Hämeen Sanomat selosti uutisessaan 15.5.2003 vireillä olevaa poliisitutkintaa. Jutun mukaan rikostutkinnalla on yhteyksiä ns. Kummila-oikeudenkäynteihin, joista KKO:n kerrottiin antaneen maaliskuussa 2003 lopullisen päätöksen. Kirjoituksessa kerrottiin nimeltä mainitun kantelijan ja toisen silloisen hämeenlinnalaisen olleen vangittuna jo kolme vuotta sitten epäiltyinä todennäköisin syin törkeistä kirjanpito- ja verorikoksista, mutta asiaa ei ole saatu syyttäjälle syyteharkintaan. Lisäksi kirjoituksessa tuotiin esille, että kantelijalta takavarikoidun omaisuuden omistuksesta on kiistelty Tampereen käräjäoikeudessa. Siellä on jutun mukaan tullut välillisesti esille myös kantelijan omistus ravintolaliiketoimintaan, josta tehdään nyt rikostutkintaa. Uutisessa mainittiin, että kantelija on kiistänyt ravintolaomistuksen. KANTELUKantelija pyytää neuvostoa selvittämään, onko Hämeen Sanomat rikkonut hyvää journalistista tapaa, kun se on epäillyn nimen mainiten julkaissut salassa pidettäviä tietoja ja virheellisiä väitteitä esitutkinnasta, joka on edelleen kesken. Kantelijalle ei annettu mahdollisuutta kommentoida väitteitä.Kirjoituksen 15.5.2003 mukaan kantelija olisi ollut esitutkinnan alkaessa vuonna 2000 hämeenlinnalainen. Tosiasiassa hän oli muuttanut jo vuonna 1995 Helsingistä Espanjaan. Kantelija arvelee lehden maininneen hänen kotipaikakseen Hämeenlinnan siksi, että se voisi perustella hänen henkilöllisyytensä paljastamista. Kantelun mukaan perätön on sekin väite, että rikostutkinnalla olisi yhteyksiä ns. Kummila-oikeudenkäynteihin. Kummila-juttu oli siviilijuttu, josta korkein oikeus antoi lopullisen päätöksen 27.3.2003. Myös väite siitä, että nyt tehtäisiin jotakin uutta rikostutkintaa kantelijan mahdollisesta ravintolaomistuksesta, on kantelun mukaan totuudenvastainen. Kantelussa viitattiin myös Hämeen Sanomien 7.6.2000 julkaisemaan artikkeliin. Sen neuvosto jätti vanhentuneena tutkimatta. LEHDEN VASTAUSHämeen Sanomien päätoimittaja Olli-Pekka Behm kertoo Kummila Oy:n olleen Hämeenlinnan suurin yritys ja yksi Suomen suurimmista rakennusyrityksistä. Kantelija oli yhtiön toimitusjohtaja, minkä lisäksi hän on myös omistanut suuren osan kyseisestä rakennuskonsernista. Kummila Oy asetettiin konkurssiin vuonna 1994. Siitä alkanut kiistely Kummilan varoista on johtanut useisiin siviili- ja rikosoikeudenkäynteihin. Tiedotusvälineissä niistä on kerrottu Kummila-oikeudenkäynteinä. Tavalla tai toisella on ollut kysymys Kummilan varallisuuden käsittelystä. Myös takavarikko-oikeudenkäynneissä on tullut esille asioita, jotka ovat yhdistäneet vero- ja kirjanpitorikostutkimukset Kummila-oikeudenkäynteihin. Kummilan konkurssin merkitys sekä kantelijan tunnettuus ja yhteiskunnallinen asema ovat päätoimittaja Behmin mukaan vaikuttaneet siihen, että kantelijan nimi on aina mainittu Kummilaan liittyvissä asioissa. Niin myös nyt, kun kantelijaa epäillään vero- ja kirjanpitorikoksista. Siitä kertoneissa uutisissa kantelijaa ei ole leimattu syylliseksi. Hänestä on käytetty virallista nimitystä epäilty. RATKAISURikoksia käsiteltäessä on kiinnitettävä eritystä huomiota nimen julkistamiseen. Journalistin ohjeiden 26. kohdan mukaan nimen julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta ja tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla.Kantelijan nimi mainittiin uutisessa, jossa kerrottiin Kummila Oy:n konkurssipesän velkojien vireille panemasta rikostukinnasta. Kantelija on toiminut Kummila Oy:n hallituksessa ja KKO on määrännyt hänet palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 4,5 miljoonaa euroa. Kantelijan kertoman mukaan häntä on kuultu veropetosepäilyistä. Asiakokonaisuus, kantelijan asema ja rikosepäilyjen laatu puolsivat neuvoston mielestä kantelijan henkilöllisyyden paljastamista. Kanteluasiakirjoista ilmenee, että KKO:n tuomio ja meneillään oleva esitutkinta koskevat samaa asiakokonaisuutta. Näin ollen Hämeen Sanomien väite, että rikostutkinnalla olisi yhteyksiä ns. Kummila-oikeudenkäynteihin, oli neuvoston mielestä totuudenmukainen. Kantelija sai kiistää uutisessa väitteen, että rikostutkinta koskisi myös kantelijan omistusta ravintolaliiketoiminnassa. Kantelija kertoo, että Hämeen Sanomat ei antanut hänelle mahdollisuutta kommentoida kirjoituksen muita väitteitä. Samanaikaista kuulemista (JO 22) ei yleensä edellytetä oikeudenkäyntiselostuksissa, eikä se ole aina välttämätöntä esitutkinnastakaan kerrottaessa edellyttäen, että asiaan palataan sen etenemisen myötä. Viimeistään tuomioistuinkäsittelyssä eri osapuolten näkemykset tulevat julkisesti esiin ja tiedotusvälineen on kerrottava niistä tasapuolisesti.Kokonaisuutena arvioiden Hämeen Sanomat oli neuvoston mielestä toiminut uutista tehdessään riittävän huolellisesti. Jos siihen oli kantelijan mielestä jäänyt virheitä, hän olisi voinut pyrkiä vaatimaan oikaisua.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hämeen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu