouksessa sekä toimittajan että liittokokousedustajan roolissa. Kantelija viittaa myös kolumnistin tehtävään NKL:n lehden päätoimittajana. Kantelun mukaan sen jatkumisesta oli liiton hallituksen päätös ainoastaan vuoden 2003 loppuun.Kokouksessa kolumnisti oli pitänyt silloista puheenjohtajaa vastaan suunnatun puheenvuoron. Kokousta ennen hän oli käyttänyt lehtensä palstatilaa edistääkseen omien poliittisten näkemystensä toteutumista. Kantelijan mukaan kirjoituksilla pyrittiin vaikuttamaan NKL:n puheenjohtajavaaliin.
Kolumnissaan 24.10. toimittaja hyökkäsi silloisen puheenjohtajan kimppuun nimeltä mainiten. Kirjoitus julkaistiin niin myöhään, että puheenjohtajalla ei ollut enää mahdollisuutta vastata siihen ennen liittokokouksen puheenjohtajavaalia. Haastattelussa 21.10. lehti julkaisi vain haastateltavan ajatuksia porvariyhteistyön turmiollisuudesta. Kantelijan mielestä jutun yhteydessä olisi pitänyt tuoda esille porvariyhteistyötä kannattavien keskustalaisten näkemyksiä. Kantelija ei ole kolumnissa 24.10. nimeltä mainittu puheenjohtaja.
LEHDEN VASTAUS
Suomenmaan päätoimittaja Juha Mauno toteaa kantelussa mainittujen juttujen liittyneen Nuoren Keskustan Liiton politiikkaan. Toimitus ei saanut niihin vastine- tai kiistakirjoituksia.
Kolumneissa kirjoittaja esitti mielipiteensä NKL:n politiikasta, josta oli ollut erilaisia näkemyksiä. Haastattelu oli puolestaan tavanomainen lehtijuttu. Se, että haastateltu oli eri mieltä kantelijan kanssa, ei tee jutusta hyvän journalistisen tavan vastaista. Päätoimittaja kertoo, että keskustelua nuorisoliikkeen politiikasta käytiin vilkkaasti kaikilla lehden palstoilla. Päätoimittajan mukaan myös toimituksen jäsenillä täytyy olla oikeus osallistua yleisesti kiinnostavaan keskusteluun.
RATKAISU
Journalistin ohjeiden 23. kohdan mukaan kaikkien kunniaa on suojattava. Mikäli arvostelu on kohdistettu poliittiseen tai muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, ei sitä ole yleensä katsottu henkilökohtaisesti loukkaavaksi.
Neuvosto toteaa, että kantelun kohteena olevat kirjoitukset julkaistiin puoluelehdessä, Keskustan pää-äänenkannattajassa. Kolumneissa esitetyt arviot kohdistuivat Nuoren Keskustan Liiton silloisen puheenjohtajan poliittiseen toimintaan. Kolumnit oli varustettu kirjoittajansa nimellä ja kuvalla. Neuvoston mielestä arvostelu ei poikennut poliittiselle kirjoittelulle tavanomaisesta tyylistä tai sävystä. Haastattelujutussa kerrottiin keskustalaisen vaikuttajan ajatuksista. Neuvoston mielestä haastateltavan kommentit eivät edellyttäneet puheenjohtajan samanaikaista kuulemista, eikä jutussa ollut tarpeen tuoda esille puheenjohtajan kannattamia näkemyksiä. Journalistinen ammattietiikka edellyttää, että journalisti varjelee riippumattomuuttaan. Journalistin ohjeiden 2. kohdan mukaan journalistin ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus. Hän ei myöskään saa käyttää omaa tai välineensä asemaa väärin (JO 4). Kirjoituksissaan kolumnisti oli ottanut voimakkaan kannan asiaan, johon hänellä on läheinen kytkentä. Hyvä journalistinen tapa ei kuitenkaan rajoita mielipiteen ilmaisemisen vapautta tällaisessakaan asiassa. Järjestökenttä, jolle kolumnit oli suunnattu, on neuvoston käsityksen mukaan ollut tietoinen kolumnistin poliittisista näkemyksistä ja aktiviteeteista sekä tehtävästä NKL:n lehden päätoimittajana.
Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomenmaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.