Satakunnan Kansa julkaisi 9.9.2002 kolme kirjoitusta perinnetelakan perustamisesta. Pääjutun otsikkona oli ”Koiviston isännältä ei usko lopu kuunariinsa”. Juttu perustui kuunari Koiviston omistajan haastatteluun, jossa tämä kertoi, että ”meillä ei ole toiminnassa ulkopuolista rahoitusta emmekä ole velkaa kenellekään”. Kirjoituksessa lueteltiin korjattavina olevia veneitä ja kerrottiin, että eräällä nimeltä mainitulla amiraalilla on telakalla entisöitävänä kökarilainen moottorivene. Kantelijaan viitattiin kohdassa, jossa kerrottiin, että konepajan hallissa olevan teräsaluksen työt ovat keskeytyneet. Syyksi mainittiin, että ostajalta loppuivat rahat kesken. KANTELUKantelijan mukaan väite rahojen loppumisesta on totuudenvastainen. Jutussa oli myös muita virheitä. Toisin kuin siinä väitetään, haastatellulla ja muilla aluetta hallitsevan yhdistyksen hallituksen jäsenillä ja heidän yrityksillään on merkittävät maksuhäiriöt. Kirjoituksessa mainitulla amiraalilla ei puolestaan ole mitään tekemistä jutussa mainitun moottoriveneen kanssa. Kantelijan kertoman mukaan toimittaja ei ollut yhteydessä sen enempää häneen kuin amiraaliinkaan juttua tehdessään, eikä lehti ole oikaissut virheellisiä tietoja. Kirjoituksessa mainittiin kantelijan omistaman teräsaluksen tyyppi. Aikaisemmassa jutussa oli myös kuva aluksesta. LEHDEN VASTAUSSatakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo lehden seuranneen viitisentoista vuotta kuunari Koiviston korjausta ja telakan värikkäitä vaiheita. Aiheesta 9.9.2002 julkaistutkirjoitukset päivittivät kuunari Koiviston ja telakan viimesyksyisen tilanteen. Pääjuttu perustui kuunari Koiviston omistajan haastatteluun. Kantelijaa ei ole mainittu kirjoituksissa, eikä häntä voi yhdistää kirjoituksissa mainittuihin asioihin, joten hänelle ei ole syntynyt oikaisu- tai vastineoikeutta. RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että virheellinen asiatieto oikaistaan viivytyksettä, joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa (JO 18). Oikaisuvelvollisuutta ei kuitenkaan synny, jos virhe on vähäinen tai itse asiaan nähden epäolennainen. Yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä (JO 24).Kantelussa mainittu virheellinen tieto koski kantelijan yksityiselämän suojan piiriin kuuluvaa seikkaa, hänen taloudellista asemaansa. Yksilöä koskevia tietojen julkistamisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko kohde jutusta tunnistettavissa. Neuvoston käsityksen mukaan tässä tapauksessa kantelijan ja jutun välillä ei ollut mitään sellaista yhteyttä, jonka lukija olisi voinut havaita. Aluksesta otettu valokuva, johon kantelussa viitataan, julkaistiin vuonna 2000. Ainoa seikka, mistä asia olisi mahdollisesti ollut yhdistettävissä kantelijaan, oli kirjoituksessa mainittu aluksen tyyppi. Sen perusteella ainakaan kukaan ulkopuolinen ei neuvoston mielestä voinut yhdistää asiaa kantelijaan.Kantelun mukaan pääjutussa oli kaksi muutakin virhettä. Kanteluasiakirjat eivät kuitenkaan sisältäneet minkäänlaista selvitystä siitä, mihin kantelija perusti väitteensä tietojen virheellisyydestä. Ensimmäinen virhe sisältyi kantelun mukaan jutussa haastatellun kuunarin omistajan lausuntoon yhdistyksen taloudesta. Toisessa oli kyse seikasta, joka koski kolmatta osapuolta, amiraalia ja hänen venettään. Neuvoston mielestä virheellisiksi väitetyillä tiedoilla ei ollut juttujen kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä, eikä lehdelle syntynyt oikaisuvelvollisuutta kantelijan yhteydenoton perusteella.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu