Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivuillaan 1.9.2002 kirjoituksen, jossa käsiteltiin nimettömänä tehtyjä paljastuksia yritysten asioista. Kirjoituksen mukaan ensi revittiin auki Sonera, ja nyt on vuorossa Like. ”Ei kuitenkaan netissä vaan sensaatiolehti Kulttuurivihkoissa otsikolla ’Kustantamo kriisissä’”. Tässä yhteydessä Helsingin Sanomat siteerasi kyseistä Kulttuurivihkoissa ollut juttua ja kertoi lehden julkaisseen sen seuraavalla maininnalla: ”Artikkelin kirjoittaja on seurannut Liken tarinaa sivusta. Hän ei halua nimeään julkisuuteen”. Helsingin Sanomien kirjoitus päättyi toteamukseen: ”Mikähän firma seuraavaksi on nimettömien paljastusten kohteena? Jaskan grilli?”.KANTELUKulttuurivihkojen päätoimittajan Johan Alénin mukaan väite, että Kulttuurivihkot on sensaatiolehti, on sekä perätön että halventava. Alén laati kirjoitukseen vastineen, jota Helsingin Sanomat ei ole julkaissut. Alénin mukaan Helsingin Sanomat ei pitänyt myöskään oikaisua tarpeellisena.Päätoimittaja Alén kertoo Kulttuurivihkojen olevan 30-vuotias kulttuuri- ja mielipidelehti ja alan yhteistyöjärjestön Kultti ry:n pitkäaikainen jäsen. Lehden pienen painosmäärän vuoksi sen yleisön ja tunnettuus ovat pienet. Alénin mukaan Helsingin Sanomien väite aiheuttaa lehdelle ja sen toimitukselle haittaa ja aiheetonta häpeää. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan kyseessä oli toimittajan mielipide, jonka hän esitti pakinanomaisessa kirjoituksessa. Sellainen ei synnytä vastineoikeutta. Kirjoitus julkaistiin Sonerasta kirjoitetun nettikirjan jälkimainingeissa, jolloin tiedotusvälineissä pohdittiin laajemminkin mihin kirjoittajien pysyminen nimettömänä johtaa. Ilmaisulla ”sensaatiolehti” haluttiin kyseenalaistaa Kultturivihkojen tapa kirjoittaa kustannusyhtiö Liken omistajavaihdoksesta. Ennen kaikkea haluttiin tuoda julki, kuinka arveluttavaa on nimettömyyden takaa ampua jopa Kultturivihkojen kaltaisessa perinteisessä kulttuurijulkaisussa. RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen (JO 19). Virheellinen tieto on puolestaan oikaistava viipymättä joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa (JO 18). Kirjoituksen tyylilajin ja näkökulman valinta on kuitenkin aina tiedotusvälineen päätettävissä (JO 11).Helsingin Sanomien kirjoituksessa oli kyse toimittajan omalla nimellään esittämästä mielipiteestä, ja kirjoituksesta tulivat selvästi ilmi arvostelun perusteet – siis seikat, joiden vuoksi toimittaja kutsui Kulttuurivihkoja sensaatiolehdeksi. Kirjoitus oli luonteeltaan satiirinen kolumni, ja tähän tyylilajiin voi kuulua voimakas liioittelu ja kärjistäminen. Kirjoituksessa ei ollut oikaisua vaatinutta asiavirhettä, eikä se sisältänyt vastineoikeuden synnyttänyttä arvostelua. Näin ollen Helsingin Sanomilla ei ollut velvollisuutta tehdä oikaisua, eikä sen tarvinnut julkaista Kulttuurivihkojen päätoimittajan vastineeksi nimeämää kirjoitusta.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu