Ilta-Sanomat julkaisi eduskuntavaalien alla uutisen vihreiden euroedustajan Heidi Hautalan ja puolueen puheenjohtajan huumepoliittisista kannanotoista. SDP:n puoluesihteeri ja sisäministeriön silloinen kansliapäällikkö kommentoivat lausuntoja uutisessa 14.2.2003, jonka otsikkona oli ”Heinäluoma sai vieroitusoireita Hautalan puheista: ’Vihreillä on huumeongelma’”. Haastateltavat puhuivat vihreiden huumehoipertelusta ja vihreistä huumemannekiineista. Asiaa taustoitettiin kirjoituksessa ”’Kannabis on läsnä myös vihreissä’”. Taustajutun mukaan ”aktiivisimmin nykyisen huumelinjan lieventämisen puolesta toimivat ne vihreät, jotka ovat järjestäytyneet Suomen kannabisyhdistykseen”. Sen kotisivuilla ovat kirjoituksen mukaan esiintyneet muun muassa sellaiset puolueen kansanedustajaehdokkaiden nimet kuten Kimmo Helistö ja Rosa Meriläinen. Helistön kerrottiin myös jääneen kiinni hasiksen hallussapidosta kaksi vuotta sitten Sodankylän elokuvajuhlilla. Ilta-Sanomat julkaisi seuraavana päivänä 15.2.2003 Kimmo Helistön oikaisukirjoituksen, jossa hän myönsi joutuneensa pidätetyksi mutta kiisti hallussapidon. Rosa Meriläinen ja eräs toinen taustakirjoituksessa nimeltä mainittu vihreiden kansanedustajaehdokas kertoivat puolestaan 18.2.2003 julkaistussa vastineessaan, että he eivät ole toimineet kannabisyhdistyksessä eivätkä kannata huumeita tai niiden laillistamista.Lehti palasi aiheeseen jutussa 1.3.2003. Sen mukaan sisäministeriön silloinen kansliapäällikkö oli ärsyyntynyt europarlamentaarikko Heidi Hautalan väitteestä, että vihreät olisivat olleet tukemassa poliisien puhelinkuunteluoikeuden laajentamista. Kirjoituksessa kuultiin myös Heidi Hautalaa, joka totesi tarkoittaneensa puhelinkuunteluoikeutta koskeneella lausunnollaan vihreiden toimintaa eduskunnassa vuoden 1995 jälkeen. Jutun viimeisessä kappaleessa mainittiin, että Heidi Hautala on allekirjoittanut vetoomuksen, jolla vaaditaan huumerikosten dekriminalisointia. Lehti julkaisi viikon kuluttua 7.3.2003 oikaisun, jossa Hautalan kerrottiin kannattavan huumeiden käytön dekriminalisaatiota, ei huumerikosten dekriminalisaatiota.KANTELUKantelijat kertovat, että vihreille ei annettu mahdollisuutta esittää kantaansa Ilta-Sanomien kirjoituksessa 14.2.2003, vaikka siinä arvosteltiin vihreitä voimakkaasti ja kärjekästä kieltä käyttäen. Jutun taustaosuudessa lukijalle annettiin virheellinen kuva, että kirjoituksessa nimeltä mainitut henkilöt olisivat järjestäytyneet Suomen kannabisyhdistykseen. Myös väite, että Kimmo Helistö olisi jäänyt kiinni hasiksen hallussapidosta, oli harhaanjohtava. Kainalojutun otsikolla vahvistettiin mielikuvaa, että taustakirjoituksessa mainitut vihreät eduskuntaehdokkaat olisivat huumemyönteisiä. Lehti julkaisi taustakirjoituksessa nimeltä mainitun Rosa Meriläisen vastineen vasta 18.2.2003, vaikka se oli lähetetty toimitukseen jo 14.2.2003. Lehti jätti kokonaan oikaisematta uutisen sisältyneen virheellisen tiedon vihreiden järjestäytymisestä Suomen kannabisyhdistykseen. Ilta-Sanomat jatkoi virheellisten tietojen julkaisemista jutussa 1.3.2003. Siinä kansliapäällikön annettiin totuudenvastaisesti väittää, että Heidi Hautala olisi antanut väärää tietoa vihreiden kannasta poliisin puhelinkuunteluoikeuden laajentamiseen. Vetoomuksessa, johon jutussa viitattiin, ei puolestaan vaadita kaikkien huumerikosten dekriminalisointia vaan edellytetään muutosta YK:n huumepoliittisiin perussopimuksiin. Kokonaisuudessaan juttu antoi lukijalle väärää tietoa sekä sopimuksen sisällöstä että Heidi Hautalan huumepoliittisista kannoista. Lehti ei kuitenkaan suostunut myöntämään vastineoikeutta Hautalalle, vaan julkaisi vain lyhyen oikaisun. LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä toteaa vihreitä koskeneen huumepoliittisen keskustelun alkaneen vihreiden omasta keskuudesta, vetoomuksesta huumeiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi. Vihreiden Nuorisojärjestön puheenjohtaja toi keskusteluun uuden piirteen, kun hän ajoi eduskuntavaalikampanjassaan nykylainsäädännöstä selvästi poikkeavaa huumepolitiikkaa ja kertoi omista huumekokeiluistaan. Vihreiden huumekannoista kerrottiin helmikuussa 2003 myös Suomen Kannabisyhdistyksen kotisivuilla ja STT:n laatimassa uutisessa. Sen mukaan esimerkiksi Kimmo Helistö ja Rosa Meriläinen sallisivat kannabiksen kotikasvatuksen. Ilta-Sanomien uutinen 14.2.2003 oli jatkojuttu edellisen päivän kirjoitukseen, jossa lehti oli kertonut kansanedustajaehdokas Heidi Hautalan ja puolueen puheenjohtajan huumepoliittisista näkemyksistä. Uutisessa 14.2.2003 lehti tarjosi SDP:n puoluesihteerille tilaisuuden kommentoida mahdollisen tulevan hallituskumppanipuolueen näkökantoja. Hautala oli siis esittänyt näkemyksensä jo ennen SDP:n puoluesihteeriä. Päätoimittaja Pietilän mukaan on täysin mahdotonta, että jokaiseen uutiseen hankittaisiin kaikkien mahdollisten tahojen näkemykset. Aivan normaalia oli puolestaan se, että lehti pyysi asiaan kommenttia silloiselta sisäministeriön kansliapäälliköltä, korkeimmalta huumevalvonnasta vastaavalta virkamieheltä. Päätoimittaja Pietilä kertoo lehden julkaisseen SDP:n puoluesihteerin haastatteluun lähetetyt vastineet viivytyksettä niiden saavuttua toimitukseen. Julkaistavaksi tulivat ne asiat, joihin vihreiden edustajille oli syntynyt joko oikaisu- tai vastineoikeus. Oikaisussaan Helistö kertoi myöntäneensä poliisille, että hänen taskussaan oli joskus ollut kannabista. Kirjoitus 1.3.2003 ei tuonut Heidi Hautalalle vastineoikeutta, koska hänen huumepoliittinen kannanottonsa sisältyi itse juttuun. Lehti kuitenkin julkaisi hänenkin näkökantansa, kun hänen eduskunta-avustajansa sitä edelleen vaati.Päätoimittaja Pietilän mukaan erityisesti Vihreä liitto on aikaisemmalla radikaalilla toiminnallaan altistanut myös oman toimintansa kriittisen ja julkisen arvostelun alaiseksi. Lehti ei ole kuitenkaan leimannut vihreitä puolueena huumemyönteiseksi vaan tuonut esille useiden puolueen jäsenten huumemyönteiset ja lainsäädännöstä poikkeavat näkökannat. Olennaista yhteiskunnallista merkitystä oli myös sillä tiedolla, että useat vihreiden kansanedustajaehdokkaat olivat kannanotoissaan sitoutuneet Kannabisyhdistyksen liberaaliin huumepolitiikkaan. RATKAISUNeuvosto totesi kantelun kohdistuvan uutisessa 14.2.2003 samanaikaisen kuulemisen laiminlyöntiin, taustakirjoituksen virheisiin ja niiden oikaisematta jättämiseen sekä viivyttelyyn vastineen julkaisemisessa. Uutisessa 1.3.2003 asia koskee tietojen oikeellisuutta ja vastineoikeuden epäämistä. Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että voimakkaan arvostelun kohteeksi joutuneen nimetyn henkilön tai yhteisön näkemykset esitetään mahdollisuuksien mukaan jo samassa yhteydessä (JO 22). Esimerkiksi poliitikkojen on kuitenkin varauduttava siihen, että heidän toimintaansa arvostellaan kärkevästikin ilman, että heitä kuullaan väitteistä samassa yhteydessä. Samanaikainen kuuleminen voidaan joissain tilanteissa korvata vastineella tai jatkojutulla.Ilta-Sanomien julkaisemat haastattelut käsittelivät vihreiden yhteiskunnallisia kannanottoja tavalla, joka oli omiaan saattamaan vihreän aatesuunnan kielteiseen valoon. Neuvoston mielestä kannanotot mahtuivat vaalien alla käytävän poliittisen keskustelun puitteisiin. Haastattelut eivät kohdistuneet nimettyihin henkilöihin siten, että heitä olisi pitänyt kuulla niistä samassa yhteydessä. Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että virheellinen tieto oikaistaan viivytyksettä, joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa (JO 18). Tarvittavat oikaisut on toteutettava niin, että aiemmasta uutisoinnista mahdollisesti syntyneet väärät käsitykset tulevat korjatuiksi. Oikaisu voidaan tehdä myös julkaisemalla asianomaisen vastine. Ilta-Sanomien taustakirjoituksessa 14.2.2003 ei väitetty, että kaikki siinä nimeltä mainitut henkilöt olisivat järjestäytyneet Suomen kannabisyhdistykseen. Siinä kerrottiin, että heidän nimensä ovat esiintyneet yhdistyksen kotisivuilla. Lisäksi yksi kirjoituksessa nimeltä mainituista henkilöistä on omien verkkosivujensa mukaan mainitun yhdistyksen hallituksen jäsen. Näillä perusteilla taustakirjoituksessa 14.2.2003 ei ollut tässä asiassa oikaisua vaatinutta asiavirhettä. Lehti julkaisi kahden taustakirjoituksessa nimeltä mainitun henkilön vastineen vajaan viikon kuluttua kirjoituksen julkaisemisesta. Journalistin ohjeiden 29. kohdan mukaan vastine on julkaistava viipymättä. Neuvoston mielestä muutaman päivän odottelu ei ole hyvän journalistisen tavan vastaista viivyttelyä. Taustakirjoituksessa 14.2.2003 kerrottiin myös, että Kimmo Helistö oli jäänyt kaksi vuotta sitten kiinni hasiksen hallussapidosta. Oikaisukirjoituksessaan Helistö myönsi joutuneensa pidätetyksi, mutta kiisti hallussapidon. Kirjoituksessaan hän kertoi joutuneensa pidätetyksi siksi, että poliisin tekemässä kemiallisessa testissä oli todettu hänen taskussaan joskus olleen kannabista. Julkaistessaan harhaanjohtavan tiedon pidätyksestä lehti laiminlöi sen varovaisuuden, jota rikosepäilyistä uutisoiminen edellyttää. Lehti kuitenkin julkaisi Helistön oikaisukirjoituksen asiallisesti, ja jutusta mahdollisesti syntynyt väärä käsitys tuli korjatuksi. Ottaen huomioon Helistön oma kertomus tapahtuneesta neuvosto katsoo, että oikaisu oli riittävä tapa korjata laiminlyönti tietojen tarkistamisessa.Selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen (JO 19). Jos arvostelun kohdetta on kuultu väitteistä jo jutun yhteydessä, hänelle ei yleensä synny vastineoikeutta.Heidi Hautala sai kommentoida silloisen sisäministeriön kansliapäällikön väitteitä jo jutun 1.3.2003 yhteydessä, eikä lehdellä näin ollen ollut tarvetta kuulla häntä jälkeenpäin vastineen muodossa. Kirjoitukseen sisältyneen virheen lehti korjasi julkaisemalla 7.3.2003 oikaisun, jossa Hautalan kerrottiin kannattavan huumeiden käytön dekriminalisaatiota, ei huumerikosten dekriminalisaatiota.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu